Sosiaali- ja terveysministeriökin on huomannut, että kansalaisten huolehtiminen seksuaaliterveydestään laskee kuin lehmän häntä. Huomiota on kiinnitetty erityisesti nuoriin: sukupuoliteitse tarttuvien infektioiden ja raskaudenkeskeytysten määrä kasvaa. Joka viides aloittaa seksielämän (tarkoittavat varmaankin seksiä kumppanin kanssa?) jo alle 14-vuotiaana. Työryhmä esittää ilmaista ehkäisyä alle 20-vuotiaille ja kondomien hintojen alentamista.
Kannatan lämpimästi kumpaakin. Nimenomaan nuorten kohdalla hinta voi todella olla käytön este. On myös paikallaan, että kouluissa puhutaan jälleen seksistä tai ainakin uhkaillaan sen vaaroilla – tässä välissä opetus oli pitkään yksittäisten valistuneiden opettajien varassa. Kyselyssä melkoinen osa ysiluokkalaisista ei tiennyt, että vain kumi suojaa seksitaudeilta ja että kuukautisten alettua voi tulla raskaaksi.
Niin tietämättömiä kuin nuoret voivatkin olla, itse olen kyllä enemmän huolissani suurista ikäluokista, joista suuri osa on vielä seksuaalisesti aktiivisia ja joilla on varaa ja aikaa matkustaa ympäri maailmaa. Olen kiertänyt paljon puhumassa seksistä erilaisille ryhmille. Erityisesti joidenkin keski-ikäisten miesten asenteet voivat olla järkyttäviä: Kumeja ei osata käyttää tai ei haluta ”kun ei sitten seiso”. Taudeista ei niin väliksi, antibiooteillahan nuo paranevat. Nuorille me saamme infoa koulujen kautta, mutta kuka ohjastaisi näitä? Nämä seksihurjastelijat ovat tietysti keski-ikäisten miesten vähemmistö; ikä ja pysyvä parisuhde osaltaan vähentävät potentiaalisten hurjastelijoiden määrää.
Tutkijana olen huomannut, että huomattavan usein keski-ikäisille miehille seksi on jotakin, mitä kyllä tehdään ja jonka saamiseen nähdään aikaa ja vaivaa, mutta johon liittyvistä asiakysymyksistä ei – ainakaan nuoren naisluennoitsijan kanssa – puhuta. Kaikkein vaikein kuulijakunta minulla on ollut eduskunnassa. Huulta kyllä osataan seksistä heittää, mutta jos pitää puhua vaikkapa prostituutiosta, hedelmöityshoidoista tai homoadoptiosta, juoksevat keski-ikäiset kansanedustajamiehet punastuneena nurkan taakse piiloon.
Luettuani aamun lehden jäin myös miettimään, miten siihen pitäisi suhtautua, että valtiovalta säännöllisesti kerää tietoja, julkaisee tilastoja ja etsii erilaisia ohjauskeinoja ihmisten seksikäyttäytymiseen. Me pidämme sitä itsestäänselvyytenä, mutta kyseessähän on historiallisesti hyvin uusi ilmiö. Kaivoin Foucault’n Seksuaalisuuden historian kirjahyllystä. Hän kirjoittaa valtiovallan ja viranomaisten kiinnostuksesta ihmisten seksuaalisuuteen, paitsi kontrollin välineenä, myös länsimaisen yhteiskunnan erityisenä fetissinä.
25.1.07
23.1.07
Ilmastonmuutos ei ole leikin asia
Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) yllätti tiedotteellaan, jonka mukaan EU:n komission energia- ja ilmastolinjaukset ovat ylimitoitettuja. EK:n kannanotto on joko mautonta leikinlaskua tai täydellistä piittaamattomuutta ympäristön ja ihmisten tulevaisuudesta. Veikkaan jälkimmäistä.
