6.4.10

Hyvää seksiä? –Ei kiitos.

Erään kerran vuosia sitten istuin ystävättäreni kanssa viehättävässä lounasravintolassa. Seuralaiseni mentyä hakemaan meille kahvia nousi viereisessä pöydässä aterioinut huoltomies ja tuli luokseni. Hän pahoitteli häiriötä, kertoi pitävänsä minua hyvin kauniina ja tiedusteli, tarvitsisinko kyytiä jonnekin. Hän oli autolla liikkeellä.

Hämmennyin. En ollut nuorenakaan sellainen kaunotar, joille miehillä on tapana tehdä ehdotuksia lounasravintoloissa. Yllättäen tarjottu seikkailu houkutti. Toisaalta hätäilin, että ystäväni palaisi pian kahvikuppien kanssa: mitä hän oikein ajattelisi, jos löytäisi minut jakelemassa puhelinnumeroita tuntemattomille haalarimiehille?

Mies oli hyvin komea, sillä lailla karusti kuin jotkut duunarimiehet ovat. Kevät oli hyvin kaunis, ikkunan takana paistoi aurinko ja purot solisivat. Minä olin nuori ja sitoutumaton, siis vapaa tekemään mitä halusin.

Sanoin: ”Ei kiitos, olet huomaavainen, mutta minulla on lyhyt kävelymatka.” Vastasin näin siksi, että olin todellakin menossa ihan viereiseen taloon ja olisi ollut hölmöä pyytää kuljetusta. Mutta totta puhuen sittenkin enemmän vaikutti se, etten halunnut näyttää ystävättäreni silmissä kevytkenkäiseltä.

Tapaus oli opettavainen. Sen myötä oivalsin, etten suinkaan elä missään vapaan seksin ihmemaassa. Tiukan paikan tullen, kun on tehtävä nopeita ratkaisuja, ryömii jostakin liskoaivojen perältä siveyden ohjelmistokoodi.

Naisen elämässä seksuaalinen pidättyvyys on vuosituhansien ajan liittynyt turvallisuuteen. Kyse ei ollut vain raskauteen ja tauteihin liittyvistä riskeistä, vaan naisen seksuaalisuutta on johdonmukaisesti kontrolloitu ja rikkeistä langetettu jopa kuolemantuomioita. Vielä 1900-luvulla seksuaalinormeja vastaan kapinoivia naisia suljettiin "oman edun vuoksi" ja "suojelun tarpeesta" joukoittain mielisairaaloihin ja muihin suljettuihin laitoksiin. Jos esimerkiksi harjoitti avioliiton ulkopuolista seksiä useiden miesten kanssa, oli vaarassa joutua huoltopoliisin ja muiden viranomaisten kontrollitoimien kohteeksi.

Tällainen traditio ei häviä yhdessä eikä kahdessa sukupolvessa. Edelleen teinitytöt tekevät valintoja ja rajaavat toimintaansa välttääkseen huoran leimaa. Edelleen minäkin, emansipoitunut aikuinen nainen, laitan vaistomaisesti jonkin epämääräisen ”maineen” konkreettisen hauskanpidon edelle. Niin syvään on juurtunut pelko siitä, että aktiivinen seksuaalisuus merkitsee vaaraa: pilkkaamista, hylkäämistä, tärkeiden ihmissuhteiden menetystä ja kuolemaa. Vaikka tarjous oli houkutteleva, ei lounasravintolan huoltomiehellä ollut mitään mahdollisuuksia.

Entäpä jos olisinkin vastannut toisin, mitä hirveää siitä olisi seurannut? Ystävättäreni olisi puistellut päätään, pahimmillaan ehkä soittanut jollekulle ja kertonut olevansa hieman huolissaan minusta. Nykyään naisen seksuaalisuutta sidotaan kevyin silkkiköysin, mutta sekin riittää, jos vanhasta muistista kuvittelemme ne rautakahleiksi.

22 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

Kontula: "Entäpä jos olisinkin vastannut toisin, mitä hirveää siitä olisi seurannut?"

Tuttuja ajatuksia, kaikki nuo.

Lutkahäpäisyn pelon lisäksi minun päässäni olisi heti välähtänyt tämä: "Jos lähden sen matkaan se saattaa raiskata ja hakata minut. Jos se niin tekee, yksikään tämän maan viranomainen ei minua puolusta. Kukaan ei ole minun puolellani."

