Vastakkainasettelun aika ei todella ole ohi. Palvelualojen ammattiliitto PAM vaatii yhdessä Työnantajaliiton kanssa 300 000 euron uhkasakkoa Rakennusliitolle työsaarrosta (KU 24.4). Raksan Kyösti Suokas kertoo, että saarron syynä on yrityksen halu teettää rakennusalan töitä kiinteistöalan sopimuksella. PAM:n mukaan kyseisessä yrityksessä tehdään lähinnä puhdistusalan töitä.
Oma tietämykseni tapauksesta perustuu lehtitietoihin, mutta minusta tämä on kouluesimerkiltä siitä, miten ammattirajojen hämärtyminen työelämässä haastaa alakohtaisesti järjestäytyneen ay-liikkeen. Luulisi, että rätin ja vasaran erottaminen on vielä kohtuullisen helppoa, mutta todellisuudessa rajaa ylitetään molempiin suuntiin: Raksan jäsenistöön kuuluu siivoojia, ja esimerkiksi isännöintiä voidaan tehdä PAM:n jäsenkirjalla. Ei ihme, että tyypillinen prekaari, vaikkapa kotiäitiyden ohessa lähihoitajan keikkatöitä tekevä insinööriopiskelija ja freelancer-toimittaja ei tahdo löytää itselleen sopivaa etujärjestöä.
Hurjin juttu tässä on kuitenkin PAM:n tuki työnantajalle. En muista yhtään vastaavaa tapausta. Kun sopimusalasta syntyy epäselvyyttä, pitäisi ay-liikkeen aina ajaa työntekijöiden näkökulmasta edullisinta vaihtoehtoa, siis tässä tapauksessa Raksan tulkintaa. Jos ammattiliitot alkavat käydä reviiritaisteluja liittoutumalla työnantajapuolen kanssa, voittaja on lopulta kapitalisti.
Tsemppiä, Kyösti. Jonkunhan on aina näytettävä tietä…
19.4.07
Kokoomus ja vihreät eivät innostuneet tasa-arvosta
Tampereen lasten ja nuorten lautakunnan kokous hyväksyi tänään pitkän linjan poliittisen ohjelmansa. Kyseessä on paperi, jota ei tarkistella ihan joka vuosi, ei välttämättä edes joka valtuustokausi. Tärkeä linjanveto siis.
Esitin, että ohjelman sukupuolivaikutukset arvioitaisiin. Se tarkoittaa menetelmää, jolla päätösten suoria ja välillisiä vaikutuksia tehdään näkyväksi. Valtionhallinnossa ja lainsäädännössä sukupuolivaikutusten arviointi alkaa olla arkipäivää. Kunnissa edetään huomattavasti hitaammin: esitykseni kaatui Kokoomus-koalition vastustukseen.
Nihkeys tuli minulle yllätyksenä, sillä vaikka oikeisto on perinteisesti ollut konservatiivinen, tässä lautakunnassa istuvat valtuustoryhmän nuorehkot naiset, Tuija Flinck, Tiia Veko ja Kristiina Järvelä. Esityksen tehnyttä vihreiden Harri Rinnettä en tahdo moittia: hän sanoi reilusti istuvansa lautakunnassa kokoomuslaisen pormestari Niemisen eikä kansan ansiosta, joten on varmaan luonnollista, että hän keskittyy ajamaan perinteisiä äijä-arvoja. Vähän tosin kaihoan sitä aikaa, kun Harrikin kuului meihin edistyksellisiin…
Aihetta sukupuolivaikutusten huomioimiseen olisi varmasti ollut. Paljon on esimerkiksi puhuttu siitä, että poikien suosimat harrastukset saavat selvästi enemmän tukea kuin tyttöjen harrastukset. Me emme tiedä, päteekö tämä Tampereellakin.