Ilmastonmuutos aiheuttaa jo nyt vakavia ympäristöongelmia, mutta se estää myös ihmisten perusoikeuksien toteutumista. Ilmastonmuutoksen aiheuttamien terveysvaikutusten vuoksi arvellaan vuosittain kuolevan yli 150 000 ihmistä. Jopa 200 miljoonaa kärsii ilmastonmuutoksen aiheuttamasta vesipulasta. Vaikka ilmastonmuutos ei koske rajuimmin Suomea, on meillä oltava solidaarisuutta myös maailman muita ihmisiä kohtaan. Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksesta kärsivät erityisesti tropiikin kehitysmaat ja pienet saarivaltiot, joilla on huonot mahdollisuudet sopeutua muutokseen mukanaan tuomaan kuivuuteen, ruokapulaan ja tautiepidemioihin.
EK:n mielestä yksipuolinen sitoutuminen kasvihuonepäästöjen vähentämiseen heikentää elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä, eikä EU:n pidä asettaa itselleen kilpailijamaita pidemmälle meneviä vaatimuksia tai rajoituksia.
Itsekästä tekstiä jopa elinkeinoelämän edustajilta! Kaikille luulisi olevan selvää, että teollisuusmaissa on vähennettävä päästöjä 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jos ilmastonmuutosta halutaan rajoittaa siedettävälle tasolle. Tähän tavoitteeseen pitää sitoutua kaikkien, mutta ilman edelläkävijöitä se tuskin onnistuu. Käsien nostaminen pystyyn ja EU:n vetäytyminen lupauksista vähentää päästöjä ei mitenkään palvelisi sitä, että kaikki maat saadaan rajoitusten piiriin.
Rikkaat teollisuusmaat tuottavat valtaosan päästöistä, joten niiden vastuulla pitää olla myös ilmastonmuutoksen torjuminen. Kasvihuonepäästöjä on meilläkin mahdollisuus vähentää reilusti. Epäonnistunut päästökauppajärjestelmä on syytä korvata toimivammalla ja oikeudenmukaisemmalla mekanismilla.
Tämä mielipidekirjoitukseni julkaistiin tämän päivän Aamulehdessä.
Ilmastonmuutos aiheuttaa jo nyt vakavia ympäristöongelmia, mutta se estää myös ihmisten perusoikeuksien toteutumista. Ilmastonmuutoksen aiheuttamien terveysvaikutusten vuoksi arvellaan vuosittain kuolevan yli 150 000 ihmistä. Jopa 200 miljoonaa kärsii ilmastonmuutoksen aiheuttamasta vesipulasta. Vaikka ilmastonmuutos ei koske rajuimmin Suomea, on meillä oltava solidaarisuutta myös maailman muita ihmisiä kohtaan. Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksesta kärsivät erityisesti tropiikin kehitysmaat ja pienet saarivaltiot, joilla on huonot mahdollisuudet sopeutua muutokseen mukanaan tuomaan kuivuuteen, ruokapulaan ja tautiepidemioihin.
EK:n mielestä yksipuolinen sitoutuminen kasvihuonepäästöjen vähentämiseen heikentää elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä, eikä EU:n pidä asettaa itselleen kilpailijamaita pidemmälle meneviä vaatimuksia tai rajoituksia.
Itsekästä tekstiä jopa elinkeinoelämän edustajilta! Kaikille luulisi olevan selvää, että teollisuusmaissa on vähennettävä päästöjä 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jos ilmastonmuutosta halutaan rajoittaa siedettävälle tasolle. Tähän tavoitteeseen pitää sitoutua kaikkien, mutta ilman edelläkävijöitä se tuskin onnistuu. Käsien nostaminen pystyyn ja EU:n vetäytyminen lupauksista vähentää päästöjä ei mitenkään palvelisi sitä, että kaikki maat saadaan rajoitusten piiriin.
Rikkaat teollisuusmaat tuottavat valtaosan päästöistä, joten niiden vastuulla pitää olla myös ilmastonmuutoksen torjuminen. Kasvihuonepäästöjä on meilläkin mahdollisuus vähentää reilusti. Epäonnistunut päästökauppajärjestelmä on syytä korvata toimivammalla ja oikeudenmukaisemmalla mekanismilla.
