27.8.08

Hyvä päiväkoti

Isoäitini asuu kerrostalossa, jonka sokkelissa sijaitsee päiväkoti. Hän paheksuu sen ”laiskoja ämmiä”, jotka kuulemma seisovat rykelmässä juttelemassa omia asioitaan eivätkä huomaa lapsia. Joskus isoäiti huutaa ikkunasta näille ohjeitakin, käskee laittaa tumppua lapsen käteen tai antaa keinussa vauhtia.

Kyseisessä päiväkodissa ilmeisesti on kuitenkin useampi työntekijä lasten kanssa ulkoilemassa. Olen saanut valituksia siitäkin, että koko lapsilaumaa valvoo vain yksi aikuinen. Ikävää kuultavaa oli myös ystäväni kertomus siitä, miten päiväkodin henkilökunnan mielestä hänen lapsensa pitäisi oppia ”antamaan takaisin”, kun toinen lapsi lyö tai heittää hiekkaa silmiin.

Oma kokemukseni kunnallisesta päivähoidosta on aivan erilainen. Kaikki lasteni hoitajat ovat olleet työlleen omistautuneita, mutta nykyinen päiväkoti on huippu. Kunnan sille tarjoamat tilat ovat aikuisen silmin ahtaat ja epäkäytännölliset, mutta lapsia se ei näytä haittaavan. Päiväkodissa luetaan, pelataan, lauletaan ja leikitään joka päivä. Retkillä käydään usein; rahaa siihen ei ole, mutta kävelymatkan päästä löytyy kirjasto, puistoja, siirtolapuutarha jne. Maanantaisin hoitajat tuovat mökiltään kukkia maljakkoon tai käpyjä askarteluun. Tampereen museotoimen kanssa on sovittu vaihtuvasta taidenäyttelystä päiväkodin tiloissa – näin lapsilla on aikaa tutustua tauluihin omassa arjessaan, ei pikaisella museokierroksella. Kohta alkaa taas kokkikoulu.

Päiväkoti perustuu ”sisarusryhmille”, siis eri-ikäiset lapset ovat samoissa ryhmissä. (Se oli alun perin syynä hoitopaikan valintaan, sillä mielestäni ei ole tervettä, että yhteiskunnassamme ikäluokat eristetään toisistaan aina päiväkodista vanhuspalveluihin.) Sen periaatteissa painotetaan yhteisöllisyyttä. Käytännössä jo muutaman vuoden ikäiset lapset ottavat pienemmistään vastuuta. Toisaalta pienet oppivat asioita tehokkaasti vanhempien lasten esimerkin kautta.

Hyvä päiväkoti välittyy vanhemmillekin: nelivuotias poikani lähtee joka aamu sinne mielellään, eikä ole kotiin tullessaan väsynyt tai stressaantunut. Vuosien mittaan hän ei ole maininnut kiusaamisesta. Taisteluleikeistä huolimatta todelliset ristiriitatilanteet hän ratkaisee väkivallattomasti.

Stakesin tuoreen kyselyn mukaan joka viides yläasteikäinen on kohdannut fyysistä uhkaa, 5-9 prosentilta oli varastettu jotakin väkisin tai uhkaamalla väkivallalla. Luvut ovat sitä luokkaa, että kyse ei voi olla yksittäistapauksista, vaan väkivaltaan perustuvan kulttuurin vahvistumisesta. Sitä tukee myös se, että lasten mukaan aikuiset eivät yleensä ole puuttuneet asiaan.

Ratkaisuksi tarjotaan aggressionhallintakasvatusta. Minä suosittelisin kouluterveydenhoitajien lisäämisen ohella riittävästi resursoitua, lapsia kunnioittavaa, pitkäjänteistä rauhankasvatustyötä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus!

Minun äitini oli vuosia päiväkodissa töissä, tai siis useissa eri päiväkodeissa. Myös hän on kertonut, että aivan liian moni "päiväkotitäti" (miehiähän alalla ei käytännössä ole) menee ali siitä, mistä aita on matalin eli vain seisoo pihalla ja juttelee muiden hoitotätien kanssa. Oma äitini taas leikki aina lasten kanssa myös ulkoiluajat, ja hän olikin sitten lasten keskuudessa hyvin pidetty.

Mutta kun hän sitten aikoinaan yritti hakeutua koulutukseen, jossa olisi muodollisesti pätevöitynyt alalle, hän ei soveltuvuustestien mukaan sopinutkaan alalle! No, hän kyllä jatkoi alan töitä edelleen tästä huolimatta. Lapset kai tietävät parhaiten, kuka sopii alalle... soveltuvuustesteissähän haetaan keskivertoihmistä, joka on melko neutraali persoona. Sellaiset ihmiset eivät vain välttämättä pidä lasten mahdollisimman hyvää hoitoa kunnia-asianaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä puhua jos ei ole itse ollut päivääkään töissä päiväkodissa, yhtäsoittoon useampaa vuotta.

Ei sitä kuulkaas ehdi lapsia vahtimaan kovinkaan hyvin, jos samalla siellä leikkii lasten kanssa. Usein tarvitaan silmät selässäkin! ja on myös lapsia, jotka tarvitsevat kokonaan yhden aikuisen heitä tarkkailemaan ja seuramaan -ovat kovia karkailemaan yms.

Työ on muutenkin kovin raskasta, niin kukapa jaksaisi kokoaika siellä leikkiä lasten kanssa? On myös mukava kun edes ulkoiluaikana on hetki aikaa puhua työkavereitten kanssa ja tutustua heihin. Eipä muuten ehdi puhumaan, vaihtamaan tiedotteita; keskustelemaan lapsesta yms. työasioista työkavereitten kanssa niin kuin ulkona.. on mukava jos oppii työkavereita tuntemaan muutenkin hieman "paremmin" eikä vain niin pinnallisesti...

Lasten kuuluu myös oppia leikkimään toistensa kanssa yms yms...

tervettuloa itse päiväkotiin töihin, katsotaan sitten 30-vuoden päästä tai 10-vuoden päästä mitä mieltä olette siitä, kun hoitajat vain "pölisevät keskenään ulkona" luulen, että ääni on kellossa muuttunut, ja olette tulleet huomaamaan,e ttä siinä vaihdetaan paljon tärkeätä tietoja lapsista yms....!!

esim. vasu- keskustelun arviointeja ja mielipiteitä kysellään myös muilta hoitajilta ja ryhmässä niitä mietitään..usein näitä asioita puhutaan myös pihalla kun arvoidaan jtn lasta yms yms.. ja puhutaan tulevista retkistä ja suunnitteluista jne jne...!! kaikenlaista!

Niin se on aina hyvä sieltä laidalta huudella pelaajille, itsekku olisi niin paljon parempi!

Anna Kontula kirjoitti...

Hienoa, että asia herättää keskustelua ja blogiani lukee myös ihmisiä, jotka asiaa tuntevat!

Itse en halua kritisoida sen paremmin päiväkotien henkilökuntaa kuin mitään tiettyä päiväkotiakaan. Minullahan on päiväkotien työntekijöistä hyviä kokemuksia.

Varhaiskasvatustyöhön varmaan pätee sama kuin mihin tahansa muuhun ammattiin: työnsä voi tehdä hyvin tai huonosti ja Suomen kokoisesta maasta löytyynee esimerkkejä kummastakin.