Ei se mitään, että on porvarihallitus, jos olisi edes laiska sellainen. Mutta ne pahukset ovat vielä tarmokkaitakin.
Eilisten neuvottelujen lopputuloksena hallitus poistaa kokopäivähoidon nollamaksuluokan. Tietysti se tuntuu köyhän kukkarossa (yksinhuoltajista yli 40 prosenttia kuuluu nollamaksajiin ja meidänkin perheessä se oli aikanaan iso asia), mutta kyse on myös isosta periaatteellisesta asiasta. Lapsen laissa turvattu subjektiivinen oikeus päivähoitoon ei toteudu, jos vanhemmilla ei ole varaa päivähoitomaksuihin. Lisäksi pelkään, että tällaisella ”kannustuksella” kotiin jäävät juuri ne lapset, joille se ei ole hyvä juttu, joille koti ei tarjoa aikuisen turvaa. Näistä lapsista kaikki eivät ole lastensuojelutapauksia, joille hoitopaikka luvataan turvata-
Hallitus leikkaa myös työllistämisrahoja, uutisten mukaan mm. opintotuen korotuksen kattamiseksi. Yhdeltä köyhältä otetaan muru pois ja annetaan toiselle köyhälle. Tällä pidetään huolta, että köyhät jatkossakin keskittyvät kadehtimaan toistensa ropoja, yhteisen vastarinnan sijaan. Voi itku.
Porvareita täytyy kiittää siitä, että siellä ei kyllä ideologiasta lipsuta. Ei riitä että työllistämistukia leikataan, vaan ensitöiksi päätettiin lakkauttaa koko asiaa hoitava ministeriö. Valtion ”tempputyöllistämisen” sijaan ajetaan erilaisia työllistämistukia (matalapalkkatuki, uusi pienyritysten palkkaustuki) yrityksille, jotta ne voivat hoitaa sen, mitä julkisella puolella tehtiin aiemmin. Kummassakin vaihtoehdossa palkat ovat kurjat ja työpaikat keinotekoisia. Erona nyt vain on, että kun julkinen työllistämistuki hyödyttää suoraan yhteisöä (esimerkiksi Tampereen kouluavustajista suuri osa on työllistettyjä), yritysten työllistämistuet hyödyttävät liike-elämää.
Jos sinä saisit päättää verorahojesi käytöstä, kumpaan sijoittaisit?
25.5.07
8.5.07
Miehistä, naisista ja raiskauksista
Eilen illalla ruudussa vilahti Markus Drake, joten toiveikkaana jäin hetkeksi seuraamaan Voimalaa. Aiheena oli feminismi, näkökulmana seksuaalinen väkivalta. Puhe kiersi samaa rataa kuin mediakeskustelussa yleensä: miehet häiritsivät ja naiset olivat häirinnän uhreja.
Pitkästä aikaa korviin sattui myös radikaalifeministinen slogan, jossa jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja. Väite on älytön, samoin kuin siitä johdettu vaatimus, että miesten pitäisi kantaa jotakin kollektiivista häpeää sukupuolittuneesta väkivallasta. Yhtä hyvin voitaisiin väittää, että jokainen 15-vuotias on potentiaalinen mummojen potkija. Tai että minun valkoisena eurooppalaisena tulisi hävetä rotusyrjintää.
Myyttiä miehen väkivaltaisesta seksuaalisuudesta perustellaan radikaalifeminismin klassikoissa biologialla: vain miehellä on raiskausväline eli penis, joka pääsääntöisesti lerpahtaa, jos miestä yritetään raiskata. Tästä syystä raiskaaja on yleensä mies ja raiskattu nainen. Paradigma demonisoi toisen sukupuolen ja samalla uusintaa yhdyntäkeskeistä seksikäsitystä, eli että raiskaus tarkoittaa tunkeutumista peniksen avulla vastentahtoiseen vaginaan. Siitä myös vedetään implisiittisesti johtopäätös, että raiskausta lievemmässä häirinnässäkin mies on tekijä ja nainen uhri.
Tutkimustyöni aikana olen valitettavasti törmännyt monenlaiseen väkivaltaan, ja siksi näen seksuaaliseen väkivaltaan puuttumisen tärkeänä. Silti tuntuu, että seksuaalisen väkivallan vastustamisen nimissä tuotetaan sukupuolten vastakkainasettelua, joka ei palaudu todellisuuteen ja joka mitätöi tai piilottaa osan väkivallasta. Me puhumme raiskauksesta ensisijaisesti vaginaan tunkeutumisena, vaikka tiedossa on runsaasti tapauksia, joissa ruumiin raja ylitetään esimerkiksi suun tai peräaukon kautta. Ja miksi raiskaukseen edellytyksenä olisi penis? (Tiedän tapauksen, jossa nainen raiskattiin kurkulla.) Tällaiset yksinkertaistukset tuntuvat järjettömiltä - paitsi jos puheen tavoitteena ei olekaan ihmisten seksuaalinen koskemattomuus vaan sukupuolisodan lietsonta.
Olen huolissani siitä, että järjestelmämme ei tunnista miespuolisia seksuaalisen väkivallan uhreja (tai naisten harjoittamaan seksuaalista väkivaltaa). Tiedossa on, että vain harva nainen voi tai uskaltaa valittaa kohtaamastaan häirinnästä. Silti väitän, että naisena minun olisi helpompi saada tuomio (sosiaalinen tai juridinen) miespuoliselle takapuolen nipistelijälle kuin jos kuvio olisi toisin päin. Kuinka moni mies todella voi valittaa naispomonsa lähentelystä tai tekee rikosilmoituksen tullessaan raiskatuksi?
