2.3.11

Kirjastokortilla sähkökitara

Jonkin aikaa sitten valmistelin junassa esitelmää samalle illalle. Kun muistiinpanot pettivät, jouduin turvautumaan kirjastoon. Piti saada nopeasti selville tietyn varhaiskristillisen pyhimyksen nimi, joka hallitsijan tiukatessa kirkon omaisuutta marssitti tämän eteen kaupungin sairaat ja köyhät ja esitteli, että tässä oli seurakunnan aarre. Sen tarkemmin en muistanut vuosisataa, maata tai maanosaakaan.

Hetken aikaa oli kännykässäni hiljaista. Sitten virkailija rapisteli löytämäänsä teosta ja kysyi, tarkoitinko kenties Rooman keisari Valerianuksen vainoissa 200-luvulla vangittua Laurentiusta. No sehän se tietysti oli, äkkäsin helpottuneena.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun kirjastolaitos on pelastanut pinteestä. Olen vuosien varrella kaivanut sen uumenista Gorbatshovin varhaisia puheita, afganistanilaista hömppäkirjallisuutta ja muinaisroomalaista seksivalistusta. Jos lähikirjastostani ei jotain löydy, se voidaan aina tilata – maakuntakirjastosta, valtakunnallisesta kirjastoverkosta tai lähes mistä maailman kolkasta tahansa.

Tietenkin internet on korvannut monia tiedonhakuun liittyviä tehtäviä ja audiovisuaalisen median kehitys vähentää kertomakirjallisuuden kysyntää. Silti kirjasto on säilyttänyt suosionsa: yli 70 prosenttia suomalaisista ilmoittaa käyttävänsä kirjastoa.

Parhaimmillaan kirjastot ovatkin paljon enemmän kuin kirjavarastoja: lapsiperheille ne tarjoavat turvallisen ja ilmaisen puuhapaikan, lukusali säästää työttömän kalliilta tilaukselta, eläkeläiset oppivat seniorisurffauksessa atk-taitoja ja usein lähikirjasto saa toimia nuorisokeskuksenakin. Julkisen tilan kaupallistuessa ja eriytyessä alkaa kirjasto olla viimeisiä paikkoja, jonne kaikki ovat tervetulleita ikään tai lompakkoon katsomatta.

Väitän, että kaikille avoin julkinen kirjasto on Suomen historian suurimpia innovaatioita. Ilman sitä olisivat waltarit, marimekot ja nokiat jääneet ehkä syntymättä. Samasta syystä epäilen kovasti suunnitelmia peruskoulun tuotteistamiseksi ulkomaanvientiin – suomalaisen lukutaidon taustalla kun ei ole vain laadukas opetus, vaan myös korkeatasoisen lastenkirjallisuuden hyvä saatavuus.

Jos uskaltaa ajatella vähän pidemmälle, voisi kirjasto olla osaratkaisu myös ylikulutukseen: tällä hetkellähän keskivertosuomalainen kuluttaa luonnonvaroja nelinkertaisesti maapallon uusiutumiskykyyn nähden. On selvää, että materiaalista kulutusta on vähennettävä merkittävästi, ja kivuttomimmin se tapahtuu yhteiskäytön kautta.

Jos kirjoja voidaan lainata ja palauttaa, miksei samaa tehtäisi työkalujen, soitinten, urheiluvälineiden tai minkä tahansa sellaisen tavaran kanssa, jota harvoin mutta väistämättä tarvitaan? Ei maailma ehkä vielä sillä pelastu, mutta ainakin se veisi oikeaan suuntaan, säästäisi rajallisia ympäristöresursseja, helpottaisi erityisesti pienituloisten elämää ja kyseenalaistaisi tehokkaasti kapitalismin perustana olevan massakulutuksen välttämättömyyden.

Kun seuraavan kerran kaipaan iskuporakonetta, ehkä voisin hakea sen lainastosta kirjastokortillani.