Erityisesti huomioni kiinnitti tieto, että huostaan otetuista teineistä selvä enemmistö on tyttöjä. Mistä tämä johtuu? Suhtautuuko yhteiskunta tuomitsevammin tytöille tyypillisiin kapinoinnin muotoihin (seksikokeilut) kuin poikien tuhmailuun (pikkurikokset)? Kenties tytöt saavat hädässä herkemmin apua kuin pojat? Vai syntyykö ongelmaperheisiin alun perinkin enemmän tyttö- kuin poikavauvoja?
Me emme tiedä.
Esitin, että ohjelman sukupuolivaikutukset arvioitaisiin. Se tarkoittaa menetelmää, jolla päätösten suoria ja välillisiä vaikutuksia tehdään näkyväksi. Valtionhallinnossa ja lainsäädännössä sukupuolivaikutusten arviointi alkaa olla arkipäivää. Kunnissa edetään huomattavasti hitaammin: esitykseni kaatui Kokoomus-koalition vastustukseen.
Nihkeys tuli minulle yllätyksenä, sillä vaikka oikeisto on perinteisesti ollut konservatiivinen, tässä lautakunnassa istuvat valtuustoryhmän nuorehkot naiset, Tuija Flinck, Tiia Veko ja Kristiina Järvelä. Esityksen tehnyttä vihreiden Harri Rinnettä en tahdo moittia: hän sanoi reilusti istuvansa lautakunnassa kokoomuslaisen pormestari Niemisen eikä kansan ansiosta, joten on varmaan luonnollista, että hän keskittyy ajamaan perinteisiä äijä-arvoja. Vähän tosin kaihoan sitä aikaa, kun Harrikin kuului meihin edistyksellisiin…
Aihetta sukupuolivaikutusten huomioimiseen olisi varmasti ollut. Paljon on esimerkiksi puhuttu siitä, että poikien suosimat harrastukset saavat selvästi enemmän tukea kuin tyttöjen harrastukset. Me emme tiedä, päteekö tämä Tampereellakin.
Erityisesti huomioni kiinnitti tieto, että huostaan otetuista teineistä selvä enemmistö on tyttöjä. Mistä tämä johtuu? Suhtautuuko yhteiskunta tuomitsevammin tytöille tyypillisiin kapinoinnin muotoihin (seksikokeilut) kuin poikien tuhmailuun (pikkurikokset)? Kenties tytöt saavat hädässä herkemmin apua kuin pojat? Vai syntyykö ongelmaperheisiin alun perinkin enemmän tyttö- kuin poikavauvoja?
Me emme tiedä.
16.4.07
Työväenliike ja prekariaatti
Viikonloppuna olin Vasemmistoliiton puoluevaltuustossa pohtimassa syitä puolueen vaalitappioon. Nostin itse esille kaduilla ja ihmisten parissa toimimisen sekä työelämän murroksen, joka on yksi keskeisistä uuden vasemmiston haasteista.
Vasemmiston vaalitappiota ei selitä oikeistoaalto, puutteellinen ehdokasasettelu, puolueiden tai ay-liikkeen epäonnistunut kampanjointi tai huonot puoluejohtajat. Kyse on paljon syvemmästä kriisistä. Koetan nimetä kaksi sen mielestäni keskeistä taustatekijää.
Ensinnäkin puolue on ollut jo pitkään liian erillään tavallisista ihmisistä ja kansalaisliikkeistä. Viime vuosina on nähty uusliberalismia ja sotia vastustavien joukkoliikkeiden nousu. Tuhannet ihmiset ovat osallistuneet sosiaalifoorumeihin, rauhanmarsseille ja mielenosoituksiin toisenlaisen Euroopan ja maailman puolesta. Näistä liikkeistä Vasemmistoliitto on kuitenkin tietoisesti jättäytynyt syrjään. Se on pelännyt näkyä kaduilla ja keskittynyt omaan kabinettipolitiikkaansa, jonka sanoma ei selvästikään ole ihmisille valjennut.
