16.2.10

Sivistysyliopistosta sekatavarapuodiksi?

Eilen Oulun yliopiston väki järjesti mielenilmauksen, jolla se vastustaa käynnistyneitä yt-neuvotteluita. Potkut uhkaavat paria sataa työntekijää. Meillä Tampereella kokoontui ehkä parin sadan porukka tukimielenosoitukseen. Oli helppo kompata, sillä rahasta on pula täälläkin.

Ministerit vakuuttelevat, ettei opetus kärsi. Mutta kyllä kai se vähän kärsii, jos ei ole opettajia. Omalla laitoksellani sosiologian yliassari hoitaa yksinään opetuksen, jotka vielä syksyllä jaettiin kahdelle. Hänen työnkuvaansa kuuluisi myös tutkimus, mutta epäilen, että siihen ei aikaa jää.

Hallitus on sitä mieltä, ettei talousvaikeuksilla ole mitään tekemistä vuoden alusta voimaan astuneen yliopistouudistuksen kanssa. Ihan näin se ei ole, vaikka taustalla on tietysti myös aikaisempia muutoksia sekä valtion säästökuuri. Ainakin voi sanoa, ettei uusi yliopistolaki ole tilannetta parantanut.

Yliopistouudistuksen myötä talouselämä kiristi entisestään otettaan yliopistoilla. Se tarkoittaa, että suoraan rahaksi muutettava tutkimus valtaa tilaa muulta tieteeltä. Jatkossa painotetaan taloudellis-teknologisia aloja ja niilläkin entistä enemmän soveltavaa tutkimusta.

Eivät yliopistot ole tähänkään saakka mitään ihannetyöpaikkoja olleet. En myöskään pidä pahana sitä, että yliopistot etsivät yhteistyömahdollisuuksia yritysmaailman kanssa. Mutta tutkimuksen suuntaaminen ensisijaisesti talouselämälle on yliopistojen loppu. Käy niin kuin Thatcherin ajan Briteissä, kun sosiologit vaativat sosiaaliturvaa ja kritisoivat markkinavetoisia uudistuksia, hallitus lakkautti koko tieteenalan. Mikä yritys muka haluaisi tukea markkinoita kritisoivaa tutkimusta?

Vielä isompi ongelma tässä talouden ja tieteen pakkoavioliitossa on, että puolisot toimivat eri logiikoilla: akateemisessa yhteisössä kannattaa julkaista tutkimustulokset mahdollisimman nopeasti ja laajalti, sillä mitä enemmän muut hyödyntävät työtäsi, sitä enemmän se tietää mainetta ja rahoitusta. Yritysmaailmassa taas pelataan salausten ja patenttien kanssa, koska se on menestymisen ehto.

Perinteisesti tieteessä ajatellaan, että tieto on edistyvää ja yhteisöllistä, siis kaikki minun tutkimukseni rakentavat aikaisempien tutkijoiden työlle, keskustelevat aikalaistutkijoiden kanssa ja valmistavat tietä tulevalle tutkimukselle. Yritysmaailmassa tutkimus taas on itsekästä: muiden keräämää tietoa voidaan kyllä hyödyntää, mutta omaa panosta ei haluta antaa muiden käytettäväksi.

Suomalaisen tieteen tulevaisuudesta päättivät poliitikot, joista valtaosa ei näytä erottavan yliopistoa elokuvastudiosta. Muutoksen seurauksena yliopistojen taloudellinen autonomia kasvoi, mutta tieteellinen kapeni. Sivistyksen ja jakamisen ihanteiden sijaan suositaan harakkatutkimusta, jossa kaikki kelpaa, kunhan se kiiltää ja kuuluu yksin minulle.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Liike-elämä ei tieteellisyyttä edistä. Jos tieteen roolia yhteiskunnassa ja sen hyvinvoinnissa ei nähdä, päästään kohtaan Britannian tilanteeseen. Siellä on nykyään kvasitieteellisiä homeopatiatutkintoja(!) ja vaihtoehtoinen "lääketiede" on virallisesti otettu todellisen lääketieteen rinnalle "vakavasti otettavaksi" vaihtoehdoksi - tietenkin ilman mitään tieteellisyysvaatimuksia tai perinteistä lääkärinvastuuta.

Ja perustutkimushan on muutenkin nykyään helisemässä, kun porvarit vaativat "tulosvastuuta" ja perustutkimus on luonteeltaan sellaista, ettei se edes tuota minkäänlaista selkeää lopputulosta.

Otto Auranen kirjoitti...

Kaksi kommenttia. 1. Mistä tiedämme, että talouselämä kiristää entisestään otetta yliopistoista, ja "suoraan rahaksi muutettava tutkimus" valtaa alaa muulta tieteeltä? Käsittääkseni yliopistolain perusteluissa intoiltiin ns. maailmanluokan perustutkimuksesta ja opetuksesta. Tämähän ei ole mitään lyhytnäköistä tutkimuksesta vain innovaatioita -puhetta. Mielestäni yliopistojen kannattaakin yrittää hankkia välittömästi vastikkeetonta lahjoitusrahaa, jota firmat antaisivat yliopistoille, koska uskovat niiden tekemään työhön. Riski on tietysti se, että tällaista rahaa ei todellakaan ole Suomessa kovin paljon saatavilla.