Tämä mielipidekirjoitukseni julkaistiin tämän päivän Aamulehdessä.
19.1.07
Vakaa talous ei ole arvo
Sanotaan, että kun porvari on kanssasi samaa mieltä, tarkista kantasi. Tässä syksyn mittaan Aamulehden pääkirjoitus on siteerannut minua (ainakin) kolmesti, näistä vain nyt viimeisimmällä kerralla ollen eri mieltä.
Koetan ajatella sen niin päin, että jos porvari on samaa mieltä kanssani, on porvarin syytä tarkistaa linjansa. Ehkä ovat viimein sen tehneetkin. Ainakin kielteinen kantani Tampereen pormestarin esittelemään ohjelmaan oli Aamulehden pääkirjoituksessa tulkittu ideologiseksi kannanotoksi. Sitähän se olikin.
On oikeiston tarkoin vaalima harha, että toisaalla olisi jotakin ideologista (lue: intuitiivista, paheksuttavaa) politiikkaa ja sitten toisaalla ideologiatonta (lue: rationaalista ja kannatettavaa) asioiden hoitamista. Totta on se, että kaikkein vankimmin vallalla oleva totuus voi näyttää ”järkevältä” tai ”luonnolliselta”. Politiikassa on kuitenkin lähes poikkeuksetta kyse arvovalinnoista.
Tuore pormestarimme oli nostanut ohjelmansa pääteemaksi vakaan talouden. Ei siinä mitään, minäkin kannatan vakaata taloutta. Ristiriita syntyy siitä, millä hinnalla. Vaikka meidänkin perheessä pyritään vakaaseen talouteen, jos joku perheenjäsen sairastuu, rahat lääkkeisiin hankitaan vakautta murehtimatta. Saman pitäisi päteä kunnassakin: lasten psykiatrisen hoidon jonot ylittävät Tampereella edelleen hoitotakuun asettaman rajan, koska kuulemma rahaa ei ole. Mutta on asioita, joihin rahaa vain pitää löytyä, vaikka se horjuttaisi kunnan taloutta, vaikka se tarkoittaisi, että virastotalon sähkölaskua ei voida maksaa ajoissa ja pormestari joutuisi työskentelemään taskulampun valossa.
Pari vuotta sitten jossakin kaupunginvaltuuston seminaarissa eteemme laitettiin strategiapaperi, jossa oli määritelty kaupungin yhteiset arvot ja niiden toteuttamiseen käytettävät välineet. Muun muassa minä ja Jukka Gustafsson rutisimme, että vakaa talous pitäisi siirtää väline-osioon, eihän se mikään arvo ole. Joku vääräleuka huusi takapenkistä, että ”onhan se! Se on sellainen Jaskarin [paikallinen kokoomusvaikuttajamme] arvo!”
Niinpä.
Koetan ajatella sen niin päin, että jos porvari on samaa mieltä kanssani, on porvarin syytä tarkistaa linjansa. Ehkä ovat viimein sen tehneetkin. Ainakin kielteinen kantani Tampereen pormestarin esittelemään ohjelmaan oli Aamulehden pääkirjoituksessa tulkittu ideologiseksi kannanotoksi. Sitähän se olikin.
On oikeiston tarkoin vaalima harha, että toisaalla olisi jotakin ideologista (lue: intuitiivista, paheksuttavaa) politiikkaa ja sitten toisaalla ideologiatonta (lue: rationaalista ja kannatettavaa) asioiden hoitamista. Totta on se, että kaikkein vankimmin vallalla oleva totuus voi näyttää ”järkevältä” tai ”luonnolliselta”. Politiikassa on kuitenkin lähes poikkeuksetta kyse arvovalinnoista.
