Keittiöihmisten asialla ja vähän syöjienkin

Eilen julkaistiin raporttini Tampereen Ateriasta. Tänään ponkaisin heti aamusta lehtiä lukemaan, olisiko juttu herättänyt jotakin keskustelua. Hesarissa oli aika iso uutinen otsikolla ”Tutkimus: ateriapalvelujen keskittäminen huononsi ruoan laatua”. Hienoa on, että juttu meni läpi. Paitsi ettei se ollut tutkimus, pelkkä selvitys vain. Ja että ruoan laatu ei ollut merkittävästi huonontunut, mitä myös raportissa korostin. Keskittämisen perusongelmat olivat ihan muualla. Toimittajat.

Ylipäätään olen kuitenkin ihan tyytyväinen tähän raporttiin. Olen pitkään kirjoittanut ja pohtinut työelämän muutokseen ja erityisesti prekariaattiin liittyviä kysymyksiä, mutta lähinnä siirtolaisten ja seksityöntekijöiden näkökulmasta. Oli ihan kasvattavaa kierrellä välillä keittiöillä katsomassa, miten sama kehitys näkyy perinteisellä duunarinaisten alalla. Ja näkyyhän se. On siirrytty oman koulun keittiöstä McAteria-ajatteluun. Työntekijöiden määrää on vähennetty rajusti, ja loput juoksevat työajalla, luopuvat tauoistaan ja tekevät palkatonta ylityötä. Keittiötyö muuttuu monotonisempaan suuntaan. Kun tuotteistus etenee, ei ammattitaitoa enää tarvita, ja näin voidaan alkaa laskea palkkoja.

Tampereen Ateria antoi ainakin mulle konkreettisen kurkistusreiän maailmanlaajuiseen ilmiöön. Laitoskeittiössä teoria työmarkkinoiden polarisaatiosta muuttuu lihaksi, etten sanoisi lihapullaksi.