2. Thatcherin hallitus lakkautti sosiologian brittiyliopistoista? Kuulostaa urbaanilta kampuslegendalta. Tämän tueksi olisi hyvä saada jokin lähdetieto. Tieteenala on varmaan sen jälkeen perustettu uudelleen, kun aika monessa brittiyliopistossa sitä on. Jos haluaa vastustaa uutta yliopistolakia ja sen taustalla olevaa politiikkaa, ei ehkä kannata käyttää aivan mitä tahansa argumentteja edes blogikirjoituksessa.

Anna Kontula kirjoitti...

Otto,

1) Kun suomessaSuomessa hehkutetaan innovaatioita, sillä yleensä viitataan toimintaan, jossa luovuus voidaan kääntää taloudelliseksi tuotoksi. Yliopistojen perinteisenä tehtävänä on kuitenkin ollut kerätä tietoa ja sivistystä, ei rahaa.

Jos yrityselämä haluaisi pyyteettömästi tukea akateemisin perustein tehtävää tutkimusta, se on voinut sen tehdä tähänkin asti. Tällä uudistuksella kuitenkin lisättiin yrityselämän sisällöllistä määräysvaltaa yliopistoihin. Totta kai lain puolesta äänestäneille vihreille tämä on arka paikka, mutta ei itse asia siitä miksikään muutu.

2) Eräs Thatcherin kuuluisimpia lauseita kuuluu, että sellaista asiaa kuin sosiologia ei ole olemassa, on vain yksilöitä. Oikeistolaisen pääministerin ärtymys sosiologiaa kohtaan on ymmärrettävää, sillä häntä edeltävällä kaudella sosiologia oli vasemmistolaistunut entisestään ja monia yliopistokamppailuja tuettiin sosiologian laitoksilta käsin. Toisaalta sosiologia itsessään kiinnittää yhteiskunnassa huomiota rakenteellisiin ehtoihin, joista oikeisto ei mielellään puhu.

Sosiologia ei koskaan kadonnut Iso-Britanniasta, mutta sen aikaisempi itsenäinen, näkyvä ja radikaali (poliittinen radikalismi tietenkin koski vain osaa sosiologian kentästä) asema painettiin alas. Kun tutkimusyksiköitä ajettiin alas ja lehtitukia leikattiin, sosiologia selvisi hengissä lähinnä piiloutumalla muiden tieteiden helmoihin. Merkittävää sosilogista tutkimusta tehtiin thatcherin kaudella mm. taloustieteiden laitoksilla.

Otto Auranen kirjoitti...

Yliopistojen tehtävänä mitä todennäköisimmin säilyy tiedon ja sivistyksen kerääminen vaikka firmaraha kasvaisikin. Perustutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen saatava rahoitus näyttävät kasaantuvan tietyille tutkijoille ja tutkimusryhmille jopa samojen alojen sisällä, jälkimmäinen ei siis automaattisesti vähenä perustutkimusta. Varmasti yritysrahaa on helpommin saatavissa luonnontieteisiin kuin ihmistieteisiin, mutta näinhän se on aina ollut. Sitä ei laki miksikään muuta.

Tähän mennessä mm. yritysten antamien lahjoitusten käyttömahdollisuutta yliopistoissa on rajannut yliopistojen asema valtion tilivirastoina. Eivät ne lahjoitukset varmasti mikään rahasampo ole, mutta ainakin ne vähentävät yliopistojen riippuvuutta valtion rahoituksesta. Valtio kun nykyään keksii ruveta ohjaamaan yliopistoja rahoillaan, niin se ohjaus koskee ihan joka yliopistoa. Esimerkkinä 90-luvulta käynnissä ollut tutkintotuotantomylly.

Lailla lisättiin yliopiston ulkopuolisten valtaa yliopiston hallinnossa. Ulkopuoliset on eri asia kuin yrityselämä. Yliopistokollegiot, joissa on jäseniä vain yliopistojen henkilökunnasta ja opiskelijoista, valitsevat yliopistojen hallitusten ulkopuoliset jäsenet. On yliopistojen pöljyyttä, jos hallituksiin valitaan ulkopuolisiksi vain firmaväkeä. Vihreät eivät taida voida mitään sille, että vasemmisto kieltäytyy ymmärtämästä tätä.

Yksi Thatcherin kuuluisimpia lauseita oli, että ei ole olemassa sellaista kuin _yhteiskunta_ (ei siis sosiologia), on vain yksilöitä. Uskon, että oikeistohallitukset etenkin 80-luvulla olivat kiukkuisia mm. kriittiselle sosiologialle, mutta edelleen kaipaan jotain lähdettä sille, mitä siellä brittiyliopistoissa on lakkautettu hallituksen toimin.