Tanska ei kriminalisoi seksin ostamista

Hieno homma! Sain juuri tiedon, että seksin oston kriminalisointi meni nurin myös Tanskassa. Norjahan päätyi samaan ratkaisuun jo vuosi sitten. Uutinen tuli hyvään kohtaan, sillä kriminalisointia on yritetty meillä perustella "yhteisellä pohjoismaisella mallilla". Nyt näyttää kuitenkin siltä, että enemmistö pohjoismaistakin voi kallistua päinvastaiseen suuntaan.

Sekä Norjassa että Tanskassa on tahty seksityöntekijöiden ihmisoikeuksien kannalta esimerkillisiä päätöksiä. Norjan demari-vassari -hallitus on nostamassa huimasta pro-tukipisteen kaltaiseen tukitoimintaan tarkoitettua rahoitusta. Aikaisemmin tukityötä on tehty vain katuprostituoitujen keskuudessa, mutta nyt sitä yritetään ulottaa myös yksityistiloissa työskentelevien seksityöntekijöiden saataville.

Tanskan hieno saavutus taas on laki, joka sallii "osuuskuntabordellit". Käytännössä se tarkoittaa, että vaikka paritus on kiellettyä, seksityöntekijät saavat keskenään muodostaa yhteisyrityksiä ja esim. hankkia yhteisen toimitilan. Yhdessä toimiminen lisää turvallisuutta ja mahdollistaa vertaistuen (puhumattakaan tietysti taloudellisesta hyödystä). Suomessa vastaava käytäntö on kielletty, eikä Norjan mallin mukaisia rahoitushankkeitakaan taida olla tiedossa.

Salli rekisteröitiin!

Tänään oli merkittävä päivä Seksialan liitto Sallin historiassa. Ilmeisesti kiitos
meidän 3-vuotisen taistelun ja kansanedustaja Oras Tynkkysen kirjallisen kysymyksen, Sallin on viimein merkitty yhdistysrekisteriin. Tosin kirjallista tietoa ei itse rekisteristä ole vielä
tullut, mutta näin ainakin ministeri Mauri Pekkarinen vastauksessaan vakuutti. Pitkän
prosessin kronikka löytyy Sallin sivuilta ja Pekkarisen vastaus täältä. Minä lähden tästä ostamaan Orakselle ruusun Sallin laskuun.

Presidentinvaalit

Tänään on syytä olla tyytyväinen eilisten vaalien takia. Eilen nimittäin
kansa valitsi maalleen sosialistisen presidentin. Chilen Michelle Bachelet on jälleen uusi askel
Latinalaisen Amerikan vasemmistolaistumisessa, vaikka luultavasti jatkaakin pitkälti
edellisen presidentin linjoilla. Radikaalimpaa linjaa – joka tuottaa myös tuloksia – on jo vuosia vetänyt Venezuelan Hugo Chávez, joka sai liittolaisen Bolivian pian virkaan astuvasta Evo Moralesista. Argentiinan huippusuosittu Nestor Kirchner on myös radikalisoimassa politiikkaansa. Maa maksaa velkansa IMF:lle kokonaan pois ja vapautuu näin uusliberalismin pakkopaidasta. Jään mielenkiinnolla odottamaan tuloksia.

Meiltä käsin sikäläistä keskustelua on vaikea seurata, koska jo lähtökohdat ovat niin erilaiset. Kun meillä Neuvostoliitto nähdään usein sosialismin loppuna, monet lattariajattelijat suhtautuvat siihen Pariisin kommuunin tavoin, pikemminkin alkuna jollekin.

Nationalismista ja vasemmiston tulevaisuudesta

Tänään on vaan juhlittu. Vuorokausi alkoi Salla Tuomivaaran ja Oras Tynkkysen
bileistä (jotka siis alkoivat perjantai-iltana). Pitkästä aikaa pääsin parantamaan maailmaa viinilasin ääressä ja ilman esityslistoja. Jeesuksen, lastenkirjojen, drinkkivinkkien ja Leninin Marx-suhteen kautta päädyimme puhumaan nationalismista. Meillä länsimaiden vasemmistohenkisessä yhteiskuntatieteessä nationalismi mielletään oikeistolaiseksi ja osaksi kapitalistista riistojärjestelmää. On mielenkiintoista, että samaan aikaan Latinalaisessa Amerikassa nationalismi - tai patriotismi, kuten he sitä usein kutsuvat - on nimenomaan
vasemmistolainen ja "edistyksellinen" käsite: se yhdistetään yhdysvaltalaisen
imperialismin vastaiseen taisteluun ja köyhien oikeuksien ajamiseen. En ollut tullut
ajatelleeksi asiaa aikaisemmin.