11 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Anna, etkö todella ole vielä huomannut, että ihmiset pitävät omista tavaroistaan parempaa huolta kuin yhteisestä omaisuudesta? Jos haluat sähkökitaran, sinun pitää tinkiä jostain muusta hankinnasta. Ei yhteisomistus muuta sitä tosiasiaa, että resursseja on rajallinen määrä. Vaikka kaikki omaisuus sosialisoitaisiin yhteiseen käyttöön, hetken kuluttua kuluneen tai hajonneen omaisuuden tilalle tulisi hankkia uudet, korvaavat tuotteet. Mistä se raha niihin hankintoihin tulisi? Veroillako? Heh, kuka hullu haluaisi siinä vaiheessa tehdä töitä, jos kaikki hyöty valuisi muille. Eli suomeksi: jos työtä tekemättä saa saman elintason, täytyy olla työnarkomaani, että viitsisi tehdä töitä.

Sammalkieli kirjoitti...

Kumitonttu: Aika monet ihmiset tykkäävät työnteosta. Jos työn ja elintason välinen yhteys jostain syystä katkeaisi, töissä kävisivät ne ihmiset, joille työ oikeasti maittaa. Muut keskittyisivät tekemään jotain muuta. Työn ja elintason suhde on sosiaalinen konstruktio: on [ainakin ollut] paljon yhteiskuntia, joissa työnteko ei lisää tuloja tai varallisuutta ollenkaan.

Kaikenlaisia hyödykkeitä voidaan yhteisomistaa. Mutta silti eräät yhteisomistuksen muodot toimivat toisia paremmin, esimerkiksi juuri kirjastot. Kirjasto tuottaa ihan oikeaa ja aitoa tehokkuutta. Yksittäinen ihminen ei voisi hankkia samanlaista kirjamäärää.

Olen viime aikoina pohtinut sitä, mitä tapahtuisi, jos Suomen koko kiinteistövarallisuus kansallistettaisiin ja asuinhuoneistot jaettaisiin kansalaisille viranomaisten kautta maksutta. Teknisesti tällainen järjestelmä voisi olla ihan toimiva ja varmasti arkiajattelun näkökulmasta myös tehokas: esim asunnon vaihto onnistuisi hyvän tietokanta-suunnittelun ansiosta suht nopeasti - teoriassa melkein valonnopeudella.

Lopputuloksena olisi se, että asuminen "ei enää maksaisi mitään", vaan asumiskustannukset olisi jyvitetty verotukseen. Asunnottomuus katoaisi varmasti heti, mutta haittapuolena voisi olla kiinteistöjen kunnon heikkeneminen ajan myötä.

Vasemmiston pitäisi mielestäni entistä pontevammin vaatia erilaisten sosialististen agendojen toteuttamista.

berlinBat kirjoitti...

Työkalulainaamo ei ole mikään mahdoton ajatus (itse asiassa ihastuttava) ja toteutettukin, esimerkiksi Kalifornian Berkeleyn kirjastossa on tools-osasto

Kumitonttu kirjoitti...

Vasemmiston pitäisi mielestäni entistä pontevammin vaatia erilaisten sosialististen agendojen toteuttamista.

Olen täysin samaa mieltä. Turha sitä on hävetä omia tavoitteitaan tai sitten äänestäjälle syntyy epäilys, että ovatko ne tavoitteet minkään arvoisia.

Nykyvasemmiston ongelma, blogiemäntä mukaan lukien, on juuri siinä, että ollaan olevinaan vasemmistolaisia, mutta ei tajuta sosialismista juuri mitään. Vain sosialismin korostaminen - jopa ylisellainen - voi nostaa vasemmistopuolueitten kannatusta. Tietenkään en itse sitä toivo, mutta jokainen kansa saa ansaitsemansa kohtalon.

Anonyymi kirjoitti...

Helsingin kirjasto 10:ssä ainakin on jo mahdollista :)

http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kirjasto10/studio/

- Vastarannankiiski

Anonyymi kirjoitti...