Tuore pormestarimme oli nostanut ohjelmansa pääteemaksi vakaan talouden. Ei siinä mitään, minäkin kannatan vakaata taloutta. Ristiriita syntyy siitä, millä hinnalla. Vaikka meidänkin perheessä pyritään vakaaseen talouteen, jos joku perheenjäsen sairastuu, rahat lääkkeisiin hankitaan vakautta murehtimatta. Saman pitäisi päteä kunnassakin: lasten psykiatrisen hoidon jonot ylittävät Tampereella edelleen hoitotakuun asettaman rajan, koska kuulemma rahaa ei ole. Mutta on asioita, joihin rahaa vain pitää löytyä, vaikka se horjuttaisi kunnan taloutta, vaikka se tarkoittaisi, että virastotalon sähkölaskua ei voida maksaa ajoissa ja pormestari joutuisi työskentelemään taskulampun valossa.
Pari vuotta sitten jossakin kaupunginvaltuuston seminaarissa eteemme laitettiin strategiapaperi, jossa oli määritelty kaupungin yhteiset arvot ja niiden toteuttamiseen käytettävät välineet. Muun muassa minä ja Jukka Gustafsson rutisimme, että vakaa talous pitäisi siirtää väline-osioon, eihän se mikään arvo ole. Joku vääräleuka huusi takapenkistä, että ”onhan se! Se on sellainen Jaskarin [paikallinen kokoomusvaikuttajamme] arvo!”
Niinpä.
16.1.07
Vaatteet on mun aatteet?
Euroopan huivisodat näyttävät vain jatkuvan. Baijerista kantautuu tieto, että opettajina toimivia musliminaisia on kielletty käyttämästä huivia. Samaan aikaan kuitenkin katoliset saavat edelleen opettaa nunnanpuvussa. Oikeus perusteli päätöstä kristillisellä kulttuuriperimällä.
Ranskassa ymmärtääkseni kaikkien näkyvien uskonnollisten tunnusten käyttäminen koulumaailmassa on periaatteessa kielletty. Ranskalainen professoriystäväni meni kuumimman huivikiistan aikaan sanomaan maan televisiossa, että hänen puolestaan opettajat ja oppilaat saavat kulkea vaikka kattila päässä, eikä se kuulu kenellekään. Lausunto sai aikaan vastalauseryöpyn sekä ystävälleni henkilökohtaisesti, että televisiokanavalla. Uskonnoton koulu on Ranskassa pyhä. Jossain vaiheessa alkaa mietityttää, voiko uskonnonvapaudesta tulla samanlainen pakkokoneisto kuin pakkouskonnosta.
Ei ole tämäkään kysymys helppo. Ei ole välttämättä hyvä asia, että auktoriteettiasemassa olevat opettajat kantavat näkyviä uskonnollisia tunnuksia. Mutta yksilöllistä uskonnonharjoitusta ei pidä kuitenkaan säädellä, eikä kulttuurien kieltämisellä rakenneta monikulttuurisuutta.
Tuttavapiiriini kuuluu uskonnottomia ja useiden eri uskontokuntien ihmisiä. Homma toimii ihan hyvin, ja henkiset keskustelut ovat takuulla mielenkiintoisia. Kouluissakin saa puolestani laulaa suomalaiseen kulttuuriin kuuluvaa suvivirttä – kunhan siitä vapautetaan ne oppilaat, joiden vakaumukseen se ei sovi. Ymmärretään toisiamme!
Ranskassa ymmärtääkseni kaikkien näkyvien uskonnollisten tunnusten käyttäminen koulumaailmassa on periaatteessa kielletty. Ranskalainen professoriystäväni meni kuumimman huivikiistan aikaan sanomaan maan televisiossa, että hänen puolestaan opettajat ja oppilaat saavat kulkea vaikka kattila päässä, eikä se kuulu kenellekään. Lausunto sai aikaan vastalauseryöpyn sekä ystävälleni henkilökohtaisesti, että televisiokanavalla. Uskonnoton koulu on Ranskassa pyhä. Jossain vaiheessa alkaa mietityttää, voiko uskonnonvapaudesta tulla samanlainen pakkokoneisto kuin pakkouskonnosta.
Ei ole tämäkään kysymys helppo. Ei ole välttämättä hyvä asia, että auktoriteettiasemassa olevat opettajat kantavat näkyviä uskonnollisia tunnuksia. Mutta yksilöllistä uskonnonharjoitusta ei pidä kuitenkaan säädellä, eikä kulttuurien kieltämisellä rakenneta monikulttuurisuutta.
