1. Järvensivun, Hallilan ja Ristinarkun/Takahuhdin koulujen uudelleenjärjestelyt: Päädyttiin vihreiden Vesa Eskolan ehdotukseen, että Järvensivulla ja Hallilassa jatkavat samat luokat kuin nykyäänkin ja Ristinarkku/Takahuhti yhdistetään. Päätökset kuitenkin tehtiin ehdollisena sillä, että Osaamis- ja elinkeinolautakunta päättää Messukylän lukion lakkautuksesta. Koetimme demarien kanssa (Joonas Lepistön esittämänä) vaihtoehtoa, jossa Järvensivu ja Hallila olisi jätetty ennalleen lukioratkaisuista riippumatta, mutta hävisimme äänestyksen.
Nyt siis kaikki kouluaktivistit pommittamaan Oselan väkeä: Järvensivun ja Hallilan kannattaa koettaa vaikuttaa niin, että Messukylän lukio lakkautetaan. Takahuhdin/Ristinarkun väen taas kannattaa koettaa yrittää juuri päinvastaista.
Lautakunta kuitenkin hyväksyi esittämäni ponnen, että jos nyt sitten käy niin, että Hallilasta koululuokkia siirretään, näille lapsille taataan erillinen koulukuljetus.
2. Vasta lautakunnassa hyväksyttyä Tampere-lisää aiotaan nyt leikata siten, että siitä tulisi tulosidonnainen (koskisi n. 57 prosenttia perheistä) ja sitä saisi vain alle 2-vuotiaiden lasten hoitamisesta kotona (nyt raja on 3 v.). Mä ja demarit esitimme, että ikäraja olisi kuitenkin edelleen pidetty 3 vuodessa, mutta hävisimme.
Tampere-lisään liittyen lautakunta hyväksyi (kokoomuksen Järvelän esittämänä) toivomusponnen (tarkoittaa tässä eräänlaista raha-anomusta kaupunginhallitukselle), jossa Tampere-lisään kuitenkin löytyisi rahaa tai jos sitä leikataan, leikkaus kohdistuisi ikään muttei tulorajoihin. Itse tein päinvastaisen ponsiesityksen, jossa siis oltiin mieluummin valmiita leikkaamaan tuki hyvätuloisilta kuin yli 2-vuotiailta. Tämä on niitä kohtia, joissa vasemmiston ja oikeiston ero tulee selvimmin esiin.
3. Esitin, että opetustunteja ei leikattaisi 1,5 prosenttia. (Muutos tarkoittaa käytännössä opettajakunnan vähentämistä ja ryhmäkokojen kasvattamista.) Hävisimme äänestyksen.
4. Lisäksi listalla oli myöhemmässä kohdassa koululaisten aamu- ja iltapäivähoidon maksujen korotus. Esitin, että sitä ei toteutettaisi, mutta jäimme tässäkin vähemmistöön.
Omat valintani kokouksessa tein seuraavilla perusteilla:
- Meille luottamushenkilöille koetetaan uskotella, että nyt ei auta muu kuin leikata palveluja (täkäläinen kokoomus ei ilmeisesti ole kuullut mainostoimistonsa ”älä ruoki lamaa” –kampanjasta). Itse ajattelen, että meidän pitäisi nyt muistaa 1990-luvun alun lamassa tehdyt mokat ja ottaa oppia. Silloinhan Suomi ajoi julkiset palvelunsa alas ja laskua maksettiin sitten pitkälle 2000-luvulle, osittain 1980-luvun sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoa ei ole saavutettu vieläkään. Samaan aikaan Ruotsi piti julkisen velkaantumisen kautta palvelunsa kunnossa ja työttömyysprosentin alhaisena, minkä seurauksena lamasta selvittiin rapakon takana paljon nopeammin ja vähemmin vaurioin.
- Kaupunginhallitus on linjannut, että kaikkien sektorien pitää leikata suhteessa saman verran. Oma valtuustoryhmäni oli kuitenkin sitä mieltä, että hyvinvointipalvelujen lisäksi erityisesti lapsia pitää suojella. Jos säästöjä tehdään, viimeiseksi lapsista.
- Juuri taantuman aikaan julkisia palveluja tarvitaan kaikkein eniten ja toisaalta niiden tuottamisella voidaan tasata suhdannevaihtelua.