Tuoreen tutkimuksen mukaan 8-luokkalaisista pojista useampi kuin samanikäisistä tytöistä oli kokenut seksiin pakottamista. Kysyn vaan, että kuka näille lapsille järjestää tiedostavia itsepuolustuskursseja. Eivät ainakaan radikaalifeministit.
(Radikaalifeminismi tarkoittaa siis vain yhtä, erityisesti USA:ssa, Ruotsissa ja jossain määrin myös Suomessa hallitsevaa feminismin suuntausta. Meitä on muunkinlaisia femmareita.
Pitkästä aikaa korviin sattui myös radikaalifeministinen slogan, jossa jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja. Väite on älytön, samoin kuin siitä johdettu vaatimus, että miesten pitäisi kantaa jotakin kollektiivista häpeää sukupuolittuneesta väkivallasta. Yhtä hyvin voitaisiin väittää, että jokainen 15-vuotias on potentiaalinen mummojen potkija. Tai että minun valkoisena eurooppalaisena tulisi hävetä rotusyrjintää.
Myyttiä miehen väkivaltaisesta seksuaalisuudesta perustellaan radikaalifeminismin klassikoissa biologialla: vain miehellä on raiskausväline eli penis, joka pääsääntöisesti lerpahtaa, jos miestä yritetään raiskata. Tästä syystä raiskaaja on yleensä mies ja raiskattu nainen. Paradigma demonisoi toisen sukupuolen ja samalla uusintaa yhdyntäkeskeistä seksikäsitystä, eli että raiskaus tarkoittaa tunkeutumista peniksen avulla vastentahtoiseen vaginaan. Siitä myös vedetään implisiittisesti johtopäätös, että raiskausta lievemmässä häirinnässäkin mies on tekijä ja nainen uhri.
Tutkimustyöni aikana olen valitettavasti törmännyt monenlaiseen väkivaltaan, ja siksi näen seksuaaliseen väkivaltaan puuttumisen tärkeänä. Silti tuntuu, että seksuaalisen väkivallan vastustamisen nimissä tuotetaan sukupuolten vastakkainasettelua, joka ei palaudu todellisuuteen ja joka mitätöi tai piilottaa osan väkivallasta. Me puhumme raiskauksesta ensisijaisesti vaginaan tunkeutumisena, vaikka tiedossa on runsaasti tapauksia, joissa ruumiin raja ylitetään esimerkiksi suun tai peräaukon kautta. Ja miksi raiskaukseen edellytyksenä olisi penis? (Tiedän tapauksen, jossa nainen raiskattiin kurkulla.) Tällaiset yksinkertaistukset tuntuvat järjettömiltä - paitsi jos puheen tavoitteena ei olekaan ihmisten seksuaalinen koskemattomuus vaan sukupuolisodan lietsonta.
Olen huolissani siitä, että järjestelmämme ei tunnista miespuolisia seksuaalisen väkivallan uhreja (tai naisten harjoittamaan seksuaalista väkivaltaa). Tiedossa on, että vain harva nainen voi tai uskaltaa valittaa kohtaamastaan häirinnästä. Silti väitän, että naisena minun olisi helpompi saada tuomio (sosiaalinen tai juridinen) miespuoliselle takapuolen nipistelijälle kuin jos kuvio olisi toisin päin. Kuinka moni mies todella voi valittaa naispomonsa lähentelystä tai tekee rikosilmoituksen tullessaan raiskatuksi?
Tuoreen tutkimuksen mukaan 8-luokkalaisista pojista useampi kuin samanikäisistä tytöistä oli kokenut seksiin pakottamista. Kysyn vaan, että kuka näille lapsille järjestää tiedostavia itsepuolustuskursseja. Eivät ainakaan radikaalifeministit.
(Radikaalifeminismi tarkoittaa siis vain yhtä, erityisesti USA:ssa, Ruotsissa ja jossain määrin myös Suomessa hallitsevaa feminismin suuntausta. Meitä on muunkinlaisia femmareita.
[Muokattu 14.05.2007]
3.5.07
Intian seksityöntekijät vappumarssilla
Jaaha, taitaa olla meillä Seksialan liitossa (ja monessa vähän isommassakin työväenliitossa) kirimisen paikka. Vai mitä sanotte tästä:
Kolkatassa noin 5 000 seksityöntekijää osallistui vappumarssille parempien työolojen ja laillisen statuksen puolesta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, sillä intialaisilla seksityöntekijöillä on ollut myös aiempina vuosina näyttäviä soihtukulkueita.
Naisten tiukkojen siveyssäännösten vuoksi intialaiset seksityöntekijät kohtaavat jatkuvasti väkivaltaa. Prostituutio on maassa laitonta, mikä lisää seksityöntekijöiden turvattomuutta. Suojelemisen sijaan poliisi on usein suuri uhka seksityöntekijän terveydelle, omaisuudelle ja seksuaaliselle itsemääräämisoikeudelle. Sivuan Intiankin tilannetta artikkelissani väkivallan kohtaamisesta seksityössä.
Kolkatassa noin 5 000 seksityöntekijää osallistui vappumarssille parempien työolojen ja laillisen statuksen puolesta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, sillä intialaisilla seksityöntekijöillä on ollut myös aiempina vuosina näyttäviä soihtukulkueita.
Naisten tiukkojen siveyssäännösten vuoksi intialaiset seksityöntekijät kohtaavat jatkuvasti väkivaltaa. Prostituutio on maassa laitonta, mikä lisää seksityöntekijöiden turvattomuutta. Suojelemisen sijaan poliisi on usein suuri uhka seksityöntekijän terveydelle, omaisuudelle ja seksuaaliselle itsemääräämisoikeudelle. Sivuan Intiankin tilannetta artikkelissani väkivallan kohtaamisesta seksityössä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)