PAM ja Ann Selin

Tänään Aamuporvarin sunnuntailiite haastatteli palvelualojen ammattiliiton (PAM) johtajaa Ann Seliniä suomalaisesta palveluyhteiskunnasta. Selin kertoo, että kyllä palvelualalle saadaan lisää töitä, kunhan jokainen vain kieltäytyy itsepalvelusta. Niin hän itse tekee: jättää viemättä roskansa ja tarjottimensa pois jopa hampurilaisravintolassa, jossa työntekijät painavat pohjapalkalla usein epäinhimilliseen tahtiin, ketjusta riippuen jopa ilman järjestäytymisoikeutta. He varmaankin ovat kiitollisia saadessaan kiireensä keskellä siivota Selinin protestin jämiä.

Selin vaatii lopettamaan piikayhteiskunnalla pelottelun. Palvelutyöpaikkoja syntyy, kunhan saadaan keski- ja yläluokka vaatimaan palvelua. Hän itse näyttää esimerkkiä, siivouttaa kotinsa ja antaa toisten pestä pyykkinsä. Haastattelun valossa hän ei todella näytä ymmärtäneen, ettei keskeinen kysymys suinkaan kuulu, että mennäänkö palveluyhteiskuntaan vai eikö mennä. Oleellisempi jakolinja kulkee siinä, saako palveluja rikas vai se, joka niitä eniten tarvitsee. Kummalla on ensisijainen oikeus palveluihin, suurperheillä ja vanhuksilla, vaiko sinkkuna elävällä pönäkällä ay-johtajalla (joka ihan oikeasti ilmoittaa vielä harrastuksekseen golfin!)?

Itse en näe palvelusektorin kasvussa mitään pahaa, jos samalla taataan ihmisille kunnolliset työehdot ja jos se todella tarkoittaa, että apua tarvitsevat sitä myös saavat. Kuitenkin samalla ajattelen, että terveelle ihmiselle on pahaksi jättää kaikki arkiaskareet toisten harteille: tasapainoinen elämä edellyttää joka päivä hieman kotiaskareita, hieman läheisistä huolehtimista sekä sopivan suuruisia fyysisiä ja psyykkisiä haasteita. Jos työ ei jätä aikaa muuhun, on ehkä syytä opetella priorisoimaan. Ainakin jos on sellaisessa asemassa, että saa itse täytellä kalenterinsa.

Pitkästä aikaa lehtijuttu sai tosi tuohduksiin. Että tuollaiset edustamassa työväenliikettä!


PS. Mainittakoon, että vuosi sitten yritimme Sallin kanssa päästä samaisen Selinin puheille kertomaan seksityöntekijöiden asioista. Ainakin monet palkkasuhteessa olevat seksityöntekijät (stripparit, puhelintytöt, seksiliikkeiden myyjät, pornomallit) kun kuuluvat Palvelualojen ammattiliittoon. Aikaa ei koskaan järjestynyt, vaikka lupasimme, että meille käy milloin vain. Ei riitä, että seksityöntekijät joutuvat jatkuvasti työskentelemään ja peräämään oikeuksiaan poikkeuksellisen vaikeissa oloissa, osa vielä vieraalla kielellä. Näyttää siltä, että heille ei ole sijaa PAMinkaan majatalossa.

Jälkikommentti 24.11.2006: Vai ei blogeilla ole merkitystä! No, tällä ainakin oli sen verran, että Ann Selin sattui sen lukemaan. SAK:n tilaisuudessa jonkin aikaa sitten hän tuli juttelemaan ja puhuimme pitkään seksityöntekijöiden asemasta. Nyt on viimein sovittu tapaamisaika, jolloin minä, Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen ja Seksialan liiton lakisihteeri Johanna Sirkiä mennään PAMiin kertomaan asiasta. Keskusteluyhteys on siis saatu aikaiseksi, mikä on tosi hyvä, koska monet seksityöntekijät ovat pamilaisia.
Anna