Tuttavapiiriini kuuluu uskonnottomia ja useiden eri uskontokuntien ihmisiä. Homma toimii ihan hyvin, ja henkiset keskustelut ovat takuulla mielenkiintoisia. Kouluissakin saa puolestani laulaa suomalaiseen kulttuuriin kuuluvaa suvivirttä – kunhan siitä vapautetaan ne oppilaat, joiden vakaumukseen se ei sovi. Ymmärretään toisiamme!
12.1.07
Aamiainen on tärkeä ateria – myös poliittisesti
Olen ilolla seurannut, miten kaupunginvaltuustossa tekemä aloitteeni aamiaistarjoilusta Tampereen kouluihin on herättänyt keskustelua. Olen tietenkin itse saanut aiheesta palautetta, mutta sitä on myös pohdittu keskustelupalstoilla ja yleisönosastoissa. Aamulehti teki aamiaistarjoilusta kyselynkin, jossa muistaakseni 65 % vastaajista kannatti kokeilua.
Vaikka julkisuuskeskustelu ei mitenkään takaa aloitteen toteutumista, yleensä jo keskustelun herättely on enemmän kuin voi valtuustoaloitteelta odottaa. Usein ideat jäävät tässä vaiheessa paperille, mutta nousevat sitten myöhemmin esiin muhittuaan aikansa – siksi julkinen keskustelu on erityisesti uusien juttujen kohdalla merkittävää.
Kuitenkin tässä keskustelussa on ollut poikkeuksellisen paljon (nimestä päätellen jo vanhempien) miesten vihaisia kannanottoja. Jostain syystä ajatus vapaaehtoisesta aamiaisesta kouluissa järkyttää jotenkin perustavalla tavalla joidenkin maailmankuvaa, niin tuohtuneena ajatus on otettu vastaan. Näille aloitteessani tuntuu tiivistyvän ”holhousvaltion” ja ”vastuuttomien vanhempien” koko surkea nykytila.
Mieleen tulee erään nyt jo eläkkeellä olevan ystäväni kertomus siitä, kuinka hän äitinsä kanssa aikanaan jonotti Elannosta ensimmäisiä lapsilisiä. Jonossa seisoneet naiset olivat kaikki nähneet kaksi sotaa ja niiden jälkeisen jälleenrakennuskauden, osa muisti vielä sisällissodankin. Jonon ohitse kulkenut mies pysähtyi juuri heidän kohdalleen, katsoi äitiä huivista huopatossuihin ja totesi sitten kuuluvasti: ”Ennen vanhaan sentään ihmiset elätti itte kakaransa!”
Ei siis mitään uutta auringon alla.
Vaikka julkisuuskeskustelu ei mitenkään takaa aloitteen toteutumista, yleensä jo keskustelun herättely on enemmän kuin voi valtuustoaloitteelta odottaa. Usein ideat jäävät tässä vaiheessa paperille, mutta nousevat sitten myöhemmin esiin muhittuaan aikansa – siksi julkinen keskustelu on erityisesti uusien juttujen kohdalla merkittävää.
Kuitenkin tässä keskustelussa on ollut poikkeuksellisen paljon (nimestä päätellen jo vanhempien) miesten vihaisia kannanottoja. Jostain syystä ajatus vapaaehtoisesta aamiaisesta kouluissa järkyttää jotenkin perustavalla tavalla joidenkin maailmankuvaa, niin tuohtuneena ajatus on otettu vastaan. Näille aloitteessani tuntuu tiivistyvän ”holhousvaltion” ja ”vastuuttomien vanhempien” koko surkea nykytila.
Mieleen tulee erään nyt jo eläkkeellä olevan ystäväni kertomus siitä, kuinka hän äitinsä kanssa aikanaan jonotti Elannosta ensimmäisiä lapsilisiä. Jonossa seisoneet naiset olivat kaikki nähneet kaksi sotaa ja niiden jälkeisen jälleenrakennuskauden, osa muisti vielä sisällissodankin. Jonon ohitse kulkenut mies pysähtyi juuri heidän kohdalleen, katsoi äitiä huivista huopatossuihin ja totesi sitten kuuluvasti: ”Ennen vanhaan sentään ihmiset elätti itte kakaransa!”
