”Muilla on mielessä prinssit ja kreivit / oppineet maljoja maistelemaan. /
Meillä on taskussa punapojan preivit / ja yhdessä lähdemme taistelemaan.”
Tai uudemmassa tuotannossa Kristiina Halkolan sanoin:
”Jos rakastat seteleitä, / minä autan sinua luopumaan niistä /
ja annan sinulle kaiken, minkä tahdot. / Mutta sydäntäni en anna.”
Vanhoissa työväenlehdissä kestomyytti kertoi nuoresta työväenluokan naisesta, joka hairahtuu herrojen kanssa marjaan, tulee raskaaksi ja miehen hylkäämäksi. Tämän vastakohdaksi nostetaan rehti ja vastuunsa kantava työläismies, johon on syytä turvata. (Tarvinneeko mainita, että työläismiesten seksikäyttäytyminen ei näytä huolestuttavan ketään.)
”Teitä tytöt minä neuvoisin, jos aiotte naimisiin /
oman liiton mies on hyvä pyydystää, ja yhdessä eteenpäin rynnistää.”
Työväenliikkeen huolella on tietysti historialliset juuret: vanha luokkayhteiskunta ei merkinnyt vain taloudellista, vaan myös seksuaalista riistoa. Paikoittain Euroopassa ja Venäjällä tilanherralla oli ns. ensiyön oikeus, kun hänen alustalaisensa menivät naimisiin, morsiamen oli vietettävä hääyö tilanomistajan vuoteessa. Oli varsin tavallista, että herroilla oli oman puolison lisäksi alempisäätyisiä rakastajattaria, jotkut pakotettuja, toiset mielihalusta. Joka tapauksessa patriarkaalisessa yhteiskunnassa alempien yhteiskuntaluokkien miehet saattoivat kokea nämä suhteet henkilökohtaisena nöyryytyksenä silloinkin, kun kyse ei ollut omasta vaimosta tai tyttärestä.
No, kaikki tämähän on tietenkin historiaa – vai onko? Vasemmistonainen ei porvarin kulkusia nuole, kuuluttaa vasemmistoliiton naisverkoston kampanja. Ja eräs vanhempi miespolitrukki on edelleen sitä mieltä, että porvarin sänkyyn ei sitten naisten sovi mennä. Kysyin piruuttani politrukilta, että lasketaankos demaritkin porvareihin.
Se kuulemma riippuu siitä, onko vaalit tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti