Barcelonan prostituutio

Palasin eilen Barcelonasta ja pakkailen tässä huomista varten, pitäisi lähteä viikoksi Oxfordiin. Molemmat ovat työmatkoja, Barcelonassa tein kenttäjakson ja osallistuin kaupunkiaiheiseen konferenssiin, Oxfordiin menen kirjoittamaan artikkelia aiheesta ”seksityöntekijät ja seksuaalinen nautinto”.

Barcelonan kenttä oli Suomeen verrattuna aika surullinen. Alalla on jonkinlainen (etninen) hierarkia. Kaduilta hankkivat asiakkaita lähinnä trans-ihmiset ja nuoret romanialaiset naiset, joiden maahantuonti täyttää enemmän tai vähemmän ihmiskaupan tunnusmerkistön. Bordelleissa eli baariympäristöön muokatuilla clubeilla ja hieromalaitoksia lähentelevillä saunoilla työskentelee paljon naisia latinalaisesta Amerikasta, heidän tilanteensa on lähtökohtaisesti itsenäisempi jo kielitaidon takia. Merkittävä osa espanjalaisista seksityöntekijöistä on itsenäisiä seuralaisia.

Jossain Tampereen Ateriaan liittyvissä yhteydenotoissa on kyselty, mitä se autonominen tutkimus oikein on. Lyhyesti kyseessä on löyhästi samankaltaisen tausta-ajattelun ja epämuodollisten tutkijaverkostojen kattokäsite, joka saa käyttövoimansa siitä, että yliopistoissa tuottovaatimukset ja valtainstituutioiden kontrolli kasvavat ja muista intresseistä lähtevälle tutkimukselle on yhä vähemmän tilaa. Autonominen tutkimus tavoittelee yhteiskunnallisesti merkittävää ja vallitsevan kyseenalaistavaa tutkimusotetta, osa näihin porukoihin kuuluvista tyypeistä on poliittisesti, toiset taas akateemisemmin suuntautuneita. Autonominen tutkimus ei sinällään rajaudu mihinkään tutkimusaiheeseen, mutta käytännössä ainakin Suomessa meikäläiset näyttäisivät puuhailevan työelämän muutokseen ja prekariaattiin liittyvien kysymysten ympärillä. Autonomisen tutkimuksen taustalta löytyy myös ajatus alistettujen ryhmien emansipoitumisen tukemisesta.