Seuraava ajatus olisi ollut:

"Mitä, jos sillä on AIDS? Tai joku muu paha tauti?"

Eniten minua siis pelottaisi miehen (mahdollinen) väkivaltaisuus tai vastuuttomuus. Useimmat miehethän eivät tällaisia ole, mutta mitäs, jos kohdalle sattuukin se yksi mätä?


Joten, no. Aina kun joku puhuu naisten "seksuaalisesta etuoikeudesta" tai rajoittamattoman seksin kultamaista, minä kiristelen hampaitani katkerasta vihasta.

Se on sääli. Se on niin helvetin sääli.

Anonyymi kirjoitti...

Hieman häkeltyneenä Anna on vetänyt nyt kyllä väärät johtopäätökset. Tämä ei ole sukupuolikysymys. Myös me miehet häkellymme moisen tilanteen edessä. Ainakin minä häkellyn.

Homo kirjoitti...

Myytinmurtaja, raiskaukseen kai tarvittaisiin se, että uhri ensinnäkin kieltäytyy seksistä ja lisäksi se, että tekijä kieltäytymisestä huolimatta harrastaa väkisin seksiä.

Jos kuitenkin lähteen miehen matkaan juuri tarkoituksenaan harrastaa seksiä, niin silloin lienee melko todennäköisyys sille, että kesken kaiken päättääkin kieltäytyä skeistä.

Ja koska vain pieni vähemmistö miehistä on raiskaajia, niin todennäköisyys tällekin on aika pieni.

Jos nämä todennäköisyydet arvioidaan toisistaan riippumattomiksi ja lasketaan raiskauksen todennäköisyys kertomalla nämä hyvin pienet todennäköisyydet keskenään, kyseessä on entistäkin pienempi todennäköisyys päätyä raiskatuksi.

Joskus kannattaa vain käyttää kylmän rationaalista harkintaa, joista todennäköisyyslaskenta on yksi hyvä esimerkki.

nainen tasa-arvon puolesta kirjoitti...

Olen samaa mieltä kuin anonyymi, että tässä ei ole kysymys sukupuolesta. Ainakin oma kokemus on karvaasti osoittanut, että liian suora lähestyminen torjutaan. Vaikka miehet usein hieman pahoillaan ovatkin, niin ilmiselvästi itsesuojeluvaisto käskee, että suoraan ehdotukseen vastataan "ei".

Onneksi miehiä on sentään helppo vietellä, kun on hiukan vähemmän suora :)

Mummo Muu kirjoitti...

Niin, mikä saa sinut, Anna K. ajattelemaan, että torjuit tarjouksen nimenomaan sisäistämäsi naisetiketin tähden? Entä jos torjuit sen siksi, että olit nuori, kokematon ja ujo? Tai koska pelkäsit ystävääsi ihan sukupuolestasi riippumatta?

Sanot tuolla, että olet nyt emansipoitunut aikuinen nainen, mutta silti "maine" on "hauskanpidon" edellä. Vertaat siis itseäsi tuohon menneisyyden nuoreen naiseen ja toteat, että jotakin sen asenteista on säilynyt.

Onkohan se vertaus ihan mielekäs? Kun tuosta sivupalkistasi näkyy, että olet esimerkiksi äiti, tulee mieleen muutamia muitakin syitä kuin syvään juurrettu naiseus kieltäytyä seikkailuseksistä. Esimerkiksi aikapula. Lapset, tutkijuus ja kaupunginvaltuutetun työ saattavat vaikuttaa siihen, ettei ole aikaa vilkuilla potentiaalisia haalarimiehiä. Luetellusta kolmesta nähdäkseni vain ensin mainitun voi nähdä liittyvän naisen asemaan.

Anonyymi kirjoitti...

"Edelleen teinitytöt tekevät valintoja ja rajaavat toimintaansa välttääkseen huoran leimaa."

Teinityttöjen, miksei myös -poikien, kohdalla tämä on todennäköisesti järkevä suhtautumistapa. Syyt suhtautumiseen saattavat olla vääriä, mutta epäilyttää kykenevätkö teinit edes tekemään tuollaisia päätöksiä oikeiden syiden perusteella.

Paula kirjoitti...

