”Sanotaan, että suuret kertomukset ovat kuolleet. Eivät ne ole kuolleet, vaan niiden sisältönä on aatteen sijasta raha, raaka taloudellisen hyödyn tavoittelu. Sen lievempää muotoa nimitetään yhteiskuntapolitiikassa tulosvastuullisuudeksi. Kaiken pitää tuottaa: teatterit muutetaan operettinäyttämöiksi, jotka eivät häiritse ketään vaatimalla yleisöä henkiseen kasvuun; kirjastoihin hankitaan vain suurilevikkisimmät ja ajattelua latistavimmat suosikkikirjat, jotta lainaustilastot näyttäisivät menestyksen merkit. Jopa kirkon menestystä arvioidaan kirkossakäyntitilastoilla, vaikka kirkon todellinen onnistuminen tehtävässään voidaan kaiketi todeta vasta tuonpuoleisessa, kun nähdään kuinka monta sielua on pelastunut. Saatanaa naurattaa.”
Lehtinen Torsti. Saatana. Kirjapaja Oy, Helsinki 2004. s. 123.
(Edellisen vakuuttavuutta tosin hieman nakertaa se, että tämänkin kirjan lainasin lähikirjastostamme.)
Tämä sivu lopetetaan pian ja blogia päivitetään jatkossa osoitteeseen www.annakontula.fi/blogi/.
Tietoja minusta
- Anna Kontula
- Olen tamperelainen tutkija/sosiologi, kolmen lapsen äiti ja Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu
Siirry kotisivuilleni...
Lukijat
Blogiarkisto
-
►
2011
(15)
- ► heinäkuuta (2)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2010
(31)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (3)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (5)
- ► helmikuuta (3)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2009
(24)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
▼
2008
(25)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (3)
- ► toukokuuta (2)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (3)
- ► tammikuuta (3)
-
►
2007
(41)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (3)
- ► huhtikuuta (3)
- ► maaliskuuta (5)
- ► helmikuuta (8)
- ► tammikuuta (8)
-
►
2006
(50)
- ► joulukuuta (5)
- ► marraskuuta (3)
- ► heinäkuuta (5)
- ► toukokuuta (3)
- ► huhtikuuta (5)
- ► helmikuuta (6)
- ► tammikuuta (9)
-
►
2005
(38)
- ► joulukuuta (5)
- ► marraskuuta (7)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (5)
- ► tammikuuta (5)
4 kommenttia:
Mutta onneksi lainauksesi kaunistaa lähikirjaston tilastoja :)!
Hyvää kesän jatkoa toivottaa Ritva S.
Suurten kertomusten "kaatumisessa" huvittavinta on se, että nämä kertomusten kaatajat ovat luoneet uuden kertomuksen, postmodernin sirpalekertomuksen, jossa nihilismi ja relativismi viettävät riemujuhliaan. Milloin on loppunut niin historia, filosofia, ideologia tai taide. Koskahan loppuu demokratia? Vai onko jo loppunut?
Kalle Lampela. Rovaniemi
Täytyy alkaa vaatimaan kirkoilta oikean evankeliumin julistamista, eikä postmodernia hömppää. hyvä kirjoitus sinulta.
Kirkon identiteettimoraali ja muut metakulttuurit (uskonnot ja filosofiat) ihmisten elämäntarkoituksen taustalla on kyllä pohjaton aihe.
Piispat käyttävät tuota samaa Torstin moraaliliturgiaa kirkon roolista "olla kosiskelematta ihmisiä".
Vaikka tosiasiassa kirkon muutosvastarinta ja rituaalikeskeisyys johtuu kirkkopoliitikkojen imelästä kosiskelusta korkeakirkollisia ja vanhoillisia piirejä kohtaan. Pidetään mummot hyssynhyssyn tyytyväisinä ja kirkot hartaina museoina.
Piispat puhuvat perinteistä ja hitaasta muutoksesta itseisarvona jotta arvokeskustelu ei käynnistyisi. Nythän kirkot taas vetävät ennätysverotuloja ja rahat voidaan käyttää osakesijoitteluun ja miljoonaurkuihin jotta kirkko vierannutettaisiin nuorten uudesta metafyysisen joustavasta ja eettisestä uteliaisuudesta eikä kirkon tarvitsisi nähdä humanististen arvojen todellista muutosvoimaa.
Juuri humanismin kutsuminen "post-moderniksi" hömpäksi on todellista sokeutta nuorten metafyysiselle etsinnälle mikä ei koskaan toteudu kirkossa jos rituaalitapojen toteuttaminen nähdään kirkon korkeimmaksi tehtäväksi.
Instituution linnoittautumiseen on mitä korkeimpia moraalisia "arvoja". Jeesus-liikkeen muutosvälttämättömyys, korkeaprofiilinen eettisyys on tehokkaasti haudattu perinneylpeyteen ja outoon mollivirsikulttuuriin. Hierarkia suojelee itse itseään ilman päämäärää.
Mihin kirkon hillitön varallisuus tullaan tulevaisuudessa käyttämään on hyvä kysymys: itse luulen, että kirkon vanhoilliset takertuvat vielä ahtaan maailmankuvan pelastuksekseen johonkin kalvinistiseen jenkkifundamentalismiin ja kirkosta kuoriutuu simsalabim taas sisällissodan aikainen ultraoikeistolainen valkoinen ristiretkiliike ja julkean poliittinen näyttämö kriisin hetkillä.
Lähetä kommentti