Suomalainen supermarketti muistuttaa nykyään tosi-tv:n eloonjäämisformaattia. Pelimerkkeinä ovat työtunnit. Myyjät yrittävät kahmia näitä itselleen niin paljon, että palkalla pärjäisi. Työnantajapuoli taas pyrkii jakamaan tunteja siten, että kauppa pyörisi mahdollisimman halvalla.
Useimmissa suurissa kaupoissa noudatetaan liiketoimintaoppia, jossa riskit keskitetään osa-aikaisille työntekijöille. Taattuja viikkotunteja voi olla kolme tai kolmekymmentä, kuitenkin niin vähän, ettei palkalla tahdo saada jääkaappiaan täytettyä. Varmojen tuntien ja elämiseen riittävän palkan välille jää harmaa alue, jossa vallitsee tavarahyllyviidakon vahvimman laki.
Isoissa marketeissa 70-80 prosenttia työntekijöistä kiinnitetään osa-aikaisella sopimuksella. Noin puolet heistä on opiskelijoita, joille järjestely sopii elämäntilanteeseen ja palkka kattaa vain osan toimeentulosta. Toinen puoli koostuu kuitenkin opiskeluvaiheen ohittaneista ja usein perheellisistä naisista. Heille osa-aikaisuus tarkoittaa köyhyyttä ja jatkuvaa lisätuntien kärkkymistä. Kun kaupat ovat auki joka päivä, myös myyjät ovat jatkuvasti töissä tai työvalmiudessa.
Omistajalle osa-aikaisuus on selvää rahaa. Suhdannetappiot voi niistää suoraan palkkakustannuksista ja toimeentulon epävarmuus tuottaa kuuliaista työvoimaa. Palvelualojen ammattiliiton mukaan on tavallista, että ”hankalia työntekijöitä” rangaistaan vetämällä työtunnit minimiin. Kilpailu niukoista tunneista nakertaa työpaikan sisäistä henkeä ja ehkäisee järjestäytymistä. Ristiriitojen keinotekoinen rakentaminen sopii hyvin tositelkkariin, mutta tosielämässä myös seuraukset ovat valitettavan todellisia.
Markettien myynti on sen verran vakaata, että halutessaan ne voisivat mainiosti tarjota halukkaille kokoaikaisia työsopimuksia. Kysymys ei ole siitä, että talousvaikeuksiin joutuneet yritykset nipistäisit henkilöstömenoista. Pikemminkin näyttää siltä, että mitä paremmin kaupalla menee, sitä heikommilla ehdoilla siellä tehdään töitä. Viime kädessä tämän voiton kustantavat veronmaksajat, kun myyjien riittämätöntä palkkaa on täydennettävä asumistuella.
(Julkaistu Pirkanmaan sanomissa 13.7.)
5 kommenttia:
Ärrinmurrin... minusta ongelman ydinon hukattu ja pahasti. Köyhä työtätekevä kansa vaatii lisää töitä. Pitäis vaatia parempaa tuntipalkkaa, eikä enemmän töitä. Elämme absurdissa todellisuudessa, jossa puolet kansasta tekee liikaa töitä terveytensä, itsetoteutuksensa, perheensä ja sosiaalisen elämänsä kustannuksella - ja toinen puoli ei saa töitä lainkaan.
Eikös laki sano, että mikäli töitä on, pitää palkata kokopäiväisiä.
Lehtikirjoittelun lisäksi tässä olisi varmaan syytä ottaa yhteyttä syyttäjänvirastoon..?
Tai luulisi että SAK (jne) kiinnostuisi.
Työnantajalla on velvollisuus tarjota lisätunteja ensin vanhoille työntekijöille, mutta koska työntekijät ovat liian heikkoja ja hajallaan vaatiakseen oikeuttaan, se jää usein kuolleeksi kirjaimeksi. Tällaiset työlainsäädännön alaiset asiat kuuluvat työtuomioistuimelle, jonne se pitäisi viedä ammattiliiton kautta - koska yleistä kanneoikeutta ei ole, liitto ei kuitenkaan voi toimia ilman yksittäisen työntekijän valtakirjaa, jota tämä taas ei seuraamusten pelossa uskalla antaa.
On hämmästyttävää, miten monet suomalaiset edelleen elävät siinä käsityksessä, että laki tai säädös jotenkin automaattisesti takaisi oikeuden toteutumisen.
Valitettavasti törmään joka viikko tilanteisiin, joissa näin ei tapahdu
Palkkariiston lisäksi markettien edunvalvojalta Päivittäistavarakauppiaiden liitolta tulee vähän väliä ja toistuvasti vaatimuksia siitä, että marketteihin pitäisi siirtää mm. alkoholi ja lääkkeet pois ammattiosaajilta itsepalveluun ja epäpätevän henkilökunnan käsiin.
Jos kuka on käynyt ulkomailla Keski- ja Etelä-Euroopassa marketeissa, on nähnyt, että marketeissa ei keskitytä myymään selofaaniin ja muoviin käärittyä bulkkikamaa kuten Suomessa. Ulkomailla marketeista saa tuoretuotteita, vihanneksia, leipää, pullaa, piirakoita, tuorespaghettia, kalaa, liha- ja kala paloitellaan asiakkaalle tiskillä, on neuvontaa, kampanjoita, tarjouksia jne.
Jos meilläkin marketteja valvottaisiin, poliitikot eivät sallisi yli-investointeja, investointikilpailua, palkka- ja sopimuskikkailua vaan painostaisi ja pakottaisi marketit keskittymään omaan toimialaansa ja panostamaan laatuun sekä palveluun sekä työntekijät että asiakkaat olisivat tyytyväisempiä ja todennäköisesti alihankkijat ja markettien omistajatkin.
Tässä olisi siis ammattiyhdistyksille ryhdistäytymisen paikka.
Kova kovaa vastaan jne.
Kumma etteivät muut kuin metalliliitto, lääkärit, AKT ja lennonjohtajat osaa tehdä muuta kuin pyöritellä peukaloita, vaikka aktiiviselle toiminnalle olisi kysyntää.
Lähetä kommentti