15.10.10

Kerjäämisestä tulee paha mieli

Ilmojen kylmetessä sisareni huomasi, että hänen ullakolleen oli majoittunut koditon mies. Sisko mietti hetken, mitä kutsumattomalle vieraalle pitäisi tehdä. Sitten hän otti sängyltään tyynyn ja jääkaapista oluen tuliaisiksi ja kiipesi tervehtimään uutta naapuriaan. Jossakinhan kodittomankin pitää nukkua.

Ihailen siskoni mutkatonta asennetta kanssaihmisiin. Itsekin pienituloisena hän tietää mainiosti, että usein täysi vatsa ja lämmin koti ovat tuurista kiinni. Kuka tahansa meistä voi joutua turvautumaan muiden apuun.

Sisareni elää aivan eri maailmassa kuin ne poliitikot, jotka nyt puuhaavat kerjäämisen kriminalisointia. Heitä kuunnellessa voisi luulla, että köyhät istuvat kadulla pahvimukiensa kanssa – sateella ja pakkasella – ihan vaan kunnon ihmisten kiusaksi. Kriminalisointia perustellaan sillä, ettei kerjääminen kuulu suomalaiseen kulttuuriin, meillähän ihmisistä huolehtii hyvinvointivaltio. Paitsi etteivät kaduilla päivystävät romanialaiset mitään hyvinvointipalveluja saa. Ja nykyään yhä harvempi suomalainenkin.

Kiellon puolustajat vetoavat myös siihen, että kerjäämiseen usein liittyy rikollisuutta. Paitsi että Suomen osalta tästä ei ole näyttöä. Ja onhan rikollisia elinkeinoelämässä ja politiikassakin (tästä näyttöä on), emmekä me silti kiellä puolueita ja kaupantekoa.

Romanikerjäläiset eivät olekaan itse ongelma, vaan kiusallisen näkyvä todistus epäonnistumisesta: siitä, miten hyvinvointipalveluiden määrätietoinen rapauttaminen yhdessä rajojen avaamisen kanssa on kääntänyt kelloa taaksepäin. Kun julkisten turvaverkkojen ulkopuolelle jää yhä suurempi joukko ihmisiä, palataan vähitellen 1800-luvun hyväntekeväisyysyhteiskuntaan. Monin paikoin Eurooppaa ollaan jo pitkällä – esimerkiksi Espanjassa on tavallista, että seurakunnat ylläpitävät sairaaloita, avustusjärjestöt jakavat soppaa, vapaaehtoiset sosiaalityöntekijät päivystävät lähiöissä ja ihmiset kuljettavat taskuissaan kolikoita kerjäläisiä varten.

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen vaati viikonloppuna (HS 9.10.), että demokratian nimissä kunnanvaltuustojen pitäisi saada päättää katujen pelisäännöistä. Kellään ei hänen mielestään ole oikeutta ”kaapata muilta hyvää mieltä”.

Pajunen tietenkin unohtaa, että valtuuston demokraattisuus on suhteellista, kun alle puolet kuntalaisista äänestää ja asianosaisilla itsellään ei ole edes äänioikeutta. Silti hän osuu asian ytimeen. Kerjäläiset halutaan kriminalisoida, koska näkyvä köyhyys häiritsee keskiluokkaa. Sosiaaliset ongelmat olisi niin paljon miellyttävämpää unohtaa.

Suomen eliitti vaivaantuu köyhyydestä vasta, kun se tunkeutuu keskikaupungin avarille ja hyvin hoidetuille kaduille. Puute, työvoiman hyväksikäyttö, väkivalta ja turvattomuus eivät haittaa, kunhan ne pysyvät poissa näkyviltä, niissä pahamaineisissa kortteleissa ja kellareissa, joita kunnon ihmiset tietävät välttää.

Ex-pääministerimme Matti Vanhanen kielsi taannoin antamasta kerjäläisille rahaa. Jos kerjääminen ei tuota, kerjäläiset kyllä häviävät. Mutta vaikka kerjäläiset häviäisivät, heidän köyhyytensä ei häviä. Kerjäläiset ovat vain jäävuoren huippu, köyhyyden lähettiläitä, jotka tuovat päättäjien silmien alle näiden säälimättömien ja epäoikeudenmukaisten päätösten seuraukset.

Siksi minulla on tapana antaa pyytäjälle, aina kun käteistä on ja sen luontevasti voi tehdä. Mielestäni se on halpa hinta siitä, että Jussi Pajuselle tulee joskus vähän paha mieli.

7 kommenttia:

jormanen kirjoitti...

Tuet järjestäytynyttä rikollisuutta jotka käyttävät köyhiä mummoja ihmiskilpinään.

Anonyymi kirjoitti...

Olen kanssasi samaa mieltä. Köyhyys ei poistu kriminalisoimalla se. Nyt taitaa ainakin lain osalta käydä niin, ettei se tule voimaan, sen verran kovaa on ollut sen vastustus, hyvä niin. Toinen juttu: hyinvointivaltio Suomi. Tässä maassa on unohdettu ketkä sen ovat saaneet aikaan ja kovan tappelun ansiosta, ei lapsilisiä makseta sen takia että kokoomus niin haluaa, ei työaikalaki ole se mikä se on, ei Suomen sosiaalijärjestelmä ole kokoomuksen luomus jne. Kokoomuksen luomus on niiden rapauttaminen, että sellainen työväenpuolue... Ja vaalien jälkeen tuon puolueen iskulause tulee olemaan: leikataan-leikataan-leikataan! Fantastista!

