10.2.07

Ongelmanuoret ja lastensuojelu

Olen viime aikoina tutustunut aiempaa syvällisemmin lastensuojelutyöhön Tampereella. Lastensuojelussa työtä tekevien sosiaalityöntekijöiden harteilla on valtava vastuu, sillä asiat ovat usein kiireellisiä ja monimutkaisia. Sosiaalityöntekijä joutuu tekemään kauaskantoisia päätöksiä syrjäytymis- tai jopa hengenvaarassa olevien lasten tulevaisuudesta.

Tampereella kaikki ei sosiaalityön osalta ole kunnossa. Kaupungilla ei ole riittävästi ammattitaitoisia sosiaalityöntekijöitä. Yritin nostaa ongelmaa kaupunginvaltuustossa keskusteluun tekemällä valtuustokyselyn lastensuojelun tilanteesta. Kentältä kuuluneiden tietojen mukaan Tampereella on valmisteltu jopa kiireellisiä huostaanottoja sellaisten opiskelijoiden voimin, jotka eivät ole ehtineet opiskella lastensuojeluasioita ja joilla ei ole ollut mahdollisuutta perehtyä kyseessä olevan perheen tilanteeseen – puhumattakaan pitkien yhteistyösuhteiden rakentamisesta. Ainoana apuna työssä on ollut kirjahyllyssä oleva opaskirja.

Uuteen pestiini Tampereen lasten ja nuorten palvelujen lautakunnassa kuuluu paikka myös jaostossa, jossa käsitellään lähinnä yksittäisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvia viranomaistoimenpiteitä. Esimerkiksi kaikkein kinkkisimmät huostaanottojupakat päätyvät yleensä tämän porukan työpöydälle. Mietin pitkään, onko minulla rahkeita näin henkisesti raskaaseen paikkaan; lasten kaltoin kohtelu on niin rankka juttu, että en mielelläni lue sellaista edes kaunokirjallisuudesta. Lopulta päätin ottaa paikan. On kuitenkin parempi, että sinne valikoituu liikaa välittäviä ihmisiä kuin että ei välitettäisi lainkaan.

Nyt ensimmäisen kokouksen jälkeen on sellainen olo, että tässä ehtii tulla vielä monet itkut ennen kuin tämä vastuu on selvitetty. Yksittäisistä tapauksista en tietenkään voi kirjoittaa, mutta yleisvaikutelmaksi jäi hengästyttävä kulttuuriero jaoston jäsenten ja päätösten kohteiden välillä. Ei varmaan missään muualla ole luottamushenkilöiden tunkkainen keskiluokkainen pikkuporvarillisuus lyönyt niin lujaa silmille kuin täällä.

Perehtyessäni lastensuojeluun olen huomannut, että yksi suuri kuilu päättäjien ja nuorten välillä liittyy tapaan, jolla nuorten seksikokemuksista puhutaan sosiaalipoliitikkojen kesken. Meillä on tiedossa, että suomalaiset naiset menettävät neitsyytensä keskimäärin 16-vuotiaina, ja että vähemmän koulutetuissa perheissä seksikokeilut alkavat aikaisemmin kuin korkeammin koulutetuissa. Näiden tietojen perusteella voidaan olettaa, että melkoinen osuus tytöistä aloittaa seksisuhteet alle laillisen kuudentoista vuoden rajan ja että erityisen tyypillistä se on työväenluokkaisissa perheissä. Siitä huolimatta alle 16-vuotiaan seksuaalista aktiivisuutta pidetään ilmeisenä ”ongelmanuoren” merkkinä, joka oikeuttaa viranomaisinterventioon.

Erityisen ikävää tämä on tietenkin siksi, että kyse on edelleen nimenomaan tyttöjen seksuaalisuuden kontrolloinnista. En ole törmännyt tapaukseen, jossa poikien varhaisia kokeiluja nähtäisiin ongelmana. Tämä on erityisen kummallista viimeaikaisen tutkimuksen valossa, jonka mukaan 8-luokkalaisista (n. 14-vuotiaista) pojat olivat kokenet vakavaa seksuaalista häirintää yhtä usein kuin tytötkin. Siis: tyttöjen seksuaalinen aktiivisuus on ongelma silloinkin, kun se tapahtuu omasta halusta, poikien ei edes silloin kun se on tapahtunut nuoren tahdon vastaisesti.