Ei siis mitään uutta auringon alla.
7.1.07
Tuhmat tädit
Uimahalli on hieno esimerkki kunnallisesta palvelusta. Eräs asia jaksaa kuitenkin hämmästyttää: mistä sinne tulevat kaikki nuo keski-ikäiset naiset, jotka eivät pidä lapsista?
Tänään satuin ilmeisesti taas Anti-lapset ry:n uimavuorolle. Vajaan tunnin hallikäyntini aikana täti ajoi lapsia pois aikuisten altaasta ja kaksi muuta vei röyhkeästi lapselta suihkun. Tädin ja lasten lisäksi koko altaan siinä osiossa ei ollut muita; luulisi, että sinne olisi kaikki neljä mahtunut. Suihkujakin oli tyhjänä vaikka kuinka monta. Näihin tapauksiin toki puutuin, mutta noiden lasten uintireissu varmaan kuitenkin meni pilalle. Eikä siellä kukaan voi päivystää aamusta iltaan, vahtimassa täti-terroristeja.
Tässä maassa on vaikea olla lapsi. Kun 11-vuotias poikani käy kaupassa, hän ottaa aina kuitin talteen, koska häntä ja ystäviään epäillään säännöllisesti myymälävarkaudesta. Joskus lapset kertoivat ulkoilemasta tullessaan, että ohi kävellyt täti oli huitaissut kävelykepillä – lapset leikkivät puiston lumipenkassa liian kovaäänisesti linnanryöstöä. Millaisessa maailmassa me oikein elämme?
Heti huomenna soitan uimahallien johdolle, josko sinne saataisiin tiskille joku valistuskyltti tai jotain. Lapsia opetetaan koulussa kunnioittamaan toisiaan ja aikuisia. Missä opetettaisiin aikuisille käytöstapoja?
Tänään satuin ilmeisesti taas Anti-lapset ry:n uimavuorolle. Vajaan tunnin hallikäyntini aikana täti ajoi lapsia pois aikuisten altaasta ja kaksi muuta vei röyhkeästi lapselta suihkun. Tädin ja lasten lisäksi koko altaan siinä osiossa ei ollut muita; luulisi, että sinne olisi kaikki neljä mahtunut. Suihkujakin oli tyhjänä vaikka kuinka monta. Näihin tapauksiin toki puutuin, mutta noiden lasten uintireissu varmaan kuitenkin meni pilalle. Eikä siellä kukaan voi päivystää aamusta iltaan, vahtimassa täti-terroristeja.
Tässä maassa on vaikea olla lapsi. Kun 11-vuotias poikani käy kaupassa, hän ottaa aina kuitin talteen, koska häntä ja ystäviään epäillään säännöllisesti myymälävarkaudesta. Joskus lapset kertoivat ulkoilemasta tullessaan, että ohi kävellyt täti oli huitaissut kävelykepillä – lapset leikkivät puiston lumipenkassa liian kovaäänisesti linnanryöstöä. Millaisessa maailmassa me oikein elämme?
Heti huomenna soitan uimahallien johdolle, josko sinne saataisiin tiskille joku valistuskyltti tai jotain. Lapsia opetetaan koulussa kunnioittamaan toisiaan ja aikuisia. Missä opetettaisiin aikuisille käytöstapoja?
5.1.07
Seksityöntekijöiden ihmisoikeudet edistyvät
Lyhyesti, hyviä uutisia seksityöntekijöiden ihmisoikeusrintamalta:
1. Tampereella (elokuussa hyväksytyn aloitteeni pohjalta) aloitetaan syksyllä 2007 ensimmäisenä Suomessa sosiaali- ja terveyssektorin johdonmukainen kouluttaminen seksityöntekijöiden kohtaamisessa.
