Työkiireistä

Tutkimusten mukaan työntekijät kokevat työssään yhä enemmän kiirettä. Stressiperäiset oireet ovat kasvava syy varhaiseläkkeisiin. Tyypillisesti stressi vaivaa toimihenkilöitä, mutta enenevässä määrin myös duunaritöitä. Kiire oli keskeinen tyytymättömyyden syy sekä tutkimieni keittiötyöntekijöiden että rakentajienkin keskuudessa. Ihmiset kärsivät siitä, ettei heillä ole aikaa tehdä työtään hyvin.

Mielestäni tätä työn intensiivistymistä ei voi ymmärtää palaamatta perusteisiin: työntekijän ja työnantajan välillä on aina intressiristiriita, jossa työntekijän palkka- ja muut edut ovat työnantajalta pois. Vastaavasti työnantajan tavoitteena on ostaa työtä niin halvalla ja heikoin ehdoin kuin mahdollista. Maksetuista työtunneista koetetaan saada irti aina vielä vähän enemmän. Sitä varten kehitetään koko ajan uusia motivointi- ja tulospalkkausjärjestelmiä. Perinteisissä tehdasyhteisöissä näitä vaatimuksia vastaan puolustauduttiin yhdessä, mutta tällaiset yhteisöt ovat katoava luonnonvara.

Vierailin jonkin aikaa sitten metallialan tehtaassa. Jokaiseen työvaiheeseen oli varattu tietty aika, jonka alittamisesta maksettiin ylimääräinen palkkio. Jos siis teki kuuden tunnin työn viidessä ja puolessa, sai jotain peruspalkan päälle. Ajoittain metallimiehet näin tekivätkin, mutta harkitusti eikä liian usein. Kaikki tiesivät, että jos työvaihe näyttää säännöllisesti sujuvan alle kuuden tunnin, työnantaja lyhentää tavoiteaikaa.

Sitten työpisteen haltija sairastui ja hänelle tilattiin sijainen vuokratyöfirmasta. Uusi mies ei tuntenut tehtaan käytäntöjä, mutta haaveili pysyvästä työpaikasta ja päätti tehdä työnsä niin hyvin kuin osaisi. Pienen harjoittelun jälkeen hän suoriutuikin työvaiheesta neljässä tunnissa.

Syntyi konflikti. Vuokratyöntekijä uhkasi kaikkien yhteistä etua, oikeutta kohtuulliseen työtahtiin. Mies haluttiin ”istua ulos” tehtaalta, niin kuin miesvaltaisilla työpaikoilla on perinteisesti tällaiset ongelmat ratkaistu. Eri sukupolvesta ja työkulttuurista tuleva vuokratyöläinen ei ymmärtänyt, mistä oli kyse, että kollektiivi puolustautui näin työn tiukentuvia vaatimuksia vastaan.

Monissa nykytöissä asiat on järjestetty niin, ettei vastaavaa kulttuuria pääsisi syntymään. Esimerkiksi yliopistolla erityisiä yhteisönmurtajia ei tarvita, koska kaikki ovat jo muutenkin jatkuvasti vaihtuvissa, epämääräisissä ja projektiluontoisissa töissä. Kun teet työsi oikein hyvin ja yrität kaikkesi, työnantaja kiittää, taputtaa päätä ja tarjoaa palkinnoksi vielä vaativamman työn.