"Jos kuitenkin lähteen miehen matkaan juuri tarkoituksenaan harrastaa seksiä, niin silloin lienee melko todennäköisyys sille, että kesken kaiken päättääkin kieltäytyä skeistä."

Vaikka lähtisinkin tuntemattoman miehen mukaan tarkoituksenani harrastaa seksiä, niin raiskauksen pelko olisi minullakin erittäin vahvasti mielessä. Mies saattaisi haluta tehdä sängyssä jotain, mitä minä en haluaisi tehdä. Tai sitten mies saattaisikin jo ajomatkan aikana paljastua jotenkin kummalliseksi ja minusta alkaisi tuntua, etten haluakaan seksiä hänen kanssaan. Ja tässä tapauksessa ei ole mahdotonta, että mies päätyisi raiskaamaan minut.

Raiskauksen todennäköisyyttä tässä tilanteessa en osaa luotettavasti arvioida, mutta sellainen mutu-tunne minulla on, ettei se todennäköisyys nyt aivan häviävän pieni ole. Raiskauksistahan jää suuri osa raportoimatta, ja ehkä etenkin juuri sellaisissa tilanteissa, joissa nainen on aluksi ollut halukas seksiin.

Itse asiassa se, että on vapaaehtoisesti lähtenyt mukaan ja halunnut harrastaa seksiä, tekee tilanteen raiskatun kannalta vielä pahemmaksi - silloinhan ei raiskauksen uhri saa taatusti tippakaan sympatiaa oikeuslaitokselta tai muiltakaan.

Alkuperäiseen kirjoitukseen: minua ei tuossa tilanteessa pidättelisi mikään naisen maine tai muu sellainen, vaan aivan puhtaasti väkivallan pelko. Ja se on toki surullista, kuten myytinmurtaja totesi yllä. Jos olisin luottavaisempi sen suhteen, että saisin kaikissa tilanteissa säilyttää seksuaalisen itsemääräysoikeuteni, niin olisi ihan se ja sama, mitä joku ystävä minusta tuossa tilanteessa ajattelisi (tuskin paljoa mitään). Näen tässä tapauksessa naisen seksuaalisuutta rajoittavat kahleet konkreettisempina kuin juoruilun tms. (vaikka saattavat nekin jonkun mielen pahoittaa).

mies.asia kirjoitti...

Aiheesta kannatta lukea Roy F. Baumeisterin ja Jean M. Twengen artikkeli Cultural Suppression of Female Sexuality, joka on myös suomennettu:

"Näkemys että miehet tukahduttavat naisen seksuaalisuutta saa harvoin mitään tukea ja on selvästi osoitettavissa vääriksi toisten havaintojen pohjalta. Tämän sijaan aineisto näyttää suosivan sitä näkemystä, että naiset ovat tukahduttaneet toistensa seksuaalisuutta. Seksi on rajattu resurssi ja naiset käyttävät neuvotellessaan miesten kanssa, ja vähäinen määrä tai harvinaisuus antaa neuvottelunsa miehelle naiselle etuja."

Nykyään, seksuaalisen vallankumouksen jälkeen, tilanne on muuttunut radikaalisti: mm. Roissyn ja kumppaneiden esittämät tekijät ovat vaikuttaneet markkinoihin huomattavasti.

Ehkäisy, salliva avioliittolainsäädäntö, naisten taloudellinen vapaus ja valtion antamat tuet ja tulonsiirrot naisille tarkoittavat, että naisten ei tarvitse enää vartioida seksuaalisuutensa vaihtoarvon säilymistä samassa määrin kuin aikaisemmin, vaan he voivat harrastaa aikaisempaa enemmän vapaata seksiä ja irtosuhteita korkeamman tasoisten miesten kanssa.

mies.asia kirjoitti...

Miesten kannattaa muistaa seitsemän tunnin sääntö, anti-slut defensen läpäisy ja strategiat viimehetken epäröinnin voittamiseksi.

Anonyymi kirjoitti...

Minua jäi ihmetyttämään, miksi ystävän läsnäolo oli ratkaisevaa tässä torjunnassa. Yleensä ystäviksi luetaan juuri ne ihmiset, joiden seurassa uskaltaa olla oma itsensä ja tehdä ne valinnat, jotka muutenkin tekisi, pelkäämättä ystävän tuomiota.

