16.1.06

Presidentinvaalit

Tänään on syytä olla tyytyväinen eilisten vaalien takia. Eilen nimittäin
kansa valitsi maalleen sosialistisen presidentin. Chilen Michelle Bachelet on jälleen uusi askel
Latinalaisen Amerikan vasemmistolaistumisessa, vaikka luultavasti jatkaakin pitkälti
edellisen presidentin linjoilla. Radikaalimpaa linjaa – joka tuottaa myös tuloksia – on jo vuosia vetänyt Venezuelan Hugo Chávez, joka sai liittolaisen Bolivian pian virkaan astuvasta Evo Moralesista. Argentiinan huippusuosittu Nestor Kirchner on myös radikalisoimassa politiikkaansa. Maa maksaa velkansa IMF:lle kokonaan pois ja vapautuu näin uusliberalismin pakkopaidasta. Jään mielenkiinnolla odottamaan tuloksia.

Meiltä käsin sikäläistä keskustelua on vaikea seurata, koska jo lähtökohdat ovat niin erilaiset. Kun meillä Neuvostoliitto nähdään usein sosialismin loppuna, monet lattariajattelijat suhtautuvat siihen Pariisin kommuunin tavoin, pikemminkin alkuna jollekin.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Onhan se tietysti aika harppaus Chilen poliittisessa elamassa tama Bacheletin valinta, mutta valitettava tosiasia on kuitenkin se, etta Chile on silti erittain konservatiivinen ja uskonnollinen valtio. Michelle Bacheletilla on melkoisen vahan tilaa poliittisiin suur-muutoksiin ja eihan han liene suomalaisen mittapuun mukaankaan edes kunnon sosiaalidemokraatti. Voimme olla iloisia kehityksen trendista, muttei siita, etta Chilesta on tullut vasemmistodemokratia, ei ainakaan viella.

Olet huomattavasti minua optimistisempi mita tulee Hugo Chaveziin ja Evo Moralesiin. Bush-Chaney jengi on ollut jo toissa pitkan aikaa taman punaisen vaaran eliminoimiseksi ja Moralesin kohdalla en usko, etta heiden taytyy edes kovasti hikoille onnistumisen eteen. Olen tavallaan pahoillani, etta tuon tallaisen negatiivisen tunnelman sivuillesi, mutta niin kauan kuin USA kasittaa Latinalaisen Ameriikan heiden lahiymparistokseen, ei kukaan voi olla varma, kuinka pitkalle nuo valtiot voivat menna todellisessa itsenaisyydessaan.