20.12.06

Vaalikuumetta

Erkko-dynastian lippulaiva Helsingin Sanomat on jo parin kuukauden ajan mitannut kansalaisten innostusta vaaleihin lämpömittarin lukemilla. Toistaiseksi lukemat ovat olleet samaa tasoa kuin kuluvan joulukuun ulkolämpötilat.

Jos kansalaisten vaali-into onkin vain lievästi plussan puolella, tuntuu maaliskuun eduskuntavaalien ehdokkailla sitä vastoin alkaneen jo todellinen vaalikuume - ainakin mitä erilaisten huhujen määrästä voi päätellä. Minun kannaltani kiinnostavin "tositieto" on, että Pirkanmaan Vasemmistoliiton työvaliokunta (joka täällä vastaa puolueemme vaalityöstä) on päättänyt, että seuraavat kansanedustajamme tässä vaalipiirissä ovat Mikko Kuoppa ja minä. Tämä tieto on herättänyt vilkasta keskustelua muiden ehdokkaiden tukijoukoissa, puolueen ja vasemmistonuorten aktiiveissa ja kunnallisvaikuttajissa.

Jäitä hattuun, toverit! Minä olisin tietysti tyytyväinen, jos jossain merkittävässä elimessä olisi päätetty, että minut valitaan eduskuntaan. Näin ei kuitenkaan ole. Eikä sellaista päätöstä mikään työvaliokunta voisi tehdäkään - tässä edustuksellisessa demokratiassa kun on sekin puoli, että kansanedustajat valitaan vaaleissa, joissa saavat äänestää kaikki äänioikeutetut kansalaiset.

Minun eteeni tekee tosissaan töitä oma tukiryhmäni, joka on ihmeellisen hyvä joukko erilaisia ihmisiä opiskelijoista paperityöläisiin, ympäristöaktivisteista eläkeläisiin ja ay-liikkeen ihmisiin. Olen vakuuttunut, että Pirkanmaan Vasemmistoliitto tekee yhtä lujasti töitä muiden ehdokkaiden ja koko puolueen menestyksen eteen kuin minun. Lisäksi eri kunnissa toimivat osastot ja kunnallisjärjestöt tekevät töitä oman paikkakuntansa ehdokkaan eteen. Näin ollen kai Vasemmistoliiton Tampereen kunnallisjärjestökin tukee tasapuolisesti kaikkia tamperelaisia ehdokkaita. Eikös niin?

Ennen kuin itse antaudun täysin vaalikuumeen valtaan aion viettää rauhallisen joulun ja vuodenvaihteen sekä tietysti hoitaa tarmokkaasti kunnallispolitiikkaa, jota varten minut on kaupunginvaltuustoon valittu.

Rauhan joulua ja toiveikasta uutta vuotta kaikille tasapuolisesti!

11.12.06

Onnellisuuspillereitä pikkulapsille?

Järjestötouhuissa on se hyvä puoli, että tapaa jatkuvasti sellaisiakin asiantuntijoita, joihin ei työn merkeissä törmäisi. Sain äskettäin kyydin elämänikänsä lastenpsykiatrian parissa työskennelleeltä toverilta, ja lapsiinhan se juttu sitten kääntyi.

Hänestä ei ole mitenkään sattumaa, että kova neurologia leviää sairaaloihin samaa tahtia markkina-ajattelun kanssa. Kun mielenterveysongelmat nähdään perimmältään fyysisinä, ei tarvita kalliita istuntoja ja työvoimavaltaista huolenpitoa, riittää, kun annetaan oikea lääkitys. Ja (jo lääketieteen opiskelijoita säännöllisesti lobbaavat) lääkefirmat hyötyvät valtavasti siitä, että mielen ongelmia hoidetaan heidän valmisteillaan.

Tuli surullinen olo.

5.12.06

Kokoomus ei ymmärrä mitään naisten matalapalkkatöistä

Viime viikolla oppositio teki naisten ja miesten välisistä palkkaeroista välikysymyksen, joka herätti paljon tuohtumusta – demareissa siksi, että hallituspuolueena he olivat kritiikin kohde, meissä vasemmistolaisissa siksi, että välikysymys profiloitui työväenpuolue Kokoomukseen.

Minusta sekä kokoomuksen kritiikki että demarien puolustelut menevät kaukaa ohi tavallisten naisten matalapalkka-alojen. Keskustelua käydään lähellä keskiluokkaa olevista sairaanhoitajista ja opettajista, ei niinkään todellisesta matalapalkkasektorista eli siivoojista, perhepäivähoitajista, keittiöapulaisista ja niin edelleen.

Minusta niin kokoomus kuin demaritkin ovat aktiivisesti vaikuttaneet siihen, että työelämämme on rankasti polarisoitumassa. Tähän suuntaan on toimittu esimerkiksi tukemalla

  • kotitalouksissa tehtävän työn laajaa verovähennysoikeutta, joka on jo ehtinyt synnyttää uuden piikaluokan
  • julkisen sektorin yksityistämistä, kun juuri matalapalkkaisten naisten aloilla yksityisen puolen työehtosopimukset ovat huomattavasti julkisia heikompia. Suomeksi: sama siivooja siivoaa samaa koulua kuin ennen, nyt vain huonommalla palkalla ja kovemmalla kiireellä
  • tiukentunutta rajapolitiikkaa, joka takaa ehtymättömän virran paperittomia ja siten myös oikeudettomia siirtolaisia kaikkein huonoimpiin töihin.

Pata kattilaa soimaa ja niin edelleen...

2.12.06

Menneen maailman päivähoitoa Tampereella?

Meillä Tampereella on viime viikkoina keskusteltu taas päivähoidosta. Agendalle nousi uusi sääntö, jossa vanhempien pitää pystyä ilmoittamaan päivähoidontarpeensa viisi kuukautta etukäteen (aikaisemmin 3 kk). Lautakunnassa säädös meni yksimielisenä läpi osana isompaa kokonaisuutta. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten itsekään siihen huomannut tarttua. Viime kokoukseen oli sitten tullut Nekalasta vanhempien valitus muutoksesta. Lautakunta keskusteli valituksesta vilkkaasti. Kun alkoi näyttää selvältä, että lautakunta päättää ”väärin”, niin hups – vt. apulaiskaupunginjohtaja Pertti Timonen veti asian pois listalta. Luultavasti valitus viedään nyt jonkun toisen, virkamiesnäkökulmasta järkevämmän elimen päätettäväksi.

Järjestelmän ongelma on, että se on tehty vakaassa työsuhteessa olevia ihmisiä varten. Kuinka monessa lapsiperheessä molemmat vanhemmat ovat ennakoitavassa, vakituisessa työsuhteessa? Itse en taida tuntea yhtäkään. Oma perheeni on kohtuullisen etuoikeutettu, mutta silti meilläkin on tällä hetkellä työtilanne tiedossa vain kolme kuukautta eteenpäin. Suurin osa tuttavistani opiskelee, käy töissä ja on työtön tai vanhempainlomilla vuorotellen. Nuorten vanhempien työpaikatkin vaihtelevat koko ajan ja osa töistä tehdään kotoa käsin toiminimen kautta. Mahdollisuus elämän suunnitteluun viideksi kuukaudeksi eteenpäin on toteutumaton fantasia.

Säädöksessä on kyllä takaportti, jonka mukaan sopimussuhdetta voi ”perustellusta syystä” muuttaa myös viiden kuukauden kuluessa. Tämä kuitenkin edellyttää kirjallista anomusta. Se tarkoittaa, että vanhempien pitäisi raportoida yksityiskohtaisesti elämäntilanteestaan viranomaiselle, joskus useita kertoja vuodessa. Miten tämä sopii yhteen yksityisyyden suojan kanssa? Onko todella niin, että jos käytät jotain yhteisillä verovaroilla (siis myös sinun rahoillasi) tuotettua palvelua, viranomaisella on täysi vapaus pitää kirjaa elämästäsi? Itse näen tämän osana laajempaa kontrollin trendiä, joka jo nyt ylittää monet aikaisempien vuosien isovelivaltio-skenaariot.

1.12.06

Tampereen Ateria puhuttaa

Aamulehden (29.11.) uutisessa Länsi-Tampereen lasten ja nuorten aluefoorumista kysymys Tampereen Aterian hoitamista kaupungin ruokapalveluista nousi jälleen esiin. Lasten mukaan ruuan taso vaihtelee ja usein kouluruoka loppuu kesken. Jopa puolet lapsista kertoi jääneensä nälkäiseksi kouluruokailussa.

Sen jälkeen kun julkaisin keittiöhenkilöstön haastatteluihin perustuvan raportin Tampereen Aterian ongelmista, olen saanut jatkuvasti yhteydenottoja ruokapalvelujen asiakkailta ja työntekijöiltä. Näistä yhteydenotoista ja aluefoorumin keskusteluista voi päätellä, että ateriapalvelujen keskittämisen ongelmat eivät ole pelkkää alkukangertelua. Kodinomaista ateriapalvelua korostanut ideologia on vaihtunut McAteria -ajatteluun.

Keittiöhenkilökunta ansaitsee kaiken tukemme ja kiitokset siitä, että he todella tekevät työtä sen eteen, että lapset, vanhukset ja muut ateriapalvelujen käyttäjät saavat hyvää ruokaa. Ongelmana on kuitenkin riittämätön henkilöstömitoitus, joka johtaa työntekijöiden uupumiseen. Kiire on lisääntynyt, ja moni työntekijä kokee, ettei hänen mielipidettään kuunnella.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin pitää olla etusijalla kaikessa päätöksenteossa. On hyvä, että aluefoorumeissa kuullaan lasten omia mielipiteitä. Vielä tärkeämpää on, että mielipiteet todella välittyvät sinne missä päätöksiä tehdään. Jos puolet lapsista sanoo jääneensä koulussa nälkäiseksi – olkoonkin, ettei kyse ole jatkuvasta tilasta – on jokin mennyt vikaan.

Terveellinen kouluruoka on ollut Suomelle ylpeydenaihe. Se kaipaa edelleen kehittämistä, ei rapauttamista. Olen esittänyt, että Tampereella kokeiltaisiin vapaaehtoisen, maksuttoman aamiaisen tarjoamista alakoululaisille (lue aloite). Kokemusten mukaan sillä on suotuisia vaikutuksia paitsi lasten ravitsemukseen, myös oppimissuorituksiin ja keskittymiskykyyn.