Hämmästyttävää, että Kontula on saanut tällaiseen kysymykseen vastauksen. Omat kokemukseni kirjaston käyttäjänä ovat jääneet varsin... vajaiksi. Tiedän toki, että alati hupenevista kuntien määrärahoista ei kustanneta huippupalveluita.

Huippupalveluksi en viitsi kutsua sitä, että lähikirjaston asiakaspalvelupäätteellä näyttäisi istuvan joukko yrmeitä työttömiä höyläämässä kirjoja - ilmaiseksi. Heiltä on turha kysellä mitään. Entisen kotipaikkakunnan lähikirjasto pistettiin jo säppiin ja nykyinenkin supistaa aukioloaikoja sen minkä ehtii. Kehitys alkoi 90-luvun puolella. Sitä ennen kansallista kirjastoverkkoa vielä kehitettiin ja laajennettiin. Nyt päivän sana näyttäisi olevan hallittu alasajo.

Kirjastojen aineistokin kaipaisi päivitystä; hyllyistä saattaa löytää Windows 95 -oppaita tai 70-luvun poliittista kirjallisuutta. Aineiston laatukin herättää ihmetystä; olen tottunut hankkimaan tietoa tieteestä, joten kirjastosta luulisi sitä löytyvän. Viimeisin kysely biokemiasta tuotti vesiperän. Jokunen lukion kemian ja ammattioppilaitoksen laborantti-linjan kurssikirja olisi löytynyt. Nekin viime vuosituhannen puolelta. Pitänee seuraavan kerran suunnata suoraan yliopistolle.

Valitettavasti kirjasto on keskittynyt tyydyttämään koiraharrastajien, vauvaperheiden, nuorten muusikoiden, sienestäjien, kansalaisopiston kurssien yms. tarpeita. Uusinta uutta näyttäisivät olevan myös nettipelaamiseen tarkoitetut tietokoneet. Näiden lisäksi kirjasto on keskittynyt näyttelyiden, esittelyiden ja tapahtumien haalimiseen. Entisistä tiedon temppeleistä on tullut kokoomuslaisen viihdeapparaatin jatkeita.

Puheet julkisesta tilasta, josta on muodostumassa kansalaisten kohtaamispaikka, eivät ole pilaa - ikävä kyllä. Tiedonetsintä ja kirjat ovat jääneet toissijaisiksi funktioksi kirjastoissa ja katoavat ilmeisesti kokonaan viimeistään silloin, kun elektroninen kirja aloittaa todenteolla leviämisensä. Toisaalta e-kirjoja hankkimalla jokainen voi luoda itselleen oman käsikirjaston kovalevylleen, joka on ympäristöystävällinen; ei tarvitse kohkata siitä, onko käytetty valkaistua paperia tai kaadettu sademetsän puita. Acrobatin find-toiminnolla säästyy turhalta pläräämiseltä ja myöhästymismaksuista ei tarvitse huolehtia. Käsikirjasto kulkee aina mukana eikä sitä varten tarvitse pystyttää miljoonia euroja maksavia pytinkejä. Tarkemmin ajatellen kirjastoverkon alasajo ei enää huoletakaan. Tervemenoa.

Sammalkieli kirjoitti...

Kumitonttu kirjoitti:

"Vain sosialismin korostaminen - jopa ylisellainen - voi nostaa vasemmistopuolueitten kannatusta. Tietenkään en itse sitä toivo, mutta jokainen kansa saa ansaitsemansa kohtalon."

Kuitenkin itsekin kannatat monissa yksittäisissä tilanteissa sosialismia, kuten nimimerkki Tiedemies on blogissasi moneen kertaan aukottomasti osoittanut. Joten periaatteessa kykenet hyväksymään sosialistisen logiikan ja myös pitämään sitä legitiiminä tapana hoitaa yhteisiä asioita. Mutta et kuuna kullan valkeana pysty hyväksymään nykyisen elintasosi laskua.

