Tampereen lasten ja nuorten lautakunnan kokous hyväksyi tänään pitkän linjan poliittisen ohjelmansa. Kyseessä on paperi, jota ei tarkistella ihan joka vuosi, ei välttämättä edes joka valtuustokausi. Tärkeä linjanveto siis.
Esitin, että ohjelman sukupuolivaikutukset arvioitaisiin. Se tarkoittaa menetelmää, jolla päätösten suoria ja välillisiä vaikutuksia tehdään näkyväksi. Valtionhallinnossa ja lainsäädännössä sukupuolivaikutusten arviointi alkaa olla arkipäivää. Kunnissa edetään huomattavasti hitaammin: esitykseni kaatui Kokoomus-koalition vastustukseen.
Nihkeys tuli minulle yllätyksenä, sillä vaikka oikeisto on perinteisesti ollut konservatiivinen, tässä lautakunnassa istuvat valtuustoryhmän nuorehkot naiset, Tuija Flinck, Tiia Veko ja Kristiina Järvelä. Esityksen tehnyttä vihreiden Harri Rinnettä en tahdo moittia: hän sanoi reilusti istuvansa lautakunnassa kokoomuslaisen pormestari Niemisen eikä kansan ansiosta, joten on varmaan luonnollista, että hän keskittyy ajamaan perinteisiä äijä-arvoja. Vähän tosin kaihoan sitä aikaa, kun Harrikin kuului meihin edistyksellisiin…
Aihetta sukupuolivaikutusten huomioimiseen olisi varmasti ollut. Paljon on esimerkiksi puhuttu siitä, että poikien suosimat harrastukset saavat selvästi enemmän tukea kuin tyttöjen harrastukset. Me emme tiedä, päteekö tämä Tampereellakin.
Erityisesti huomioni kiinnitti tieto, että huostaan otetuista teineistä selvä enemmistö on tyttöjä. Mistä tämä johtuu? Suhtautuuko yhteiskunta tuomitsevammin tytöille tyypillisiin kapinoinnin muotoihin (seksikokeilut) kuin poikien tuhmailuun (pikkurikokset)? Kenties tytöt saavat hädässä herkemmin apua kuin pojat? Vai syntyykö ongelmaperheisiin alun perinkin enemmän tyttö- kuin poikavauvoja?
Me emme tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti