30.1.11

Miksi kansa luottaa poliisiin?

Tuttavaperhe osti talon. Muuttopäivän lähestyessä kävi ilmi, ettei vanhoilla asukkailla ollut aikomustakaan pakata tavaroitaan. Kun neuvottelu ei johtanut mihinkään, meni tuttavani poliisin puheille. Eihän se toki niin voi mennä, että vauvaperhe jää taivasalle, koska heidän ostamassaan kodissa asuu muita ihmisiä?

Poliisi ei ottanut asiaa käsiteltäväkseen. Heillä on kuulemma parempaakin tekemistä. Perheen tilanne on edelleen avoin.

Kyseinen perhe koki saaneensa osakseen perin huonoa kohtelua, mutta heidän käsitystään suomalaisen poliisin erinomaisuudesta ei tapaus silti romuttanut. Hostelleja netistä selaillessaan he vain tuumivat, että eihän se heidän asiansa varmaan pahimmasta päästä ollut. Hyvä, että poliisi osaa keskittyä olennaiseen.

Suomalainen poliisi nauttii kansangallupeissa lähes luonnottoman vankkaa luottamusta. Jäin miettimään, mihin tämä horjumaton kannatus oikein perustuu.

Ei ainakaan fyysisen koskemattomuuden takaamiseen. Poliisin kykenemättömyys suojata fyysistä koskemattomuutta tiedetään niin hyvin, että vain jokunen prosentti seksuaalista väkivaltaa kokeneista edes harkitsee rikosilmoitusta. Sama pätee lähisuhdeväkivaltaan. Myös kaikki tuttavapiirissäni tapahtuneet varkaudet ovat jääneet ratkaisematta. (Paitsi kummitätini tapaus, jossa hän itse törmäsi puistossa varkaisiin, piti näille kunnon saarnan ja talutti pyöränsä kotiin.)

Mutta ehkä ne tärkeämmät työt ovatkin muualla, esimerkiksi laajenevan kansainvälisen talousrikollisuuden torjunnassa?

Epäilen vahvasti. Tutkimilleni ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäyttötapauksille on nimittäin yhteistä, että tutkinta oli jätetty sikseen nimenomaan rikoksen kansainvälisyyden vuoksi. Ne kun ovat niin hankalia, pitäisi poliisinkin osata kieliä, tehdä monikansallista yhteistyötä ja niin edelleen… Jos olisin Suomeen päätynyt ihmiskaupan uhri, en näillä tiedoin kyllä uskaltaisi hakea suojaa virkavallalta.

Vaikka ainakin yleisen järjestyksen luulisi olevan poliisin peruskauraa, ihan putkeen ei kai mene sekään. Ainakin vartiointiliikkeiden kasvu ja toistuvat vaatimukset vartijoiden toimivallan kasvattamisesta viittaavat siihen, ettei poliisi selviävänsä järjestyksenpidosta.

Kaikki vuosien varrella tapaamani poliisit ovat olleet kieltämättä kivan, fiksun ja rehdin oloisia. Silti en muista kuulleeni yhdestäkään tapauksesta, jossa rikoksen uhriksi joutunut henkilö olisi todella saanut apua. Olenkin alkanut epäillä, että suomalaisten luottamus poliisiin ehkä perustuu enemmän väestön yleiseen lainkuuliaisuuteen kuin dokumentoituihin saavutuksiin.

Tai sitten on poliisin onnistunut rekrytoida harvinaisen pätevä brändityöryhmä?

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Itselleni kävi viime kesänä niin, että mies naapurista alkoi ahdistella minua kotipihassani. Hän seurasi, väijyi ja tunki kaluaan näytteille.

Tein asiasta tietenkin rikosilmoituksen. Olin alkanut katsella ovenreiästä, josko reitti olisi selvä ja kuljetin kännykkää mukanani keskellä päivää roskia viedessäni.

Mies saattoi seisoa oveni edessä, enkä viitsinyt liikkua kovin hämärän aikaan tämän takia.

Poliisi otti tapauksen nopeasti käsittelyyn ja naapuri saatiin kiinni. Poliisi sanoi, että mies saa olla pihalla ja seurata minua. He eivät pysty tekemään mitään ennen kun mies on tehnyt jotain minulle.

Näin talvipakkasilla olen levollisempi. Munasillaanhan jäätyy. Ennen kesää ajattelin kyllä muuttaa.

Kiitän sinua vielä blogistasi! Olen ollut kuuntelemassa luentoasi ja teet mielestäni tärkeää työtä. Hyvää keväänodotusta!

Anonyymi kirjoitti...

Kyseenalaistaminen on aina hyvä asia, mutta perustelut ovat huonot.

”Poliisin kykenemättömyys suojata fyysistä koskemattomuutta tiedetään niin hyvin, että vain jokunen prosentti seksuaalista väkivaltaa kokeneista edes harkitsee rikosilmoitusta. Sama pätee lähisuhdeväkivaltaan.”

Onko näyttöä siitä, että juuri tieto poliisin kykenemättömyydestä aiheuttaa rikosilmoitusten vähäisyyden? Kuinka moni jättää ilmoituksen tekemättä koska ei halua asiaa julki tai ei vain halua nostaa syytettä ”rakkaastaan” kohtaan? Miten rikosilmoituksen tekemättä jättäminen antaa paremman suojan? Ongelma on muutenkin lainsäädännöllinen, eikä poliisin tehottomuutta. Suomessa on korkea yksityisenvapaudensuoja. Jos halutaan, että ihmisiä voidaan vangita pysyvästi pelkästä uhkailusta tai siksi tulkittavasta käyttäytymisestä pitää perustuslakia muuttaa.