2. Pro-tukipiste sai Raha-automaattiyhdistykseltä rahoituksen, jotta se voi perustaa satelliitin Tampereelle. Kyse on ensimmäisestä kerrasta, kun tukipistetoimintaa kokeillaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
3. Tänään kävin Sallin ihmisten kanssa Palvelualojen ammattiliitossa kahvilla ja vaihtamassa kuulumisia. Vaikka tapaamisessa ei sovittu mitään konkreettista, päivä on historiallinen: keskusteluyhteyden avaaminen on vienyt lähes puolitoista vuotta. Nyt kahviteltiin hyvässä hengessä, ja mielestäni niin PAM kuin Sallikin ovat nyt aamua viisaampia.
1. Tampereella (elokuussa hyväksytyn aloitteeni pohjalta) aloitetaan syksyllä 2007 ensimmäisenä Suomessa sosiaali- ja terveyssektorin johdonmukainen kouluttaminen seksityöntekijöiden kohtaamisessa.
2. Pro-tukipiste sai Raha-automaattiyhdistykseltä rahoituksen, jotta se voi perustaa satelliitin Tampereelle. Kyse on ensimmäisestä kerrasta, kun tukipistetoimintaa kokeillaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
3. Tänään kävin Sallin ihmisten kanssa Palvelualojen ammattiliitossa kahvilla ja vaihtamassa kuulumisia. Vaikka tapaamisessa ei sovittu mitään konkreettista, päivä on historiallinen: keskusteluyhteyden avaaminen on vienyt lähes puolitoista vuotta. Nyt kahviteltiin hyvässä hengessä, ja mielestäni niin PAM kuin Sallikin ovat nyt aamua viisaampia.
3.1.07
Miehemme Bagdadissa
Kuvat Irakin syrjäytetyn diktaattorin Saddam Husseinin hirttämisestä ovat levinneet lehtien, television ja internetin kautta kaikkien nähtäväksi. Kuin malliesimerkkinä nykytekniikan suomista mahdollisuuksista on Saddamin hirttämisestä levinnyt kaksi eri versiota: virallinen propagandaversio ja kamerakännykällä kuvattu sensuroimaton video. Ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet paitsi itse kuolemantuomiota, myös sitä, että valtaosa Saddamin rikoksista jäi nyt oikeudessa käsittelemättä. Mistä moinen kiire?
Valtalehdistö on uskollisesti toistanut virallista kertomusta Saddamin hallinnosta. Ainakin yksi oleellinen pala tarinasta kuitenkin puuttuu: kun lukee vaikkapa Helsingin Sanomia, voisi kuvitella että Yhdysvallat tuli mukaan Irakin kuvioihin vasta 1990-luvulla ja viimein vuonna 2003 onnistui syrjäyttämään Saddamin hirmuvallan.
Historiankirjoitus on siitä metkaa, että vaikka se näyttäisi kertovan menneisyydestä, se itse asiassa kertoo oman aikansa valtasuhteista – ja tietenkin siitä, millaista tulevaisuutta me toivomme tai pelkäämme.
Virallinen tarina ei lainkaan muista, kuinka vuoden 1963 vallankaappausta seuranneissa vainoissa murhattiin tuhansia irakilaisia kommunisteja ja muita vasemmistolaisia. Myöhemmin julki tulleet asiakirjat kertovat CIA:n tukeneen aktiivisesti verilöylyä.
1970-luvulla Irak kansallisti öljynsä, mikä johti konfliktiin USA:n kanssa. Suhteet lämpenivät kuitenkin uudelleen Iranin vallankumouksen jälkeen. Saddamista tuli Yhdysvalloille ”miehemme Bagdadissa”. Vuonna 1982 Irak poistettiin terroristivaltioiden listalta ja 1983 USA:n erikoislähettiläs Donald Rumsfeld (joka nykyisen Bushin hallituksessa suunnitteli Saddamin syrjäyttämisen ja Irakin tuhoamisen) vieraili ensi kertaa Saddamin luona ystävyyttä rakentamassa. Reaganin johtama USA aloitti massiiviset asetoimitukset Saddamin diktatuurille. Yhdysvaltojen toimittamien kemiallisten aseiden ja ilmakuvien avulla tehtiin laajamittainen kurdien joukkomurha. Yksityiskohtaiset tiedot toimitetuista aseista voi kuka tahansa lukea USA:n senaatin komitean raporteista.
