9.3.10

Enemmän ja parempia lakkoja, kiitos

Viime viikolla elinkeinoelämän johto marssi yhtenä miehenä kertomaan, ettei tämmöinen peli vetele: ihmiset menevät lakkoon milloin tykkäävät, ajattelematta yhtään Suomen (lue: yritysjohdon) etua. Närkästyksen olivat herättäneet AKT:läiset ahtaajat, joiden lakko pysäyttää suuren osa teollisuusviennistä.

Ahtaajien päävaatimus on eroraha. Yksikään suomalaisen yritysmaailman ykkösnimistä ei kommentoinut sitä, miksi ahtaajan vaatimus vuoden erorahasta on kohtuuton mutta johtajien eromiljoonat ihan jees.

Lakko-oikeudesta minulla ei ole muuta sanottavaa, kuin että mikäli työntekijällä ei ole oikeutta kieltäytyä työstä, sitä kutsutaan orjuudeksi. Eilinen kiukuttelu osoittaa vain, että elinkeinoelämän sedillä on paha aukko yleissivistyksessä. Kannattaisi käväistä iltalukiossa parilla yhteiskuntaopin tunnilla selvittämässä sellaisten käsitteiden merkitys kuin ”demokratia”, ”kansalaisyhteiskunta” ja ”järjestäytymisoikeus”.

Sen sijaan aloin pohtia epäsuhtaa, joka syntyy alojen erilaisesta painostusvoimasta. Kilttejä julkisen sektorin naisia on hyvin vaikea saada taistelemaan palkoistaan, kun taas tietyt avainalat ovat onnistuneet ajamaan itselleen huippuedut.

Jatkossa pitäisikin tehdä niin, että kaikki lakot suunnataan yrityselämään - lakon perimmäinen tarkoitushan on muuttaa työn ja pääoman välistä suhdetta työntekijöiden eduksi. Uudet liitot rakennetaan niin, että yhteen laitetaan aina pieniä yksityisen sektorin avainaloja ja sellaisia suuria ammattiryhmiä, joiden työstä kieltäytyminen vaikeuttaisi enemmän tavallisten ihmisten arkea kuin pääomaa. Siis esimerkiksi

lennonjohtajat – kirjastonhoitajat

Ydinvoimalatyöntekijät – peruskoulunopettajat

Ahtaajat – sairaanhoitajat

Parista aina ensimmäinen lakkoilisi molempien puolesta, jälkimmäinen osallistuisi moraalisella ja taloudellisella tuella ja tehottomilta lakoilta vältyttäisiin kokonaan.

7 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

Hear, hear! Oiva ehdotus.

Anonyymi kirjoitti...

Kuskit ja ahtaajat taitavat olla ainoita, jotka voivat lakkoilla. Näin asia on siksi, että auto tarvii edelleenkin kuljettajan ja laivan lasti tarvii purkaa maihin.

Ninni kirjoitti...

EK:n viimeviikkoiset kitinät olivat tosiaan aivan naurettavia: "Suomi on euroopan lakkoherkin maa" jne. Käsittääkseni Italiassa ja Ranskassa lakkoillaan myös melkoisem paljon, eikä tuo näytä mozzarellojen ja vuohenjuustojen vientiä haittaavan. :)
Harmi vain, että EK:lla tuntuu olevan enemmän vaikutusvaltaa edustajiimme arkadianmäellä. Nimim. Juuri valmistunut työttömäksi, pidentäisin mieluusti työuraani täältä alkupäästä.

Hanna kirjoitti...

Aika vinkeä ajatus! Sana solidaarisuus saisi kyllä tuosta ihan uutta sisältöä... :)

Annuska kirjoitti...

Mahtava idea! Tällä voisi olla jo jotain vaikutusta, ja lisäksi saisimme uuden mahdollisuuden tutkia modernin solidaarisuuden olemusta. Solidaarisuuttahan on tuskin olemassakaan nykyisessä yhteiskunnassamme, jossa kaikki vaan yksinään porskuttavat nurkissaan tulematta ollenkaan ajatelleeksi, että joukossa on voimaa ja tukea - ja hyvää tuulta!

Anonyymi kirjoitti...

Yeah right! Uskomatonta schaissea koko kirjoitus, ihan kuin yritykset olisivat joku loppumaton rahasampo.

Kannattaa miettiä mitä tapahtuu kun ei työ enää kannata: http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2010/03/31260

Kreikka varmaan sai EU-avustuksia ja tilastoja feikkasi, lopputulos ettei siellä minkään tekeminen enää kannata. Sitä sopii säästöjä vastaan kapinoida jos maalla ei ole rahaa maksaa.

Tietty jos Suomea ajatellaan niin eikö bloggaajaa ns. ketuta kun tilaukset karkaa muiden maiden tehtailla. Jo nyt kolmasosa Suomen paperista tuodaan Venäjältä, samaa laatua halvemmalla kuin suomalainen kulurakenne mahdollistaa.

Anonyymi kirjoitti...

Ehdotus heikkojen ja vahvojen liittojen yhdistämisestä on varteenotettava! Ja.., ne yritykset, jotka haluavat käyttää halpaa lapsiorjatyövoimaa voitontavoittelussaan ovat jo siirtäneet tehtaansa maihin, joissa se on mahdollista. Pitäisikö Suomikin muuttaa sellaiseksi maaksi "kulurakenteen" takia? Pitäisikö suomalaiset hyödyntämättömät lapsivoimavarat valjastaa yritysjohtajien oikkuihin? Kilpailukyvyn takia?