Kuinka merkittävää tässä oli se, että kyseessä oli juuri "haalarimies", perinteinen duunari, eikä stereotyyppisen tutkijan näköinen akateemisen oloinen miekkonen tai menestyjänä ja kosmopoliittina itseään esiintuova mies? Oliko tässä kyse miehen ulkoisesta statuksesta, jonka vuoksi naispuolisen ystävän seurassa ei kehdattu myöntyä kutsuun? Siis oliko kyse naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta kontrollista vai naisten välisestä kilpailusta, jossa miehen statuksella on suurtakin merkitystä?

Anonyymi kirjoitti...

En voi toki puhua kaikkien miesten puolesta, mutta itselläni blitz-tyyppinen iskuyritys kilpistyi sinkkuaikana yksinkertaisesti jo siihenkin, etten voi luotta tätä ainokaista kehoani tuntemattoman käsiin. On joitakin kertoja, jolloin epäsuorempi lähestymisktapa olisi varmasti johtanut myönteiseen reaktioon. Mutta kuvaamasi tyylinen hyökkäys on yksinomaan no go.

Tämä ihan ennen mitään sosiokulttuurisia konstruktioita. Toisaalta kättelenkin kuten nyrkkeilijä, tukijalka edessä.

Muistan lukeneeni kokeesta, jossa hyvännäköiset mies- ja naisopiskelijat ehdottivat yhdysvaltalaisella kampusalueella seksiä vastaantuleville vastakkaisen sukupuolen edustajille. Naiset kieltäytyivät lähes poikkeuksetta ja miehet taas olivat keskimäärin hyvinkin innokkaita. Valiettavasti ei ole tarjota viitettä.

-rh kirjoitti...

Minusta seksin tarjoaminen kättelyssä on sivistymätöntä (esim. soittohommissa siihen aina saattaa törmätä) - ja voin paljastaa, ei se nyt oletuksena niin hiton ihmeellistä ole ventovieraan ihmisen kanssa, vaikka selvinpäin mentäisiin.

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä siinä olisi kuitenkin ollut tilaisuus saada klamydia, herpes tai visvasyylä ilahduttamaan elämän ehtoopuolta.

Anonyymi kirjoitti...

Se on helppo uskaltaa olla ensin tekemättä jotain, sen jälkeen huudella perästä, kuinka se on muiden vika kun ei uskaltanut.

Hyvin tyypillistä, sanonko keille.

Unknown kirjoitti...

Voi hyvänen aika, ei kai nyt kyydin tarjoaminen ole samaa kuin iskuyritys tai välittömän seksin tarjoaminen. Kyllä duunarikin voi olla herrasmies. Kun lukee näitä kommentteja, niin poikkeuksetta oletetaan että miehellä oli vain yksi taka-ajatus mielessä. Minusta se on aika pitkälle menevää johtopäätösten tekoa. Olen törmännyt tähän samaan asenteeseen kuunnellessani esim. naisten liftaustarinoita. Jotenkin automaattisesti pelätään aina pahinta. Ihmisillä on tapana liioitella riskejä, joilla on katastrofaaliset seuraukset, mutta vähätellä arkipäiväisiä riskejä

Hanna kirjoitti...

"Nykyään naisen seksuaalisuutta sidotaan kevyin silkkiköysin, mutta sekin riittää, jos vanhasta muistista kuvittelemme ne rautakahleiksi."

Blogimerkinnän viimeinen lause on mielestäni loistava kiteytys, jossa sanan seksuaalisuus voisi korvata monella muullakin sanalla. Vaikka nyky-yhteiskunta mahdollistaa hyvinkin erilaisia ja yksilöllisiä valintoja niin naisille kuin miehillekin, toimeen ryhtymisen viimeinen rajoite voi olla siellä oman pään sisällä, jossa menneisyyden äänet kuiskivat edelleen niistä "oikeista" naisen ja miehen malleista.

Tyly Kotiäiti kirjoitti...

