Blogi syyslomailee

Blogini jää tänään syyslomalle, joka kestää marraskuun puoliväliin asti. Sinä aikana ei myöskään lukijoiden kommentteja blogiteksteihin julkaista.

Aurinkoisia syyspäiviä!

Anna

Voiko viranomaiseen luottaa?

Tällä viikolla Pro-tukipiste päätti ihmiskauppahankkeensa erinomaiseen seminaariin. Referoin tässä lyhyesti yhtä puhujista, Oulun kansainvälisen työn pappia Árpád Kovácsia.

Kovács kertoi, että usein häneltä kysytään, miten ihmiskaupan uhrin tunnistaa. Hän vastaa, ettei ole asiasta kiinnostunut. Enemmän häntä kiinnostaa henkilön avuntarve kuin se, mihin lainsäädännölliseen kategoriaan tämän tapaus asettuu. Joskus ihmiskaupan uhrien suojelujärjestelmä voi olla kelpo väline vaaranalaisessa asemassa olevien ihmisten auttamisessa. Usein se ei ole. Joskus se olisi, mutta sitä ei saa käyttää. Kovács nosti esiin kolme ulkomaalaisten ryhmää, joiden kohdalla suomalaiset auttamisjärjestelmät toimivat huonosti.

Ensimmäisen ryhmän muodostavat turvapaikanhakijat, jotka kerran Euroopan unioniin päästyään maksavat ihmissalakuljettajille valtavia summia jatkokuljetuksesta Suomeen. Kun tällainen henkilö sitten joutuu tekemisiin viranomaisten kanssa, hänet käännytetään turvapaikkahakemusta käsittelemättä takaisin ensimmäiseen maahan (eli on ns. Dublin-tapaus). Myöhemmin Pakolaisneuvonnan Piritta Raivio kertoi merkittävän osan heillä heränneistä ihmiskauppaepäilyistä liittyvän juuri Dublin-tapauksiin ja että uhriutuminen on tällöin tapahtunut turvalliseksi luokitellussa maassa). Eräs mies oli käännytyspäätöksen saatuaan rukoillut poliisia palauttamaan hänet mieluummin lähtömaahan Irakiin kuin Kreikkaan, sillä ihmissalakuljettajille velkaantumisen jälkeen hän arvioi henkensä olevan suuremmassa vaarassa jälkimmäisessä maassa. Poliisi ei suostunut pyyntöön.

Toiseen ryhmään kuuluvat suomalaisen miehen kanssa avioituneet etelä- ja itä-aasialaiset naiset. Kovács korosti, että monet näistä avioliitoista ovat siinä määrin toimivia kuin suomalaisten keskinäisetkin, mutta että naisten epäitsenäinen asema aiheuttaa potentiaalisen riskin. Naisilla on vaihtelevasti tietoa oikeuksistaan ja he ovat sosiaalisesti, taloudellisesti, kielellisesti ja informaation saannin osalta riippuvaisia miehensä hyvästä tahdosta. Kovács puhui myös siitä, että vaikka he ovat havainneet näissä yhteyksissä myös vaimokauppaa, aina ei ole järkevää käynnistää ihmiskauppatutkintaa. Hän kertoi tapauksesta, jossa alun alkaen vaimoksi myyty thaimaalainen nainen oli tyytyväinen aviomieheen ja elämäänsä Suomessa.

Kolmas Kovácsin esiin nostama ryhmä ovat Euroopan Unioniin liittyneistä entisistä sosialistimaista tulevat opiskelijat. Heitä houkuttaa Suomeen halpa ja laadukas koulutusjärjestelmä, mutta matkustuspäätöstä tehdessään heillä ei ole realistista käsitystä elinkustannuksista täällä. Seurakunnan ulkomaalaistyö tavoittaa heitä ilman ruokaa ja/tai asuntoa. Vaikka nämä nuoret eivät altistuisi Suomessa suoraan ihmiskaupalle, ainakin kohtuuttomiin ja lainvastaisiin työehtoihin.