Vielä enemmän olen kuitenkin huolissani siitä, että vasemmiston yhteiskunta-analyysi on pudonnut junasta jo aikoja sitten. Nyt alkaa olla viimeiset hetket tunnistaa työelämän murros ja pohtia, miten sen pitäisi heijastua vasemmistolaisen työväenliikkeen tavoitteisiin ja keinovalikoimaan.
Minun ikätoverini eivät enää usko yhteiskuntaan, jossa palkkatyö takaa toimeentulon ja turvallisen elämän. Meille osa-aika-, pätkä-, silppu- ja vuokratyö ovat arkipäivää, mutta nekin vain osa totuutta. Yhden hengen yritysten määrä kasvaa jatkuvasti. Lisäksi yhä useamman toimeentulo koostuu freelance-töiden epäsäännöllisistä palkkioista, sosiaaliturvasta, harmaista töistä, apurahoista tai projektiavustuksista.
Työelämään ja sitä kautta myös työväenliikkeeseen on revennyt kuilu, jonka ylitse konservatiivisen vasemmiston ääni ei kanna, ja se näkyy vaaleissa. Vasemmistoa pidetään menneen maailman etujen puolustajana, prekariaattia kalvavaan turvattomuuteen emme ole kyenneet tarjoamaan ratkaisuja.
Miksi irtisanomissuojaa ajava liikkeen edes pitäisi kiinnostaa sukupolvea, josta harvat kuvittelevat saavansa koskaan pysyvää työpaikkaa? Tai miksi ikätoverini nousisivat puolustamaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa, jolle pääseminen on meille yhtä todennäköistä kuin lottovoitto. Kaikkein pahiten epävarmuus koettelee perheitä, joilla on kodin perustamisesta johtuen korkeat asumiskustannukset ja pieniä lapsia elätettävänä. Pienten lasten vanhemmat myös tekevät kaikkein pisintä työpäivää, usein kehnoilla työehdoilla ja ilman työväenliikkeen tukea.
Kapitalismi tarvitsee prekariaattia, sillä epävarmuus pitää rattaat pyörimässä ja saa ihmiset kahmimaan enemmän kuin he muuten tarvitsisivat. Juuri kapitalisti hyötyy siitäkin, että jähmeään teollisuusyhteiskuntaan syntyneen ay-liikkeen pakki on uudessa työelämässä käyttökelvoton. Eihän yrittäjä voi mennä lakkoon, eikä vuokratyöntekijällä ole työyhteisöä. Tässä mielessä riittävä perustulo olisi uudenlainen tehokas lakkoase, jonka vaikutukset ulottuisivat laajalle.
Työväenliikkeestä on tehtävä myös prekariaatin liike. Mikäli meillä ei ole tähän halua ja kykyä, Vasemmistoliitto hiipuu hiljalleen pois puoluekartalta ja sietääkin sen tehdä.
Vasemmiston vaalitappiota ei selitä oikeistoaalto, puutteellinen ehdokasasettelu, puolueiden tai ay-liikkeen epäonnistunut kampanjointi tai huonot puoluejohtajat. Kyse on paljon syvemmästä kriisistä. Koetan nimetä kaksi sen mielestäni keskeistä taustatekijää.
Ensinnäkin puolue on ollut jo pitkään liian erillään tavallisista ihmisistä ja kansalaisliikkeistä. Viime vuosina on nähty uusliberalismia ja sotia vastustavien joukkoliikkeiden nousu. Tuhannet ihmiset ovat osallistuneet sosiaalifoorumeihin, rauhanmarsseille ja mielenosoituksiin toisenlaisen Euroopan ja maailman puolesta. Näistä liikkeistä Vasemmistoliitto on kuitenkin tietoisesti jättäytynyt syrjään. Se on pelännyt näkyä kaduilla ja keskittynyt omaan kabinettipolitiikkaansa, jonka sanoma ei selvästikään ole ihmisille valjennut.