Anniina kirjoitti...

Olen Annan kanssa samaa mieltä, että jos heitän muutaman kolikon kadulla kerjäävälle, niin se ei todellakaan ole muilta pois kuin minun omasta kulutuksesta.

Kerjäämisen taustoihin tulee puuttua, eikä rangaista köyhyydestä näitä kovan elämänkohtalon uhreja, jotka kadunkulmisa istuvat päivästä toiseen ja kerjäävät.

Kerran tarjosin hampurilaisen kadulla kerjäävälle. Hyvin tuntui maistuvan, vaikka se onkin meidän suomalaisten oman mittapuun mukaan ns. "roskaruokaa!"

Kielimuuri eroitti minua selvittämästä, missä kerjäävät mummot viettävät yönsä? Siitä ei julkisuudessakaan paljoakaan puhuta. Talvi tulee pakkasineen! Olisiko Annalla aikaa selvittää/ tutkia?

Anonyymi kirjoitti...

Tämän asian edessä tulee voimaton olo. Pakko olla syynä haluttomuus ja välinpitämättömyys kun yhden porukan asioita ei edes yritetä hoitaa.

Se jää teidän nuorempien harteille.

Mummo 67 v

Valto Ensio kirjoitti...

Samoin kuin homojen oikeuksien kanssa, myös kerjäläiset, ja erityisesti romanit ovat aina joutuneet niin sanotusti onnekkaimpien (jotkut jopa sanovat itseään etuoikeutetuiksi) syrjimiksi ja halveksumiksi.

Mikä oikeus kellään on elämään saapumisemme sattumanvaraisuudessa potkaista kerjäävää kättä tai yhtään ketään muutakaan?

Kuitenkin romanikerjäläiset tällä invaasiollaan ja tahattomalla, mutta todellisuuden näyttävällä performansillaan, eli katujen varsien istujaisillaan ovat niin pelottava näky Euroopan yhtenäisyydessä, että kohta alkaa oikeasti tapahtua myös heidän olojensa parantaminen.

Kerjäämisestä pitääkin tulla paha mieli. Mutta ei vain kerjäläisille itselleen, vaan myös niille, joilla valta ja voima aina on.

Marx kirjoitti...

Kirjoitit Anna, että
"Monin paikoin Eurooppaa ollaan jo pitkällä – esimerkiksi Espanjassa on tavallista, että seurakunnat ylläpitävät sairaaloita, avustusjärjestöt jakavat soppaa, vapaaehtoiset sosiaalityöntekijät päivystävät lähiöissä ja ihmiset kuljettavat taskuissaan kolikoita kerjäläisiä varten."

Eikö tämä vapaaehtoinen auttaminen ole juuri hyvästä? Siis hienoa, jos ihmiset haluavat auttaa toisiaan. Nostan hattua siskollesi kun auttoi koditonta miestä. Tämähän on epätavallista näin aikoina! Tämä on näita hyvinvointiyhteiskunnan haittapuolia, ei ihmisiä kiinnosta auttaa kun valtio tekee sen kaikkien puolesta. Valitettava trendi ja todella harmi, että tästä ei puhuta enempää!

Siis, vapaaehtoista auttamista pitäisi lisäta, koska hyvinvointivaltiossa auttaminen voi olla pakotettua (vrt.on pakko maksaa veroja ja veronmaksaja ei välttämättä hyväksy tätä)

Anonyymi kirjoitti...

"Eikö tämä vapaaehtoinen auttaminen ole juuri hyvästä?"

Ei. Vapaaehtoiseen apuun ei ole saajalla oikeutta ja siihen voi liittyä vaikka mitä tahansa auttajan sanelemia ehtoja. Pakkoauttaminen (eli siis verovaroin tehty) on parempaa, sillä sen saamiseen on takuut (laki, ihmisoikeussopimukset, viranomaiset, EIT).

Vapaaehtoinen apu on sitä, että rikas silloin tällöin heittää lantin, kun tekee mieli ostaa vähän hyvää mieltä tai saarnata jostain kuuntelijalle, jolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella. Pakollinen apu on sitä, että lähdetään liikkeelle avunsaajan tarpeista ja otetaan parempiosaisilta tarvittavat varat verottamalla. Mikäli veroprosentti tuntuu kovalta, sitä voi laskea ansaitsemalla vähemmän.

Jos taas veronmaksaja ei halua lainkaan maksaa veroja, hän on vapaa lähtemään pois. Varoituksen sanana vain, että jokainen sivistynyt yhteiskunta tällä pallolla pyörii verovaroilla - niitä ei niin vain juosta pakoon.

Kerjäläisistä vaan sen verran, että kun ne kerran on Suomessa yhteiskunnallisten toimien kautta saatu pois, on ongelman tuleminen takaisin jostain muusta maasta, jossa hommat hoidetaan huonosti, aika hemmetin ikävää. Ongelma on Romaniassa ja maan hallintoa olisi syytä alkaa kovistella asiasta.
Ikävä sanoa, mutta työpaikkojen, rahan ja ihmisten vapaassa liikkumisessa tuntuu olevan kovin vähän etuja yhteiskunnallisessa mielessä.