Kiinnostavaa puheenvuorossa oli myös Kovácsin kokemus viranomaisista. Alun perin entisen Jugoslavian alueelta kotoisin oleva pappi muistutti, että suurimmalle osalle maailman ihmisistä suomalaisten usko viranomaisiin on aivan käsittämätön: ”Rehellisyys ja luottamus viranomaisiin ovat hyvinvoivan länsimaisen keskiluokan etuoikeus.” Hänellä on tapana sanoa hädässä olevalle henkilölle, että tämä voi kyllä pääsääntöisesti laskea suomalaisen viranomaisen lahjomattomuuteen ja lain noudattamiseen (joskin tiedossa on kyllä myös päinvastaisia esimerkkejä). Apua heiltä voi kuitenkin odottaa vain, jos ongelmasi on järjestelmässä tunnistettu, lokeroitu ja osoitettu jonkin tietyn työntekijän vastuualueeseen – viranomaisten tehtävänä ei ole auttaa ihmisiä, vaan hoitaa työnsä. Laajempi henkilön elämäntilanteen tarkastelu on mahdollista lähinnä vain kolmannella sektorilla.

(Kirjoitettu muistin varassa, joten teksti saattaa sisältää pieniä epätarkkuuksia.)

Rauhanaseet Afganistanissa

Olen nyt ollut jonkin aikaa jäsenenä Helsingin Sanomien HS-raadissa. Se on hyvä tehtävä sikäli, että tulee pohdittua omia mielipiteitään hyvin erilaisiin asioihin, vaikka harvat pohdinnat lehteen asti päätyvätkään.

Tällä viikolla aiheena oli Afganistanin sota. Mielestäni länsimaiden joukkojen pitää vetäytyä maasta. Siihen aikaan kun Neuvostoliitto hääräsi Afganistanissa, naljailtiin osan Neuvostoliiton ystävistä uskovan ”rauhanaseisiin”. Nyt näyttää siltä, että rauhanaseisiin uskotaan Natossa – ja meillä Suomessa.

Nato-johtoinen ISAF-sotaoperaatio, johon Suomikin osallistuu, on merkinnyt afganistanilaisten siviilien tappamista ja tuen antamista hallinnolle, joka rikkoo räikeästi ihmisoikeuksia ja demokraattisen oikeusvaltion periaatteita.

Siviileille tuhoisia ilmapommituksia on käytetty massamitassa USA:n terrorisminvastaisen operaation puitteissa. Pommituksia on perusteltu mm. ISAF-joukkojen työn tukemisella. Paikalliset lähteet ovat kertoneet sadoista viattomista kuolleista, joiden tarkkaa määrää ei kukaan edes tilastoi. YK:n Afganistan-toimiston mukaan sodassa kuolee vuosittain tuhansia siviilejä.

Yleisin harhakuva käydyssä Afganistan-keskustelussa on ollut se, että suomalaiset ovat mukana puolustamassa demokratiaa ja ihmisoikeuksia, jotka Afganistaniin palautettiin syrjäyttämällä talebanit. Sotatoimet eivät kuitenkaan paranna ihmisoikeuksia, ja Afganistanin nykyhallintoa tukemalla Suomikin antaa hyväksyntänsä mm. lehdistönvapauden rajoittamiselle, vaalivilpille ja naisia vastaan suunnatulle politiikalle. Tutkikaapa, millaisia lakeja Suomen joukkojen tukema Afganistanin hallitus laatii!

Tietenkään Afganistanin naisia ei saa jättää yksin, kuten rauhanaseisiin uskovat sotaa perustelevat. Mutta saataisiinko maassa enemmän aikaan, jos sotilasbudjetteja oikeasti suunnattaisiin naisten ja kaikkien muiden ihmisten elinolojen parantamiseen.

Ensi lauantaina vietetään YK:n päivää rauhankulkueineen eri paikkakunnilla. Minäkin aion suunnata neljältä Tampereen Keskustorille, josta lähtee marssi rauhan, aseidenriisunnan ja globaalin vastuun puolesta. Nähdään siellä!

Kaikki eivät pääse lääkäriin

Universal access tarkoittaa periaatetta, jossa palvelu tai tuote toteutetaan niin, että se on yhdenvertaisesti kaikkien ulottuvilla. Käsite on voimakkaasti sidoksissa ihmisoikeuksiin. Meillä aihetta on sivuttu esimerkiksi pohdittaessa maailman ihmisten eriarvoisia mahdollisuuksia käyttää tietotekniikkaa tai saada henkilötunnus.

Julkisiin palveluihin liittyy Suomessakin ehtoja. Merkittävä osa on tarkoitettu vain kunnan asukkaille, toiset sidottu kansalaisuuteen. Jos et kuulu etuoikeutettujen ryhmään, et saa palvelua tai saat sen erilaisin ehdoin kuin muut. Lisäksi on olemassa sellaisia rajoitteita, jotka asettavat virallisesti palveluun oikeutetut ihmiset keskenään eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi jos päivähoitoa järjestetään vain suomen kielellä, ruotsinkieliset jäävät ilman. Samoin käy silloin, jos lääkäriaikoja on tarpeeseen nähden liian vähän ja niitä riittää vain niille, jotka ponnekkaimmin jaksavat vaatia.

