Asunnottomuus

Eilinen päivä vierähti rattoisasti, kun yritin järjestää apua pyytäneelle kuntalaiselle yösijaa. Viinikanlahden ensisuojaan on tuotu uusi parakki, joten sinne kyllä mahtuisi, mutta selvänä siellä on helvetillistä yöpyä. Muuten kaikki paikat olivat täynnä. Näin pakkasilla suojan tarvitsijoita on enemmän kuin suojia.Kyseisen asunnottoman ongelmana on, että hän on keski-ikäinen mies. Kodittomista suurin osa kuuluu tähän ryhmään. Yhteiskunnassamme ei oikein hyväksytä sitä, että mies tarvitsee apua, sitä saa pärjätä omillaan, tai olla pärjäämättä. Ja vaikka ei alkoholiongelmaa olisikaan, vuoden ulkonayöpymisten jälkeen useimmilla jo on: ei näitä Suomen pakkasia tahdo kestää selvin päin, hyvä jos edes hengissä.

No, Peti kuitenkin lopulta järjestyi ja hyötyä tästä soittelukierroksesta oli ainakin sen verran, että tulipa tsekattua kaupungin asuntotilanne. Erityisen iloinen olin keskustelusta Palhoniemen johtajan Markku Ahovainion kanssa, joka reippaalla ja realistisella otteellaan tarttui ongelmaan ja siinä sivussa teki tosi hyviä ehdotuksia asuntotilanteen parantamiseksi.

Tämä asuntoasia on läpi vuosien ollut minulle tärkeä kysymys. Nuorina (1990-luvulla) me valtasimme parkkipaikkoja vastalauseeksi sille, että opiskelijat saivat tyytyä lattiamajoitukseen samalla kun autoille rakennettiin sikakalliita parkkihalleja. Kyllä ihmisellä sentään pitää olla koti, autot pärjää ulkosallakin.