Sinusta Kumitonttu voisikin tulla kelpo sosialisti, jos tarjolla olisi sellaista sosialismia, joka ei uhkaisi erottaa sinua rakkaista henkilökohtaisista omistuksistasi (auto, omakotitalo, pihagrilli) tai toistuvista kulutusmahdollisuuksistasi (etelänmatkat, sisäfile, kalliit juomat).

Anna Kontula kirjoitti...

Hei "anonyymi",

Tiedekirjallisuuden etsijän kannattaa toki suunnatan toiseen kirjastoon - nimittäin yliopistokirjastojen tieteelliseen kirjastoverkkoon. Siellä huomaa pian, että vaikka akateeminen kirjallisuus siirtyy kovaa vauhtia sähköiseen muotoon, ei se ole poistanut kirjastojen tarpeellisuutta. Kirjaston ansiosta pääsen esimerkiksi lukemaan sellaisia tieteellisiä journaaleja, joiden sähköiseen tilaamiseen mulla ei olisi ikinä varaa.

Yleiset kirjastot on tarkoitettukin erilaiseen käyttöön, ja minusta tämä kirjastojen työnjako on varsin toimiva. olen pahoillani puolestasi, jos et ole koskaan saanut rynnätä lapsen kanssa kirjastoon, raahata kotiin yhdessä kirjakassia ja sitten käpertyä sylikkäin lukemaan ääneen hauskoja, jännittäviä ja askarruttavia tarinoita... Niin, kirjasto on paljon muutakin kuin tietopankki.

Anonyymi kirjoitti...

MM, loistava idea. :) Kannatetaan!
Olen tässä nyt jonkin aikaa seuraillut blogiasi ja lueskellut kotisivut läpi, mutta silti päässäni herää muutama kysymys; mitä mieltä olet homoseksuaalisuudesta? saavatko homot sinun mielestäsi adoptoida tai mennä naimisiin?
Suurin osa ehdokkaista vastaa aina, että ''en ota kantaa.'' Mutta nykypäivänä nähtyjen homoiltojen ja kamppanjoiden takia siitä on tullut näemmä oikeasti yksi tämän pahoinvointivaltion polttavista kysymyksistä.

Anna Kontula kirjoitti...

Hei,

minun puolestani ihmiset saavat naida kenet tahtovat. Kannatan myös adoption sallimista niin hetero- ja homopareille kuin sinkuillekin.

Tutkimusten mukaan lapsen tasapainoiselle kehitykselle ei ole väliä, onko lähiaikuinen homo, hetero vai jotain siltä väliltä. Tärkeämpää on aikuinen-lapsi -suhteesta saatu rakkaus, turva ja huolenpito. Adoptiokäytännössä vanhemmat joka tapauksessa valikoidaan tarkemmin ja heitä tuetaan paremmin kuin biologisissa perheissä.

Kotisivuilleni www.annakontula.fi yritän koota mahdollisimman paljon näkemyksiäni eri aiheista.

Anonyymi kirjoitti...

Kumitonttu:
"Heh, kuka hullu haluaisi siinä vaiheessa tehdä töitä, jos kaikki hyöty valuisi muille. Eli suomeksi: jos työtä tekemättä saa saman elintason, täytyy olla työnarkomaani, että viitsisi tehdä töitä."

Juurikin näin. Jos kaiken saa ilmaiseksikin, niin miksi uurastaa?

Sammalkieli:
"Aika monet ihmiset tykkäävät työnteosta. Jos työn ja elintason välinen yhteys jostain syystä katkeaisi, töissä kävisivät ne ihmiset, joille työ oikeasti maittaa."

Kuinka kauan luulet näiden "työnteosta tykkäävien" jatkavan uurastusta muiden eteen ja jaksavan katsoa vapaamatkustamista ? Ennen pitkää - pakostakin - näitä ihmisiä alkaa suoraan sanoen vituttamaan. Tämän seurauksena he haluavat nauttia oman työnsä hedelmistä ilman, että joku vetää välistä.

Se tarkoittaa paluuta yksityisomistukseen.