19.12.10

Piikkilanka ja passintarkastus – suomalaisen työn puolesta

On tärkeää löytää Suomen työttömille töitä. Vielä tärkeämpää on, että niistä maksetaan suomalaisten työehtosopimusten mukaista palkkaa. Pelkään, että Suomeen suuntautuva siirtolaisuus voi entisestään horjuttaa kumpaakin tavoitetta. On jo viitteitä siitä, että varsinkin väliaikaisesti Suomeen tulevia siirtotyöläisiä käytetään kotimaisen työvoiman neuvotteluaseman heikentämiseen.

Tästä kehityksestä säikähtäneenä monet ammattiyhdistystoverini ovat vaatineet työperäisen maahanmuuton vaikeuttamista. Heidän mielestään EU-alueen ulkopuolelta tuleville saa antaa oleskeluluvan vain, jos työpaikka on etukäteen varma eikä työlle löydy tekijää lähempää. Rajavartioiden ja ulkomaalaisviranomaisten ykköstehtävänä on puolustaa niukkoja työpaikkoja. He syyttävät osittain aivan oikeutetusti porvarihallitusta siitä, että se yrittää työperäisen maahanmuuton vapauttamisella pudottaa työn hintaa niin alas, ettei niillä palkoilla voi enää Suomessa elääkään.

Se kun ei vaan ole niin yksinkertaista.

Ensinnäkin, ihmisten liikkumista on todella vaikea estää. Euroopan tiukan ulkorajapolitiikan seurauksena miljoonat ihmiset ovat uineet, meloneet, kävelleet tai ryömineet rajojen yli laittomasti. Jos hukkumisvaara Gibraltarilla tai Iranin vuoristoja hallinnoivat sissijoukot eivät tätä virtaa pysäytä, miten sen aikovat tehdä Imatran työvoimaviranomaiset?

Toiseksi, myös EU:n sisällä maiden väliset tuloerot ovat niin suuria, ettei palkkakilpailulta suojauduta ulkorajoja varustamalla. Jos työehtojen polkemista katsotaan Suomen alueella läpi sormien (kuten viime vuosina on tapahtunut), halpatyöntekijöitä löytyy satatuhatmäärin myös EU-alueelta.

Vaatimus kotimaisen työvoiman suojelusta rajavartijoilla on siis auttamatta myöhässä. Viimeinen junavuoro ohitti Suomen silloin, kun eduskunta päätti liittää meidät Euroopan unioniin. Sen jälkeen rajojen sulkeminen on pelannut pikemminkin työnantajapuolen pussiin, sillä niin halpaa ja nöyrää työvoimaa ei olekaan kuin paperittomat siirtolaiset: he eivät kitise ylitöistä tai vaadi työsuojelua, sillä viranomaisiin vetoaminen vain johtaisi karkotukseen.

Lisäksi pelko työpaikkakilpailusta perustuu oletukseen, että työmarkkinoilla olisi jokin standardi määrä työtä, väestön koosta riippumatta. Näinhän ei tietenkään ole, vaan siirtolaisuus väistämättä muokkaa ja laajentaa työmarkkinoita, ainakin pitemmällä aikavälillä.

Suomalaisen työn ehtoja ei turvatakaan rajakontrollilla vaan huolehtimalla olemassa olevien työsuhteiden ehdoista. Paperittomien siirtolaisten muita EU-maita vähäisempi määrä Suomessa selittyy sillä, että aivan viime vuosiin asti on suomalaisille työmarkkinoille ollut tyypillistä (verrattain) vahva lain kunnioitus ja korkea järjestäytymisaste. Nyt harmaan talouden laajentuminen johtaa kohti työelämää, jossa vain vahvimmat voittavat eikä solidaarisuudelle ole tilaa.

Suomalaista työtä puolustetaan sisämaassa, kaikilla niillä suomalaisten ja ulkomaalaisten arkisilla työpaikoilla, joilla asialliset työehdot ovat uhattuna. Jos siellä voitetaan, ei epäreilua kilpailua synny eikä suomalaistenkaan tarvitse murehtia työpaikkojaan – paitsi tietysti rajavartijoiden.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Kun teollisuusmaa muuttuu tavaroita maastavieväksi maaksi, muuttuu se samalla pian myöskin ihmisiä maahantuovaksi maaksi. Niin kävi ensiksi Englannin, jonne viime vuosisadan ensimäisellä puoliskolla virtasi etenkin lrlannista runsaasti työläisiä.

"Tämä alhaisella asteella olevien ainesten maahan virtaaminen on aivan varmaan vakavana esteenä työväenluokan luokkataistelussa, mutta se on luonnonlain välttämättömyydellä liittynyt teollisuuskapitalismin laajenemiseen. Ei käy päinsä, kuten sosialismin uudenaikaiset »todellisuuspolitikoitsijat» niin mielellään tekevät, ylistää tätä laajentumista työväenluokan siunauksena ja pitää ulkomaalaisten maahanmuuttoa kirouksena, jolla ei ole mitään tekemistä tuon siunausta tuottavan laajenemisen kanssa. Jokainen taloudellinen edistys tuottaa kapitalistisen järjestelmän vallitessa työväenluokalle jonkun kirouksen. Joll'eivät Amerikan työläiset tahdo japanilaisten ja kiinalaisten maahansa muuttamista, täytyy heidän myöskin vastustaa sitä, että amerikalaiset höyrylaivat kulettavat amerikalaisia tavaroita Japaniin ja Kiinaan, että näihin maihin amerikalaisilla rahoilla rakennetaan rautateitä. Molemmat seikat riippuvat toisistaan."
Karl Kautsky, Tie valtaan (1909)

Anonyymi kirjoitti...

Monietnistyys laskee yhteiskunnan tehokkuutta. Syntyy ns. rikotun ikkunan ongelma, kun osa kansantuotteesta hupenee sellaiseen, mihin se ei olisi ilman maahanmuuttajia mennyt. Maahanmuuttajien kotouttaminen on kallista puuhaa. Parempi olisikin auttaa ihmisiä enemmän kotiseuduillaan.

Ihmisten vaeltaminen rajojen yli on aika helposti estettävissä. Yritä vaikka vaeltaa Venäjän puolelle laittomasti. Huomaat, että ei se kovin helposti käy. Kiinni siitä jää. Onkin pelkkää retoriikkaa väittää, että laittomat maahanmuuttajat ovat jokin luonnonvoima. Rajat voi myös pitää kiinni, eikä se edes maksa hirveästi.

Anna Kontula kirjoitti...

Venäjällä arvioidaan tällä hetkellä olevan 10-12 miljoonaa paperitonta siirtolaista. Siis osapuilleen saman verran kuin koko EU-alueella.

Anonyymi kirjoitti...

Katselin eilen elokuvan "Gesher", joka kertoo niistä iranliaisista kaasufirman työntekijöistä, jotka asuivat putkissa rannalla. Tuli vähän sellainen olo, että globalisaatio on petos ja meidän kulutuksemme perustuu orjatyövoimaan. Ay-liikettä ei kiinnosta - ja ketä muutakaan kiinnostaisi??