Illalla piipahdimme Kulttuuritalolla KOM-teatterin 35-vuotiskonsertissa. Esitys oli
hieno, mutta yleisön olisin kyllä vaihtanut: liikaa sellaista porukkaa, jolle hillitty
taputtaminen edustaa hulvattoman hauskanpidon huippua. Mutta kotimatkalla pari lapsuuden
pioneeriohjaajaani bongasi meidät kyytiin ja kotimatkalla lauloimme sitten kaikki
työväenviisut asiaankuuluvalla meluisalla hartaudella.

Olin noin vuosi sitten KOM-teatterin työryhmässä "sparraajana". Heillä oli silloin
ongelma tulevan käsikirjoituksen kanssa: näytelmän tuli kertoa vuosisadan vaihteessa
kuolleen sosialistin elämäntarina, kyetä samanaikaisesti kuvaamaan hänen unelmiensa
romahtamista ja aatteensa epäonnistumista, mutta kuitenkin siten, että tarina ei
hautaisi päähenkilönsä mukana koko sosialismin ideologiaa. Silloin minusta ei tainnut
olla paljon apua. Nyt lähtisin etsimään ratkaisua tutustumalla tarkemmin
päähenkilön viimeisten vuosien suomalaiseen yhteiskuntaan. Jokaisessa ajassa on
nähtävissä (katsojan arvotettavissa olevia) trendejä, toiset uhkaavia, toiset toivoa
herättäviä. Vaikka jossakin kohtaa tuntuu, että kaikki muuttuu vain huonommaksi eikä
ole mitään minkä varassa rakentaa, myöhemmin niistäkin kausista on nähtävissä
positiivisen muutoksen siemeniä. Politiikkaa on kiistelyä siitä, millä laineella
surffaillaan ja mihin suuntaan. Jotta siihen voi osallistua, pitää tunnistaa veden
liike. Näin minä sanoin, kun joku konsertissa kysyi, onko vuoden 2006 vasemmistolla
tulevaisuutta.

Metsäverotus ja ekologinen tragedia

Olen viettänyt joululomaa perheen kanssa sukulaisten luona. Juttelin pitkään Kelpo-vaarin kanssa metsien pinta-alaveron postosta. Kelpo on metsästänyt ja kalastanut Satakunnassa vuosikymmeniä. Nyt kannat ovat nopeasti romahtaneet. Vuoden 2006 alusta Suomi siirtyiverottamaan metsiä pinta-alan sijasta myyntivoittojen mukaan. Lain yhtenä tavoitteena on tukea metsien säilymistä verottamalla (28%) vain realisoituvasta tulosta. Käytännössä lyhyen aikavälin vaikutukset ovat kuitenkin olleet pelottavia.

Vuosikymmeniä pinta-alaveroa maksaneet metsänomistajat pyrkivät myymään metsänsä ennen vuodenvaihdetta säästyäkseen uudelta verolta. Puun hinta on ylitarjonnan vuoksi laskenut ennätysmäisen alas - joskin se noussee keväällä uuden veron myötä pilviin. Luonnon kannalta kyse on tragediasta. Metsoja tai teeriä ei enää juurikaan näe, kun niillä ei ole oksaa jolle istua. Ainoa metsäkanalintu, joka ei ole sanottavammin kärsinyt, on pyy, joka pitää nuorista metsistä.

Puu ei kasva hetkessä takaisin ja valoisalla avohakkuuaukealla kasvanut puu on harvempaa ja pehmeämpää kuin varjon luonnonmetsän kasvatit. Menee hurjan kauan, ennen kuin tämän verouudituksen ekologiset tappiot on kuitattu.