- Demokratian suurin uhka on, että ihmiset eivät koe voivansa vaikuttaa politiikkaan ja passivoituvat. Jos siis jossain syntyy kansalaisaktivismia jonkin asian puolesta, sitä pitää tukea, vaikka asia ei kaupungin mittakaavassa olisikaan hirveän merkittävä. Niille ihmisille ja ehkä sille alueellekin se on.
- Jos vaaleissa luvataan jotain, ei sovi muutama kuukausi myöhemmin tehdä juuri päinvastoin. (Tämä koskee esimerkiksi kouluverkkoa ja Tampere-lisää, kumpikin pormestaripuolueidenkin keskeisiä poliittisia vaaliteemoja ja kummassakin nyt lipsutaan jo hyvää vauhtia.)
2 kommenttia:
Näin ulkopuolisena ja 80-luvulla lapsuuden eläneenä olen joskus ihmetellyt, että paljonko 80-lukuun verrattuna on menty alas päin. Mitkä ovat esim. hyvinvointipalveluihin käytettyjen budjettien koot verrattuna tuohon aikaan (tietysti rahan arvoon ja BKT:een suhteutettuna). Mielenkiintoista olisi myös tietää, miten rahamäärät ovat nousseet/laskeneet kuluvien vuosien aikana ja kuinka se jakautuu oppilaiden/vanhusten/sairaiden ym. määrään suhteutettuna. Paljonko palveluja korjattiin 90-luvun juustohöyläleikkurin jälkeen, vai onko alasajo ollut harkittua ja jatkuvaa siitä lähtien.
Kouluruokailuhan on ollut jo vuosia esillä: joissakin kunnissa selvitään käsittämättömän pienellä panostuksella - ja leikitään, etteikö se näkyisi ruoan laadussa. Kuulemma siatkin ruokitaan kalliimmalla kuin lapset. Ihmettelen myös tätä ei ole varaa -argumenttia, kun oman mummonikin aikana jo oli jossain kouluissa kouluruokailu 20-luvulla, vaikka Suomi oli tuolloin Euroopan köyhimpiä maita! Itse muistan 90-luvun alusta sen, että lukiossa saatiin välillä jälkiruokaakin, mikä taitaa nykyisin olla täysi mahdottomuus.
Siihenkin aikaan toki säästettiin: koulukirjat olivat poikkeuksetta vuosia vanhoja ja hiirenkorvilla. Sen lisäksi entisessä kotikaupungissani on edelleen kattava sairaanhoitojärjestelmä: omalääkäriin pääsee parissa päivässä, eikä palveluissa ole valittamista. Itselle tehtiin laaja tutkimus muutama vuosi sitten, vaikken ole enää edes kirjoilla kaupungissa. Toisaalta, kunnallisvero% onkin sitten kokoomusjohtoisia kaupunkeja suurempi - seikka, jota porvaristo kammoaa yli kaiken.
Kamreeripuolue Kokoomuksesta löytyy sen verta talousasiantuntemusta, että puolue pyörittää tavisäänestäjiä miten tahtoo. On helppo siirrellä rahoja tilikirjanpidon sarakkeista toiseen ja selittää naama peruslukemilla kansalaisille, kuinka sieltä ja sieltä on säästetty tai lisätty niin ja niin paljon. Kokoomuslaisilla on myös muutamia vakiokliseitä, joilla tukitaan vastustajien suut. Yksi näistä on maailman kolmanneksi korkein verotus, jota pitää ehdottomasti laskea. Harva viitsii lähteä selvittämään valtionvelan ja julkisen sektorin suhdetta toisiinsa tai millainen vaikutus pankkituella ja korkomenoilla on valtionvelan hoitoon, puhumattakaan lukuisista verovähennyksistä. Toinen on puolestaan soininvaaralainen tehokkuusargumentti, jolla kuitataan jatkuvat leikkaukset ja heikennykset: populistien vihamaa "byrokratiaa" ja "päällekkäisyyksiä" voi ilmeisesti vähentää loputtomiin ilman, että leikkaukset näkyvät palveluiden laadussa ja saatavuudessa.
Näkisin asian niin, että ongelma ei ole kansalaisten passiivisuudessa vaan siinä, että asiat on tehty ihan tarkoituksella mahdollisimman monimutkaisiksi. Eräänlaista vallankäyttöä sekin. Hyvä esimerkki tästä lienee vaikkapa KELA:n tukipykäläviidakko.
Kyllä sitä Helsingin huippulukioista saa vieläkin jälkiruokaa T:tv Abi
Lähetä kommentti