Universal access –keskustelu on noussut Euroopassa viime vuosina erityisesti suhteessa liikkuvaan väestöön. Näyttää siltä, että virallisen siirtolaisuuden volyymi kasvaa koko ajan, minkä lisäksi monet siirtolaiset tulevat maahan ilman papereita. Valtioiden ulkomaalaiskontrollin kiristyessä liikkuminen alueelta toiselle on entisestään kiihtynyt. Näillä ihmisillä ei ole mahdollisuutta laskea asuinpaikkaan sidottujen terveys- ja sosiaalipalveluiden varaan, koulutuksesta nyt puhumattakaan. KELA-kortin arvon ymmärtää vasta, kun sitä ei ole.

Poikkeuksena ovat olleet ns. matalan kynnyksen palvelut, joissa ei henkilötietoja kysellä. Euroopan tasolla merkittävin sosiaali- ja terveysalan kehittämistyö tapahtuukin universal access -järjestelmissä ja erityisesti siinä on kunnostautunut esimerkiksi Oslo, jossa matalan kynnyksen palveluita järjestetään järjestöjen lisäksi myös kunnan toimintana. Monissa Etelä-Euroopan maissa taas paperittomien siirtolaisten valtava määrä on pakottanut kehittämään kaikilla avoimia sairaaloita ja avustustyötä.

Tampereella matalan kynnyksen palveluja tarjotaan ainakin Pro-tukipisteellä, Nervissä ja Aids-tukikeskuksessa (joista tosin ensimmäinen on tarkoitettu vain seksityöntekijöille ja toinen piikkihuumeiden käyttäjille). Taantumassa näiden rahoitus on kuitenkin ensimmäiseksi liipaisimella, sillä niiden käyttäjäkunta ei äänestä tai ole edes äänioikeutettu. Kun Aids-tukikeskus vuoden vaihteessa lopettaa sukupuolitautitestauksen, jäljelle jää vain kaupungin vastaava toimipiste Itsenäisyydenkadulla. Nyt senkin lakkauttamista ollaan harkitsemassa. Samat testithän saa terveyskeskuksista, kunhan vain on kirjat Tampereella.

Alueelta löytyy vuositasolla tuhansia, joilla ei ole.

Joltain on karannut mopo käsistä

Aina kunnan oma palvelutuotanto ei ole paras ratkaisu. Esimerkiksi huostaan otetut lapset on usein inhimillisempää sijoittaa tavallisiin perheisiin kuin kunnan laitoksiin ja perhekoteihin. Nyt kokoomus-vihreä –johtoinen Tampere on kuitenkin käynnistänyt ulkoistamiskampanjan, jollaista minä en ole poliittisen historiani aikana nähnyt.

Alla on lista sellaisista lasten ja nuorten palvelujen sektoreista, joilla toimintoja aiotaan torstaina hyväksyttävän strategian mukaan ulkoistaa, kilpailuttaa ja hankkia kaupungin ulkopuolisilta tuottajilta. Kyse ei siis ole koko kaupungin listasta, vain sen yhden osa-alueen.

päiväkotihoito
perhepäivähoito
avoin varhaiskasvatus
esiopetus
koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta
opiskeluterveydenhuolto
puheterapiapalvelut
neuvolapsykologipalvelut
nuorten psykologipalvelut
ravitsemusterapeuttipalvelut
suun terveydenhuolto
sosiaaliasemien sosiaalityön avopalvelut
lastensuojelun avotyö
lastensuojelun perhetyö
jälkihuoltonuorten ohjaustyö ja tuettu asuminen
lastensuojelun perhehoito
nuorisopsykiatria
ehkäisevä päihdetyö
päihdepalvelut
kulttuuri- ja vapaa-ajan nuorisopalvelut
kulttuuripalvelut

Listan ongelmana on, että se ei erottele järjestöjä, voittoa tuottamattomia yrityksiä ja markkinaehtoisia yrityksiä. Siten emme todellisuudessa tiedä, kuinka suuri vahinko on tapahtumassa. Silti lista kylmää, varsinkin, kun samanlaisia löytyy kaikilta sektoreilta.

Surullista tietysti on sekin, että jos vihreät eivät johdonmukaisesti kannattaisi tätä yksityistämisaaltoa, me voittaisimme äänestykset.