10.6.09

Vasemmistoliitto-kärvistelyä

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Martti Korhonen on tänään ilmoittanut eroavansa. Pestiä hoitaa Paavo Arhinmäki ainakin siihen saakka, kun uusi puheenjohtaja valitaan.

Olin ratkaisusta periaatteessa helpottunut: tässä tilanteessa on puolueen kasvojen vaihtaminen välttämätöntä ja Paavo on kykenevä, kokenut ja näkemyksellinen henkilö puoluetta luotsaamaan.

Vasemmistoliitossa ollaan kuitenkin perinteisesti allergisia suurille ratkaisuille, ja pelkään, että pahimmassa tapauksessa muutos typistyy tälläkin kertaa uuteen pintamaaliin: pari naamaa vaihdetaan, ohjelmiin vähän prekariaattia sinne ja ympäristöä tänne ja sitten jatketaan entiseen malliin.

Minusta Vasemmistoliiton ongelma on se, että se ei tiedä oman olemassaolonsa syytä eikä siksi ole ulospäinkään uskottava. Meidät erottaa demareista se, että sosiaalidemokratia vaatii ihmisystävällisiä muutoksia tämän järjestelmän sisällä (joka tosin on heiltä viime vuosina osittain unohtunut). Me taas ajattelemme, että muutosta ihmis- ja luontoystävälliseen yhteiskuntaan ei ole mahdollista toteuttaa kapitalistisen tuotantotavan puitteissa.

Siten Vasemmistoliiton pitäisi kyetä tarjoamaan realistinen vaihtoehto. Tältä pohjalta vasemmiston (ja kenties ihmiskunnan säilymisenkin) kannalta keskeisin kysymys on: Onko mahdollista rakentaa sellaista talousjärjestelmää, jossa ihmisiä motivoisi jokin muu kuin henkilökohtainen ahneus tai pakko, jossa yksilöllinen ja yhteinen etu tukevat toisiaan? Tietyllä tasolla koordinointia ja sääntöjä tarvitaan – junien pitää kulkea ja ihmisten on voitava vaihtaa juurikkaita polkupyöriin. Vasemmiston tavoitteleman systeemin pitäisi kuitenkin toimia ilman ”suunnitelmataloutta”, oman sisäisen rationaliteettinsa varassa.

Nähdäkseni vasemmistolainen toiminta edellyttää sitä, että sen takana on vasemmistolainen idea, jokin visio, joka kokoaa yksittäisiä toimenpide-ehdotuksia ja ihmisiä. Minulla ei ole valmista vastausta ja sellainen voidaankin nähdäkseni laatia vain kollektiivisesti. Silti aiheita toisenlaiseen tuotantoon löytyy jo nyt - tarkoitan tällä kirjastoja, jokamiehen oikeuksia, talkooperinnettä ja vapaita lähdekoodeja, siis kaikkia sellaisia taskuja, joissa markkinoiden vaikutus ihmisten välisiin suhteisiin on kutistettu välttämättömimpään.

Oikea järjestys on: ensin idea, sitten siihen perustuva toiminta. Tällä hetkellä Vasemmistoliiton idea on mielestäni jo muotoutumassa, mutta valitettavasti se ei näy vielä toiminnassa.

8 kommenttia:

Ani kirjoitti...

Toivottavasti se vasemmiston idea siitä muotoutuu. Mielestäni aitoa vasemmistolaistuutta kaivattaisiin nykymaailmassa ja nykyisessä maailmantalouden tilanteessa kipeästi. Minusta vasemmistoa on jo pitkään vaivannut sellainen "kaikkihan on jo ihan kivasti ja tavoitteet saavutettu, nyt vaan niiku ylläpidetään saavutettuja etuja" -ajattelu. Kukapa sellaista puoluetta äänestäisi, joka ei tavoittele mitään, pyri mitään kohti? Kivailupuolueena vihreät toimii vasemmistoa paremmin, koska heillä on vähemmän historiallista painolastia. Kivailuun ei vasemmiston minusta pitäisikään lähteä. Pitäisi uskaltaa vaatia vaihtoehtoja vallitseville käsityksille ja järjestyksille. Meidän on oltava vallankumouksellisempia.

Salsa kirjoitti...