Vielä enemmän olen kuitenkin huolissani siitä, että vasemmiston yhteiskunta-analyysi on pudonnut junasta jo aikoja sitten. Nyt alkaa olla viimeiset hetket tunnistaa työelämän murros ja pohtia, miten sen pitäisi heijastua vasemmistolaisen työväenliikkeen tavoitteisiin ja keinovalikoimaan.
Minun ikätoverini eivät enää usko yhteiskuntaan, jossa palkkatyö takaa toimeentulon ja turvallisen elämän. Meille osa-aika-, pätkä-, silppu- ja vuokratyö ovat arkipäivää, mutta nekin vain osa totuutta. Yhden hengen yritysten määrä kasvaa jatkuvasti. Lisäksi yhä useamman toimeentulo koostuu freelance-töiden epäsäännöllisistä palkkioista, sosiaaliturvasta, harmaista töistä, apurahoista tai projektiavustuksista.
Työelämään ja sitä kautta myös työväenliikkeeseen on revennyt kuilu, jonka ylitse konservatiivisen vasemmiston ääni ei kanna, ja se näkyy vaaleissa. Vasemmistoa pidetään menneen maailman etujen puolustajana, prekariaattia kalvavaan turvattomuuteen emme ole kyenneet tarjoamaan ratkaisuja.
Miksi irtisanomissuojaa ajava liikkeen edes pitäisi kiinnostaa sukupolvea, josta harvat kuvittelevat saavansa koskaan pysyvää työpaikkaa? Tai miksi ikätoverini nousisivat puolustamaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa, jolle pääseminen on meille yhtä todennäköistä kuin lottovoitto. Kaikkein pahiten epävarmuus koettelee perheitä, joilla on kodin perustamisesta johtuen korkeat asumiskustannukset ja pieniä lapsia elätettävänä. Pienten lasten vanhemmat myös tekevät kaikkein pisintä työpäivää, usein kehnoilla työehdoilla ja ilman työväenliikkeen tukea.
Kapitalismi tarvitsee prekariaattia, sillä epävarmuus pitää rattaat pyörimässä ja saa ihmiset kahmimaan enemmän kuin he muuten tarvitsisivat. Juuri kapitalisti hyötyy siitäkin, että jähmeään teollisuusyhteiskuntaan syntyneen ay-liikkeen pakki on uudessa työelämässä käyttökelvoton. Eihän yrittäjä voi mennä lakkoon, eikä vuokratyöntekijällä ole työyhteisöä. Tässä mielessä riittävä perustulo olisi uudenlainen tehokas lakkoase, jonka vaikutukset ulottuisivat laajalle.
Työväenliikkeestä on tehtävä myös prekariaatin liike. Mikäli meillä ei ole tähän halua ja kykyä, Vasemmistoliitto hiipuu hiljalleen pois puoluekartalta ja sietääkin sen tehdä.
20.3.07
Vääryys etenee tänään varmoin askelin
No niin, nyt on vaalit takana ja tappiot nielty. Vaali-ilta meni mieli maassa, mutta maailmassa riittää edelleen vääryyksiä poistettavaksi. Olen nyt aloittanut niiden asioiden hoitamisen, jotka vaalien tiimellyksessä sain kontolleni. Pienen loman jälkeen jatkan tutkimuksen kirjoitustyötä.
Kiitos kaikille äänestäneille ja erityisesti tukiryhmälleni! Sain 1450 ääntä, eli takana oli muitakin kuin äiti ja siskot. Oma äänimääräni nelinkertaistui, mutta jäi pienemmäksi kuin oletimme ja minkä näin hyvä tukiryhmä olisi ansainnut.
Vasemmisto hävisi selvästi ja kautta linjan. Vaalien kokonaistulos oli hurja: lähiöiden vuokrakopperoissa itketään vielä monet itkut, ennen kuin tämän oikeistoinvaasion seuraukset on korjattu.
Olen saanut sen verran kiertää maailmaa, että tiedän, ettei Suomen säälimätön mielipideilmasto ole mikään itsestäänselvyys. Ensi ajatus olikin, että mikä pakko täällä on asua. Toisaalta, seuraavien vuosien aikana Suomi tarvitsee meitä enemmän kuin pitkään aikaan. Ja onhan se niin, että vain rotat jättävät uppoavan laivan.
