11.3.07

Rikolliset läskit

Tämä on ollut terveysviikko: tiistaina kabinetissani vieraili Marjatta Stenius-Kaukonen keskustelemassa terveysasioista ja keskiviikkona puhuin Sydänliiton ja Diabetesliiton yhteistilaisuudessa. Hyötyliikuntaakin on kertynyt, kun esiintymisten välissä juoksee jakamassa vaalilehteä. Tukiryhmässäni on käytäntönä, että en pyydä tukijoiltani sellaisia töitä, joita en itsekin ole valmis tekemään. Siispä hissittömät kerrostalot ovat tulleet tutuiksi, vaikka muita pienemmällä jakoalueella pääsenkin.

Näiden vaalien alla on puhuttu paljon siitä, kuinka kalliiksi käyvät epäterveelliset elämäntavat ja erityisesti ylipaino. Terveysjärjestöt vaativat resursseja ennaltaehkäisevään työhön, Hesari kampanjoi laihduttamisen puolella ja on jopa puhuttu erityisestä haittaverosta lihaville ihmisille.

Tietenkin kannatan sitä, että ihmisillä on tietoa ja mahdollisuus terveelliseen elämään. Kannatan alhaisia maksuja liikuntapaikkoihin ja karkkiautomaattien poistamista kouluista. Silti jokin tässä keskustelussa menee pahasti pieleen.

Ei se ole mitenkään sattumaa, että samaan aikaan kuin nautintoihin liittyviä terveysriskejä paheksutaan ankarasti, työntekoon liittyviä terveysriskejä ei pidetä todellisena uhkana tai kuluna. Kuitenkin tutkimukset näyttävät selvästi, että stressi ja työpahoinvointi ovat lisääntyneet huimasti. Itsemurhiin kuolee kolme kertaa useampi kuin liikenteessä. Mielenterveyshoito on rajusti aliresursoitu ja mielenterveysongelmaiset marginalisoidaan.

Pelottavaa on, että samaan aikaan kun ihmisiä kehotetaan laihtumaan, syömishäiriöt lisääntyvät ja saavat uusia alamuotoja. Yleisesti ajatellaan, että syömishäiriöiden taustalla on mielikuva- ja mainosteollisuuden epärealistinen ihmiskuva. Harvemmin mietitään, miten auktoriteettien taholta tuleva syyllistäminen ja jopa lihavien diskriminointi työelämässä vaikuttavat ihmisiin.

3 kommenttia:

Matti kirjoitti...

Yleisesti voidaan ajatella vaikka mitä, mutta onko missään osoitettu kausaalista suhdetta mainonnan ja syömishäiriöiden välillä? Tietääkseni ei ole. En myöskään usko tällaisen suhteen olemassaoloon. Uskon (vaikka kukaan ei tätäkään ole todistanut!) pikemminkin siihen, että mainonta käyttää hyväkseen ihmisluontoon rakennettuja taipumuksia. Evoluutiohistorian aikana ihmisellä ei yleensä ole ollut mitenkään liikaa rasvaa ja sokeria käytettävissään. Niihin on kehittynyt himo. Nyt kun jopa pienituloisilla ihmisillä on käytössään niin paljon rasvaa ja sokeria kuin ikinä pystyvät kuluttamaan, ihmisorganismi menee hiukan sekaisin. Tulee liikalihavuutta ja toisaalta syömishäiriöitä. Ei mainonta tätä tilannetta mitenkään aiheuta - kyse on vähän viestintuojan ampumisesta.

Sinänsä olen samaa mieltä, että Hesarin läskikampanja ei ole täysin onnistunut. Siinä unohdetaan, että lihavuus ja muut terveyshaitat korreloivat usein muun huono-osaisuuden/pienien tulojen kanssa. Hiukan kärjistäen olisi loukkaavaa, jos ylemmän tason toimihenkilö Helsingin paremmista lähiöistä tulisi tuulipuvussa vastaan lenkkipolulla, ja moralisoi siinä sivussa huonosta ruokavaliosta.

Anonyymi kirjoitti...

Otitpas tärkeän asian esille, Anna! Tänään aamu-tv:ssä psykologi Lea Polso kertoi osuvasti, kuinka ylipainoisia kohdellaan julmasti. Haastattelusta löytyy juttu täältä: www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id55389.html.

Matti, olet osittain oikeassa. Mutta mielestäni esimerkiksi lapsille suunnattu Mäkkärin mainonta on aika röyhkeää. Lapset opetetaan syömään roskaruokaa, koska siitä saa palkkioksi ilmaisen lelun. Hesessä jaetaan lastenaterioiden yhteydessä cd-levyjä, joissa on lastenlauluja sekä Hesburgeriin-mainosbiisi, jota lapset lauleskelevat saman lailla kuin muita suosikkibiisejään. Voisi mainontaan ja markkinointiin vetää ainakin sen verran rajaa, että leluja mainostaisivat ja myisivät lelukaupat eivätkä pikaruokaravintolat.

Anonyymi kirjoitti...

Välillä tuntuu, ettei ketään edes kiinnosta laihduttaminen, koska se on vastenmielistä, ja on helpompi leikkiä marttyyriä. Itse pudotin 10 kiloa kolmessa kuukaudessa, ja kyllä helpotti. Eikä tarvinnut kuin ottaa itse vastuuta, ja omaksua pari yksinkertaista fysikaalista faktaa elimistön toiminnasta.