Olen kanssasi Anna liikuttavan samaa mieltä siitä, että vasemmistoliitolta puuttuu idea/päämäärä ja strategia, miten ideaan/päämäärään päästään. Tai onhan meillä ikiaikainen idea sosialismista, mutta keinot siihen pääsemiseksi ovat jossain tuolla.. Ja miten sosialismi kenellekin näyttäytyy?? Maiilma muuttuu ja myös ideologiat ja ismit kaipaavat tarkastelua (vrt: identiteetin käsitteen "poispyyhkiminen tieteessä) Tuossahan onkin ideaa; onko olemassa enää mitään vasemmistolaista identiteettiä?? Vai onko sekin poispyyhitty ja nykyään jotain muuta? Itse vasemmistolaiseen perheeseen syntyneenä, siinä kasvaneena ja arvot sisäistäneenä olen hukassa. Missä on se lippu, jota haluan kantaa? Missä ne joukot, joissa tahdon seistä? Missä ne toverit, joille maailman tuska on on oikeasti tärkeämpää kuin oma napa ja tärkeily?? Koko 40-vuotisen taipakleeni olen hakannut päätä seinään, mutta vuosi sitten sen lopetin; en enää tiennyt miksi ja minkä vuoksi hakkasin..ei tuntunut enää joukko omalta eikä lippu oikealta (eikä myöskään vasemmalta:))

A-K.H kirjoitti...

Tuossa mitä sanot, on mukavaa nuorekasta idealismia. Lukeeko muuten Suomelan ja kumppaneiden paperissa, että yhteiskunnan muuttamista ihmis- ja luontoystävälliseen suuntaan ei ole mahdollista toteuttaa kapitalistisen tuotantotavan puitteissa. En väitä, ettei lukisi. Kysyn vain.

ES kirjoitti...

Sosialismi tarkoittaa, että työläiset tai valtio omistavat tuotantovälineet.

Sosiaalidemokraatit pyrkivät tähän demokraattisin keinoin ja marxilaisemmat ryhmät ovat pyrkineet tähän väkivalloin.

Sdp ja Vasemmistoliitto eivät pyri tähän (eivät oikeasti taida edes Skp ja Stp). Ne eivät ole enää sama puolue kuin Sdp oli 100 vuotta sitten, kun se oli vielä sosialistinen.

Ne ovat tajunneet kapitalismin paremmaksi. Työläisomisteiset yritykset ovat pärjänneet huonosti lukuunottamatta eräitä hyvin pieniä yrityksiä.

On nimittäin kohtuuttoman työlästä ja mahdotonta yrittää sovittaa monien eri omistajien etuja yhteen järkevästi muutoin kuin pyrkimällä maksimoimaan yrityksen voitto, niin että omistajat voivat itse sitten käyttää tuon voiton siihen, mitä pitävät hyvänä - sehän on eri omistajille aivan eri asia. Jos toimitusjohtajan energia menee tuomarointiin eri omistajien välissä, hän ei pysty keskittymään yrityksen toiminnan kehittämiseen ja entistä parempien ja tarpeellisempien tuotteiden ja tuotantotapojen lanseeraamiseen ja toteuttamiseen.

Ihmisystävällisyys tulee toteuttaa sosiaaliturvan tasolla ja valinnanvapaudella, ei sosiaaliturvan monimutkaisuudella tai sääntelyllä.

Luontoystävällisyys tulee toteuttaa säätämällä saasteille kaupattavat kiintiöt ja jakamalla niiden omistus esimerkiksi tasan ihmisten kesken - tai niiden myynnistä koituvat tulot perustulona ihmisille. Tällöin markkinatalous ohjaa puhdistumisponnistelut sinne, missä poliittisesti asetettu tavoite saavutetaan minimaalisin inhimillisin uhrauksin.

Koordinointi tapahtuu yleensä parhaiten silloin, kun ihmiset saavat vapaasti koordinoida toimintaansa väkivallatta. Jos valtio koordinoi ihmisten lisääntymistä, työtä, uskontoja, yrittämistä, sukupuolisuhteita, harrastamista tms., sitä kutsutaan jonkinasteiseksi totalitarismiksi. Totalitarismi tarkoittaa liberalismin vastustamista. Voi olla paljon liberalisti ja vähän totalitaristi tai päinvastoin tai jotain siltä väliltä.

Kapitalistit yleensä pyrkivät saamaan valtion sääntelemään taloutta niin, että heidän yritystensä kohtaama kilpailu vähenisi. Liberaalit vastustavat tätä vaatimalla vapaata markkinataloutta, jolloin yritysten valta asiakkaiden yli minimoituu.

