4.8.08

Raiskauksia laskeskellessa

Viime viikkoina on uutisoitu, että poliisin tietoon tulleet raiskaukset ovat tänä vuonna lisääntyneet merkittävästi. Me emme tiedä, mistä muutos kertoo. Voi olla, että raiskausten ilmoittamiskynnys on laskenut, jolloin lisäys olisi positiivinen asia. Toisaalta tilastot voivat yhtä hyvin kertoa raiskausten merkittävästä lisääntymisestä.

Oleellista kuitenkin on, että vain pieni osa raiskauksista ylipäätään tulee poliisin tietoon ja näistäkin vain viidennes päätyy oikeuteen saakka. Tavallisempaa on, että ilmoitus jätetään tekemättä, kun uhri pelkää jutun ilmitulon seurauksia tai ei tunnista rikosta raiskaukseksi. Valtaosassa ilmoitetuistakin tekijä jää selvittämättä, näyttö ei riitä tai asianomistajat vetävät jutun pois.

Tehdään pieni laskutoimitus:

Aikuisille naisille suunnatun kyselyn mukaan raiskauksia arvioidaan tapahtuvan noin 15 000 vuodessa (luvussa ei ole mukana tapauksia, joissa uhrina on lapsi tai mies). Poliisin tietoon tulee näistä vuosittain noin 600, joista vain 20 % päätyy oikeuteen saakka

Raiskaaja joutuu siis teostaan oikeuteen noin kahdeksassa tapauksessa tuhannesta – siis edes syytetyksi, tuomiotahan kaikki näistäkään eivät saa.

Näiden lukujen pohjalta ei niinkään ole olennaista pohtia, ovatko langetetut raiskaustuomiot riittävän ankaria, kun kiinnijäämisriski on joka tapauksessa olematon. Sen sijaan mielestäni pitäisi vakavasti keskustella siitä, miten raiskauksia saataisiin tehokkaammin vähennettyä? Olisiko oikeuskäytännön rinnalla muita keinoja tai foorumeita, jotka voisivat toimia paremmin?

3 kommenttia:

Kuntsa kirjoitti...

Miten on tutkittu, että vain viidesosa raiskauksista päätyy oikeuteen? Pintapuolisella tutustumisella poliisin ja syyttäjien sekä oikeuksien tilastoihin tuolla viidesosalla tosiaan tarkoitetaan niitä tapauksia, joissa teko menee eteenpäin raiskauksena tai pakoittamisena. Käsittääkseni merkittävä osa niistä tapauksista, joista tehdään rikosilmoitus ja jotka poliisi kirjaa raiskauksiksi (tai pakottamisina), menevät eteenpäin jollain toisella nimikkeellä, kuten hyväksikäyttö.

Toisaalta jos nyt vaikka oletetaan että miehistä raiskataan se sama 150000 vuodessa (tai todennäköisesti vähän enemmän), niin näistä tapauksista tosi harva ilmoitetaan poliisille tai menee muuten eteenpäin, kun tekijää ei voida edes teoriassa tuomita raiskauksesta.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Kuuntelin osan sinun haastattelustasi TV:ssä prostituutiota käsittelevästä kirjastasi.

Ja pidin kovasti sinun rauhallisuudestasi ja asiallisesta käyttäytymisestä, vaikka toimittajat vähän vinoilivatkin.

Olet mielestäni oikealla asialla.
Seksi on kaiken kansan keskeisin asia ja huonosti hoidetuin asia!
Se on energiaa, joka väliin purkautuu ihanana taiteena ja rakastumisena ja välillä kamalimpana raakuutena.

Luin joskus nuoruudessani kirjan, joka hätkähdytti minua ymmärtämään ihmistä paljon laajemmin. Harmittelen, koska sitä ei koskaan painettu suomeksi. Olen jopa kaivannut kirjaa. En tiedä onko teos sinulle tuttu. Muistan sen vieläkin.

Xaviere Hollander "Hocker", kertoo potkut saaneen psykiatrin ajautumisesta prostituutioon ja hänen 'ilotalostaan'. Suosittelen, jos ei ole käteen tarttunut.

Mutta...yhteiskunnan olisi tartuttava myös näihin ongelmiin, ja niin, että siitä uskallettaisiin puhua todellisessa tarpeessa ja asiallisesti.

Kiitos sinulle!

ps. En ole harrastanut prostitutiota itse, joten tietoni ovat vain teoriaa.

Anonyymi kirjoitti...

Vanha postaus, mutta kokeillaan. Tuo 15000 raiskausta vuodessa on osunut usein silmään, mutta lähteeseen en ole ikinä törmännyt. Mistä se on peräisin? Luku kuulostaa ällistyttävän korkealta.