Näissäkin kommenteissä hämmentää eniten se, ettei naisten pelkoa raiskauksesta oteta vakavasti "no aika harvahan raiskaa". Onneksi niin, mutta kyllä niitä raiskauksia tapahtuu vaan. Naisen pitäisi pystyä arvioimaan mahdollisen partnerin piilevät mielihäiriöt kertavilkaisulla. Naista, joka on itse lähtenyt miehen matkaan mahdollinen seksi mielessään, ei sääli kukaan. Asiat voi mennä matkan varrella pieleen niin mielettömän monilla tavoilla ettei ole tosikaan ja ikävä kyllä se on se XX joka yleensä ottaa sekä henkisesti ja fyysisesti osumaa.
Minua ei esim maineen menettäminen ole huolettanut koskaan, mutta "ei kiitoksia" on tullut jaettua aika monelle kysyjälle ihan vain itsesuojeluvaiston varassa.

Yksinkertaistettuna: Riski (raiskaus) on seurauksineen niin vakava ettei mahdollisuus yhden illan iloitteluun paljoa vaakakipossa paina.

Anonyymi kirjoitti...

Jos turvaseksi on tuttua, niin aika köyhäksi olisi seksi haalarimiehen kanssa jäänyt. Ei suu-sexiä, ei suutelua, ei mitään. Miksi tuollaista pitää harmitella vielä vuosien jälkeen

Unknown kirjoitti...

Olen joskus ollut hieman vastaavassa tilanteessa ja pakit tuli ihan sillä perusteella, että ajattelin, että mies joka tulee tekemään noin suoria ehdotuksia ihan ventovieraalle ei ehkä ole sellainen ihminen, johon haluan tutustua paremmin... Ennakkoluuloista ehkä. Kaipa minuakin sitten ohjelmoi pelko.

On tosin joskus villeinä teinivuosina sattunut toisinkin päin; kuten tässä jo aiemmin todettiin, kyllä useimmat miehetkin häkeltyvät ja kieltäytyvät, jos niille menee tekemään suoria ehdotuksia.

Sillä kontekstillakin on niin paljon väliä. En ehkä ottaisi vastaan tarjottua autokyytiä - keskellä kirkasta päivääkään, enkä silloin kerran lähtenyt aurinkoisena päivänä kävelykadulta terassille ventovieraan kanssa, vaikka hauskaa olisi voinut ollakin. Sen sijaan baarissa lähtisin kyllä pyydettäessä tanssimaan ja ottaisin sen tarjotun drinkinkin vastaan, vaikka niistä äiti joskus varoitti. Ja näistä elementeistähän sitten jo voikin seurata vaikka mitä. ;-)

Kulttuurimme on sillä tavalla kaksinaismoralistinen, että öisin ja päivisin pätevät usein vähän eri säännöt.

Antti kirjoitti...

Itseänikin ihmetyttää seuraava konservatiivinen ja tiukkapipoinen kommentti, mutta here it goes:

Jos kaikki tekisivät aina mitä haluavat, hetken impulssista, olisiko siinä enää mitää rotia? Olisiko meininki ns. eläimellistä? Ehkä meissä syvässä istuva tuntemattoman pelko on järkevä defenssi. Annetaan hiukan järjellekin tilaa eikä lähdetä vain tunteiden takia jonkun matkaan. Järki kun punnitsee riskejä, mahdollisia hyötyjä ja haittoja vähän paremmin.

Mielenkiintoinen aihe, ja monet ovat antaneet mielenkiintoisia kommentteja. Lopun viimein taitaa olla mahdoton tietää, mitkä kaikki konstruktiot tarkalleen vaikuttavat tekemisiimme ja kuinka paljon. Hyvä kuitenkin, että näistä puhutaan. Anna Kontulan blogi lähtee seurantaan (ihan omaan, ei mihinkään viranomaisten ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Itse lähdin 15-vuotiaana noin 45-vuotiaan kohteliaan miehen matkaan, ja päädyin kolme vuotta jatkuneeseen seksisuhteeseen hänen kanssaan. Yhdyntää tosin ei ollut, koska mies ei suostunut siihen (puhui aina kuinka halusi että tilanne olisi minulle "täydellinen"). Kyllä kannatti! Ikäisteni poikien kanssa vastaava touhu (seurustelusuhteen ulkopuolella) olisi varmaankin jättänyt pahat arvet seksuaalisuuteeni.

Tästä en kuitenkaan edelleenkään voi kertoa ihmisille ilman että minulle suututaan. Olen selvästi rikkonut jotakin hyvin pyhää.

Anonyymi kirjoitti...

mies tarjoaa kyytiä - syytä raiskauksesta!