Koko vasemmistolla on rajun itsetutkiskelun paikka. On mentävä ongelmien ytimiin ja mietittävä, onko meillä mitään annettavaa tulevaisuudessa vai kuihdummeko pois niin puoluekartalta kuin ihmisten tietoisuudesta.
Tähän asiaan palaan myös blogissani myöhemmin.
Kiitos kaikille äänestäneille ja erityisesti tukiryhmälleni! Sain 1450 ääntä, eli takana oli muitakin kuin äiti ja siskot. Oma äänimääräni nelinkertaistui, mutta jäi pienemmäksi kuin oletimme ja minkä näin hyvä tukiryhmä olisi ansainnut.
Vasemmisto hävisi selvästi ja kautta linjan. Vaalien kokonaistulos oli hurja: lähiöiden vuokrakopperoissa itketään vielä monet itkut, ennen kuin tämän oikeistoinvaasion seuraukset on korjattu.
Olen saanut sen verran kiertää maailmaa, että tiedän, ettei Suomen säälimätön mielipideilmasto ole mikään itsestäänselvyys. Ensi ajatus olikin, että mikä pakko täällä on asua. Toisaalta, seuraavien vuosien aikana Suomi tarvitsee meitä enemmän kuin pitkään aikaan. Ja onhan se niin, että vain rotat jättävät uppoavan laivan.
Koko vasemmistolla on rajun itsetutkiskelun paikka. On mentävä ongelmien ytimiin ja mietittävä, onko meillä mitään annettavaa tulevaisuudessa vai kuihdummeko pois niin puoluekartalta kuin ihmisten tietoisuudesta.
Tähän asiaan palaan myös blogissani myöhemmin.
13.3.07
Vaalilupaukset
Pääosin olen välttänyt antamasta eduskuntavaalilupauksia, koska tiedän, että asiat ovat harvoin yhden ihmisen päätettävissä. Sivuiltani löytyvät poliittiset tavoitteet, joita olen sitoutunut edistämään. Sieltä voi myös lukea tähänastisesta toiminnastani. Näiden tietojen perusteella ihmisten pitäisi osata päätellä, olenko heidän kannaltaan hyvä ehdokas.
Silti, vuosien varrella ja erityisesti nyt vaalityön tiimellyksessä on jokunen eksakti lupauskin tullut annettua. Kokoan ne tähän, niin eivät pääse unohtumaan. Olen siis ehtinyt luvata, että kun minusta tulee kansanedustaja,
1. ehdotan ensimmäisessä lakialoitteessani lapsilisien muuttamista etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotukiasiakkaille. Perustelut löytyvät aloitteestani.
2. äänestän sen puolesta, että kehitysyhteistyömäärärahat nostetaan prosenttiin bkt:sta (vaikka pysyvä muutos edellyttää puuttumista maailmankauppajärjestelmän epäoikeudenmukaisuuteen).
3. äänestän Suomen NATO-jäsenyyttä vastaan.
4. tuen ennaltaehkäisevän terveydenhuollon suosimista hallitusohjelmassa.
5. tarjoan tamperelaisille historian opiskelijoille mahdollisuuden majoittua työkämpässäni arkistomatkoillaan. (Entisenä historian lukijana tiedän, kuinka liian moni lupaava tutkielma on tyssännyt siihen, että keskeiset arkistot ovat Hesassa eikä köyhillä opiskelijoilla ole varaa hotellimajoitukseen.)
Lisäksi olen pitänyt mukanani vihkoa, johon kirjaan ylös yksityisten ihmisten asioita. Tein samoin kunnallisvaaleissa, jotta muistin palata asiaan sitten kaupunginvaltuutettuna ja totesin tavan hyväksi. Koskaan ei poliitikko saa niin paljon hyödyllistä palautetta kuin vaalien alla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