Millä vuosisadalla me oikein eletään?

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

1800-luvullako?

Tsemppiä vaalityöhön.

terv. Harri H., Oulu

pilkku kirjoitti...

Ymmärrän pointtisi. Toisaalta lastensuojelussa työskennelleenä voin sanoa, että yleensä niissä piireissä tapaamillani nuorilla on seksuaalisuus jotenkin vahingoittunutta ja vahingoitettua. Seksistä on tullut hyväksynnän saamisen väline vanhempien ja rikollisten miesten edessä. Näin siis karrikoituna. Mutta olen kyllä samaa mieltä kanssasi noin periaatteessa...

Anonyymi kirjoitti...

Kuinka monelle nuorelle edes voi kasvaa terve seksuaalisuus tässä maailmassa? Nuorten keskuudessa seksi on ainakin pojille usein vain yksi pätemisentarpeen tyydyttämisen kanava. Tytöille se on sen sijaan monesti keino saada huomiota (mihin turvaudutaan sen vuoksi, että muin keinoin ei huomiota heru). Oire tästä ovat esim. irc-gallerian kaltaisten sivustojen sisältämät hyvinkin nuorten käyttäjien seksuaalisesti provosoivat kuvat.

Siksi mielestäni on perusteltua miettiä näitä asioita myös koko yhteiskunnan tasolla. Mitä sellaisia asioita päivittäiseen elämäämme (ja koko elämäntapaamme) liittyy, jotka vääristävät nuorten saamaa kuvaa seksuaalisuudesta? Televisio, mainokset, roskalehtien lööpit?

Anna Kontula kirjoitti...

Kerrohan, mitä mielestäsi ovat "terve seksuaalisuus" ja "oikea kuva seksuaalisuudesta"?

Anonyymi kirjoitti...

Lastensuojelulaitoksessa kontrolloidaan tarkasti lapsen seksuaalisuutta. Tätä asiaa koskevia muistiinpanoja löytyy jopa sosulta.

Eikö lapsille suoda laitoksissa minkäänlaista intimiteettisuojaa? Mitä miettii lapsi aikuisena lukiessaan mahdollisesti itseään koskevia muistiinpanoja, kun siellä ei mikään ole pyhää, omaa, salaista?

Syömäri Jantunen kirjoitti...

Minusta ongelma ei ole, että tyttöjä suojeltaisiin/holhottaisiin "liikaa" vaan se että sekä poikia että tyttöjä suojellaan ja holhotaan liian vähän.

Todella surullista, todella surullista. Toivon vain, ettei minkään tasa-arvon, seksuaalisen vapauden, ruumiillisen itsemääräämisoikeuden tai muun yleishyvän nimissä koskaan lasketa laillisen seksin ikärajaa alle 16 ja että kaikkien alle 16 vuotiaitten lasten seksikokeiluihin puuttaisiin viranomaisvoimin, jos vanhemmat eivät siihen kykene.

Vaikka seksi muuten voisikin olla kivaa ja harmitonta lasten ja varhaisteinien välistä leikkiä, niin pelkästään se tosiasia, että seksistä usein syntyy lapsia tekee siitä ehdottomasti vain aikuisille kuuluvan leikin.

Ehkäpä se tyttöjen suurempi suojelukin liittyy juuri tähän. Syntymättömien lasten ja heidän teiniäitiensä suojeluun.

Tai mietipä itse äitinä asiaa hetkinen. Kysymys A: Kenet omista kolmesta lapsestasi haluaisit antaa 14-vuotiaan kasvatettavaksi ja hoidettavaksi?

Kysymys B: Mietipä kummasta äitinä kantaisit suurempaa huolta: Että 14-vuotias poikasi harrastaisi useaan otteeseen suojaamatonta seksiä eri satunnaispartnereiden kanssa (seksitaudin mahdollisuus) tai että 14-vuotias tyttäresi harrastaisi usein suojaamatonta seksiä satunnaispartnereiden kanssa (seksitaudin JA raskaaksitulon mahdollisuus.)