”Myös kaikki tuttavapiirissäni tapahtuneet varkaudet ovat jääneet ratkaisematta.”

Tuttava piirisi on onnekasta, kun ovat joutuneet vain varkauksien uhriksi. Vakavammat rikokset, kuten ryöstöt ja väkivalta rikokset poliisi selvittää hyvällä prosentilla. Kuinka suuren joukon poliiseja uskoisit tarvittavan kaikkien polkupyörävarkauksien selvittämiseen? 1000?

”pitäisi poliisinkin osata kieliä,”
Missä muussa valtiossa poliisilta vaaditaan vähintään kolmen kielen osaamista? Kaikki eivät tietenkään osaa kieliä hyvin, mutta missä virkaryhmässä osataan?

”Ainakin vartiointiliikkeiden kasvu ja toistuvat vaatimukset vartijoiden toimivallan kasvattamisesta viittaavat siihen, ettei poliisi selviävänsä järjestyksenpidosta.”

Minkäänlaista järjestyshäiriöiden määrän kasvua ei ole tilastoitu. Vartio liikkeet ovat kaupallisia yrityksiä ja ottavat hyödyn median tuottamasta uhkakuvien ja turvattomuudentunteen kasvusta, vaikka nämä eivät perustuisi faktaan.

”suomalaisten luottamus poliisiin ehkä perustuu enemmän väestön yleiseen lainkuuliaisuuteen kuin dokumentoituihin saavutuksiin.”

Ikään kuin lainkuuliaisuus olisi Suomalainen luonteenpiirre. Eli maissa joissa rikollisuus rehottaa asuu rikollisia kansoja? Onko Venäjän tai Egyptin poliisi vain epäonnistunut pr-työssään? Tieto tai olettamus rikoksesta seuraavasta rangaistuksesta vähentävät rikollisuutta, joka jo osaltaan kertoo tehokkuudesta. Voisiko lainkuuliaisuudesta kiittää poliisin ennaltaehkäisevä rikostentorjunta työtä?

Ei Suomen poliisi varmasti ole puhtoinen ja täydellinen, mutta toisaalta Suomessa ei tavata juuri poliisiväkivaltaa, vapaudenriistoa, lahjontaa (paitsi politiikassa) ja ainakin itse tunne oloni turvalliseksi.

Tuttava perheellesi neuvoksi, että kauppasopimukseen on tapana kirjata sakko viivästyneestä asunnon hallinnan luovutuksesta. Sakko on hyvä olla niin korkea, että ei tule kiusausta viivyttää muuttoa.

Keiju kirjoitti...

Eihän kyselyiden mittaama "luottamus poliisiin" oikeasti ole luottamusta, vaan ideologiaa. On yhteiskunnallinen kannanotto luottaa tai olla luottamatta poliisiin tai armeijaan.

Riitta kirjoitti...

Kansa luottaa poliisiin, koska jo Georg Malmsten opetti:

"Siinä missä on paha paikka, turvaudu poliisiin.

Muista aina, liikenteessä..."

Panu kirjoitti...

Minä olen joutunut pariin otteeseen selvästi ilkivaltaisten rikosilmoitusten kohteeksi (toisessa tapauksessa asianomistajana oli kuuluisa nettihäirikkö, jota ei olisi saanut sanoa kuuluisaksi nettihäiriköksi, toisessa tapauksessa entinen tyttöystävätyrkky, joka esitti molemminpuolisen kirjeenvaihdon - jonka hän itse oli aloittanut - minun harjoittamanani yksipuolisena häirintänä). Sanoisin, että poliisilta kyllä saa turvaa seksuaalista ahdistelua vastaan, ainakin silloin, kun "seksuaalinen ahdistelu" on naisosapuolen omassa päässä.

Kumpikaan juttu ei johtanut seuraamuksiin, mutta tämän entisen tyttöystävätyrkyn tapaus traumatisoi minut pahasti ja teki minusta antifeministin.

Anonyymi kirjoitti...

Ensimmäiselle anolle:
1. Osta spray-maalia.
2. Käytä paljastettuihin osiin.

Anonyymi kirjoitti...

Poliisihan noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä. Laatikaa poliitikot sellaiset lait, että poliisi voi asioihin puuttua.

Anonyymi kirjoitti...

Asunnon vapauttamista koskeva anekdootti on hieman torso. Siitä ei käy ilmi onko asunnon ostanut taho hakenut häätöpäätöstä käräjäoikeudelta. Poliisihan ei voi panna häätöä toimeen ellei siihen ole lainvoimaista päätöstä, ja silloinkin virka-apupyynnön tekee (käsittääkseni) ulosottoviranomainen.

Asunnossa asuvalla perheelläkin on asunnon hallintaan perustuvat oikeutensa. Mikäli heidän vuokra- tms. sopimustaan ei ole irtisanottu, myöskään perustetta häätöön ei ole.

Anonyymi kirjoitti...

Oot kyl ihan hukassa, mikä ei yllätä varmaan ketään. Varmaan sul on jo tullutkin täs selväks, et toi kyseinen esimerkki ei kuulu millään tapaa poliisin tehtäviin. Apua...etkö keksis jotain muuta tekemistä