Anna Kontula kirjoitti...

En minäkään usko, että meidän vaihtoehtomme on sellainen sosialismi, johon isovanhempamme uskoivat - onko se edes nimeltään sosialismi, se varmaan on makuasia. Itse pidän itseäni sosialistina, mutta silloin tarkoitan sillä jotain huomattavasti abstraktimpaa omistussuhteiden määritystä kuin Neuvostoliittolainen suunnitelmatalous.

Itse en kuitenkaan koe olevani hukassa: mulla on tilanteeseen nähden kohtuullisen selkeä käsitys siitä, miltä suunnalta vaihtoehtoa pitäisi etsiä ja keiden kanssa sitä kannattaa tehdä. Vaikka puolue ei ole ollut ideoistani kovin kiinnostunut, onneksi meitä samantapaisen maailmankuvan jakavia nuoria vasemmistolaisia alkaa taas olla aika paljon.

Kyllä se siitä.

Anonyymi kirjoitti...

Ainakaan tästä ei olla Vasemmistoliitossa puhuttu (http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/6333063.stm), vaikka näitä löytyy niin USA:sta kuin Saksasta. Mikä on mielipiteesi siitä? Paikallinen raha näyttäisi olevan jonkin sortin vastaisku eurolle, joka toimii kuin "puhelinverkko", jota kautta varallisuutta siirretään alueilta toisille.

Tämän artikkelin mukaan paikallinen raha pysyy siellä, missä sitä käytetään ja usein se elvyttää paikallista pienliiketoimintaa (ja luo työpaikkoja). Nykyinen digitaalitekniikka ja epäsymmetriset salaustekniikat mahdollistaisivat helposti tuollaisen systeemin käyttöönoton ilman, että kukaan ulkopuolinen pääsee siihen sekaantumaan ja jopa niin, että kukaan muu kuin kaksi transaktiota tekevää henkilöä tietävät tapahtumista ja kuitenkaan rahaa ei voisi väärentää. Tosin, uskon, että suomalainen verottaja saisi siitä nopsaan harmaita hiuksia :D

Toisaalta, sehän saattaisikin olla loistava kansalaisvaikuttamisen tai -tottelemattomuuden muoto tässä meidän yhteiskunnassamme, jossa kaikki mitataan rahassa. Euroskeptikot ja ne, jotka haluavat vaikuttaa muuallakin kuin äänestyskopeissa, saisivat tehokkaan aseen arsenaaliinsa, kun Saksan tapaan taloutta päästäisiin pirstomaan paikallisen valuutan muodostamilla pankeilla. Samalla paikallinen demokratia, jos sitä mitataan taloudellisen itsepäätännän keinoin, saisi lisäpotkua; toisin kuin EKP:n itsenäisesti hallinnoima euro, paikallinen valuutta olisi paikallisten demokraattisessa kontrollissa ja koska sitä ei voi siirtää tai vaihtaa, se ei olisi altis myöskään keinotteluille. Se olisi rahaa rahan varsinaisessa merkityksessä; arvon säilyttäjä ja vaihdannan väline. Lieneekö liian radikaali ehdotus sitten vasemmistolle ajettavaksi?

Outi kirjoitti...

Hienoa, selkeätä ja tiivistä tekstiä. Kiitos!

Olisi mukavaa kuulla, mikä on kantasi vallankumoukseen. Pystytäänkö mainitsemasi parannukset saamaan aikaan ilman vallankumousta ja mikä sitten on suhde demareihin?

Anonyymi kirjoitti...

Vasemmisto on vain kokoelma mielikuvia ja brändi, joka ei tarkoita mitään muuta paitsi sitä, kuka istuu vasemmalla eduskunnassa. Sosialismilla ja kommunismilla taas on sisältöä, mutta keskustelun taso Suomen vasemmistolla on näemmä niin matala, ettei se edes tiedä mitä - esimerkiksi sitä että sosiaalidemokratia on historiallisesti myös marxilainen suuntaus.

Ensimmäistä kertaa luen, että vasemmistoliitto vastustaisi kapitalismia. Mielestäni vasemmistoliitolla ei ole demareihin mitään perustavanlaatuista eroa, ajetaan samoja asioita samoin keinoin, mutta vain aavistuksen verran jyrkemmin äänenpainoin.

Antti Rautiainen