Olen nyt ollut jonkin aikaa jäsenenä Helsingin Sanomien HS-raadissa. Se on hyvä tehtävä sikäli, että tulee pohdittua omia mielipiteitään hyvin erilaisiin asioihin, vaikka harvat pohdinnat lehteen asti päätyvätkään.
Tällä viikolla aiheena oli Afganistanin sota. Mielestäni länsimaiden joukkojen pitää vetäytyä maasta. Siihen aikaan kun Neuvostoliitto hääräsi Afganistanissa, naljailtiin osan Neuvostoliiton ystävistä uskovan ”rauhanaseisiin”. Nyt näyttää siltä, että rauhanaseisiin uskotaan Natossa – ja meillä Suomessa.
Nato-johtoinen ISAF-sotaoperaatio, johon Suomikin osallistuu, on merkinnyt afganistanilaisten siviilien tappamista ja tuen antamista hallinnolle, joka rikkoo räikeästi ihmisoikeuksia ja demokraattisen oikeusvaltion periaatteita.
Siviileille tuhoisia ilmapommituksia on käytetty massamitassa USA:n terrorisminvastaisen operaation puitteissa. Pommituksia on perusteltu mm. ISAF-joukkojen työn tukemisella. Paikalliset lähteet ovat kertoneet sadoista viattomista kuolleista, joiden tarkkaa määrää ei kukaan edes tilastoi. YK:n Afganistan-toimiston mukaan sodassa kuolee vuosittain tuhansia siviilejä.
Yleisin harhakuva käydyssä Afganistan-keskustelussa on ollut se, että suomalaiset ovat mukana puolustamassa demokratiaa ja ihmisoikeuksia, jotka Afganistaniin palautettiin syrjäyttämällä talebanit. Sotatoimet eivät kuitenkaan paranna ihmisoikeuksia, ja Afganistanin nykyhallintoa tukemalla Suomikin antaa hyväksyntänsä mm. lehdistönvapauden rajoittamiselle, vaalivilpille ja naisia vastaan suunnatulle politiikalle. Tutkikaapa, millaisia lakeja Suomen joukkojen tukema Afganistanin hallitus laatii!
Tietenkään Afganistanin naisia ei saa jättää yksin, kuten rauhanaseisiin uskovat sotaa perustelevat. Mutta saataisiinko maassa enemmän aikaan, jos sotilasbudjetteja oikeasti suunnattaisiin naisten ja kaikkien muiden ihmisten elinolojen parantamiseen.
Ensi lauantaina vietetään YK:n päivää rauhankulkueineen eri paikkakunnilla. Minäkin aion suunnata neljältä Tampereen Keskustorille, josta lähtee marssi rauhan, aseidenriisunnan ja globaalin vastuun puolesta. Nähdään siellä!
3 kommenttia:
Pelkkään Afganistanin sotaan osallistuminen sinänsä on mieletöntä, mutta jos ajatellaan siihen olennaisena osana liittyvää Pakistanin tilannetta, niin eiköhän se myrkky ole vain nieltävä. Jugoslavian sodissa eurooppalaiset katselivat vuosia vain vierestä siviilien murhaamista. Siinä muutoin kyseenalaisia sotia käyneet jenkit tekivät Euroopalle korvaamattoman palveluksen.Olisko tuo Afganistan nyt jonkinlainen "maksamme velkaa" tilanne, vaikka enemmänhän hässäkkä koko Aasiassa meitä kiusaa.
Suomi on nyt sodassa Afganistanissa!
ISAF-rauhanturvaoperaatio muuttui myös suomalaisten osalta sotaoperaatioksi viimeistään silloin, kun jenkkien Enduring Freedom -sotaoperaatio yhdistettiin ISAF:iin vuonna 2006.
Miksi siis suomalaiset ovat sotimassa vieraalla maaperällä? Kenen etuja puolustamassa?
Olemmeko Nato-kiimassamme unohtaneet jenkkien terrorisminvastaisen sodan mielettömyyden?
Montakohan suomalaisruumista Häkämiehen ja Stubbin piikki kestää? Montako sinkkiarkkua riittää valtakunnanoikeuteen?
"Rauhanturvaajillamme" on aseenkäyttöoikeus, mutta en ole nähnyt missään vastausta peruskysymykseen: Ketä he ampuvat? Kuka on vihollinen ja miksi? Mistä sen tunnistaa?
Onhan selvää, että paikalliset ihmiset eivät voi pitää ystävinään vieraita miehittäjiä, mutta onko meillä oikeus ampua kohti, kun pimeässä vähän risahtelee?
Lähetä kommentti