Tapaus Saddam on kouluesimerkki siitä, miten valtava voima on hyvässä tarinassa. Pyhää demokratiaa ja ihmisoikeuksia uhannut peto on nyt sankarillisesti surmattu ja sen pää ripustettu kylän portille, tiedoksi ja varoitukseksi muille. Kuolemantuomio oli käytännön ratkaisu, sillä jos Saddam olisi haastettu kaikista rikoksistaan, oikeuteen olisi pitänyt laittaa myös USA:n hallitus, joka oli Saddamin tärkein tukija ja rikoskumppani.
Mikä on tarinan opetus? Älä tee kansanmurhaa. Jos teet, älä jätä rikoskumppaneita henkiin. Jos jätät, varmista näiden lojaalius. Jos osoittautuvat epälojaaleiksi, fiksaa historiankirjoitusta.
Valtalehdistö on uskollisesti toistanut virallista kertomusta Saddamin hallinnosta. Ainakin yksi oleellinen pala tarinasta kuitenkin puuttuu: kun lukee vaikkapa Helsingin Sanomia, voisi kuvitella että Yhdysvallat tuli mukaan Irakin kuvioihin vasta 1990-luvulla ja viimein vuonna 2003 onnistui syrjäyttämään Saddamin hirmuvallan.
Historiankirjoitus on siitä metkaa, että vaikka se näyttäisi kertovan menneisyydestä, se itse asiassa kertoo oman aikansa valtasuhteista – ja tietenkin siitä, millaista tulevaisuutta me toivomme tai pelkäämme.
Virallinen tarina ei lainkaan muista, kuinka vuoden 1963 vallankaappausta seuranneissa vainoissa murhattiin tuhansia irakilaisia kommunisteja ja muita vasemmistolaisia. Myöhemmin julki tulleet asiakirjat kertovat CIA:n tukeneen aktiivisesti verilöylyä.
1970-luvulla Irak kansallisti öljynsä, mikä johti konfliktiin USA:n kanssa. Suhteet lämpenivät kuitenkin uudelleen Iranin vallankumouksen jälkeen. Saddamista tuli Yhdysvalloille ”miehemme Bagdadissa”. Vuonna 1982 Irak poistettiin terroristivaltioiden listalta ja 1983 USA:n erikoislähettiläs Donald Rumsfeld (joka nykyisen Bushin hallituksessa suunnitteli Saddamin syrjäyttämisen ja Irakin tuhoamisen) vieraili ensi kertaa Saddamin luona ystävyyttä rakentamassa. Reaganin johtama USA aloitti massiiviset asetoimitukset Saddamin diktatuurille. Yhdysvaltojen toimittamien kemiallisten aseiden ja ilmakuvien avulla tehtiin laajamittainen kurdien joukkomurha. Yksityiskohtaiset tiedot toimitetuista aseista voi kuka tahansa lukea USA:n senaatin komitean raporteista.
Tapaus Saddam on kouluesimerkki siitä, miten valtava voima on hyvässä tarinassa. Pyhää demokratiaa ja ihmisoikeuksia uhannut peto on nyt sankarillisesti surmattu ja sen pää ripustettu kylän portille, tiedoksi ja varoitukseksi muille. Kuolemantuomio oli käytännön ratkaisu, sillä jos Saddam olisi haastettu kaikista rikoksistaan, oikeuteen olisi pitänyt laittaa myös USA:n hallitus, joka oli Saddamin tärkein tukija ja rikoskumppani.
Mikä on tarinan opetus? Älä tee kansanmurhaa. Jos teet, älä jätä rikoskumppaneita henkiin. Jos jätät, varmista näiden lojaalius. Jos osoittautuvat epälojaaleiksi, fiksaa historiankirjoitusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)