Viisikymppiset miehet

Tuttavapiirissäni vietetään usein viisikymppisiä. Niin on ollut aina. Arvelen sen johtuvan siitä, että ruumiin biologisesta iästä huolimatta keski-ikäinen sieluni on aina hakeutunut mielellään toisten keski-ikäisten pariin.

Nähdäkseni naiset suhtautuvat puoleen vuosisataansa yleensä kunniakkaasti mutta tylsästi, ilman sen suurempia tunnemyrskyjä. Miehet sen sijaan ovat kiinnostavia.

Jostakin syystä 50-vuotias mies murehtii paljon enemmän vanhenemistaan kuin esimerkiksi 52-vuotias. Surraan, ettei nuorena ymmärretty sitä, mitä nyt tiedetään. Epäillään, että elämä on jäänyt kiinni rutiineihin ja ne seikkailut sittenkin kokematta. Ennen muuta 50-vuotiaat miehet tuntuvat pelkäävän viehätysvoimansa puolesta.

En tiedä, mihin huoli perustuu. Ei ainakaan demografisiin faktoihin, sillä niiden perusteella viisikymppisten miesten pitäisi elää kulta-aikaansa:

Ensinnäkin keski-ikäisten sinkkumarkkinoilla liikkuu enemmän naisia kuin miehiä. Erokuvioissa naiset ovat vahvoilla, sillä heillä on taipumus selvitä avioerosta paremmin jaloilleen kuin miesten. Jos mies pystyy jollakin tavoin pitämään kiinni normielämästä, käy töissä ja juo kohtuullisesti, hänellä todennäköisesti on varaa valita. (Lisäksi tietysti miesten lyhyempi eliniän odote näkyy jo tässä vaiheessa heidän suhteellista osuuttaan vähentävästi.)

Toiseksi, ainakin treffipalstojen perusteella näyttäisi myös siltä, että siinä missä 35-45 –vuotiaat naiset etsivät hieman itseään vanhempaa miestä, sitä vanhemmat toivovat samanikäistä. Siten viisikymppisillä miehillä on useampi ikäluokallinen potentiaalisia kumppaneita kuin ehkä koskaan sitä ennen tai sen jälkeen.

Kolmanneksi, viisikymppiset ovat yleensä jo hoitaneet pienten lasten ruuhkavuodet, jolloin aikaa ainakin periaatteessa jää enemmän ihmissuhdesotkuihin.

Jos minun pitäisi ryhtyä mieheksi, haluaisin ehdottomasti olla 50 v. Ainakin teoriassa se avaisi mahdollisuuden hauskaan elämään.