8.5.07

Miehistä, naisista ja raiskauksista

Eilen illalla ruudussa vilahti Markus Drake, joten toiveikkaana jäin hetkeksi seuraamaan Voimalaa. Aiheena oli feminismi, näkökulmana seksuaalinen väkivalta. Puhe kiersi samaa rataa kuin mediakeskustelussa yleensä: miehet häiritsivät ja naiset olivat häirinnän uhreja.

Pitkästä aikaa korviin sattui myös radikaalifeministinen slogan, jossa jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja. Väite on älytön, samoin kuin siitä johdettu vaatimus, että miesten pitäisi kantaa jotakin kollektiivista häpeää sukupuolittuneesta väkivallasta. Yhtä hyvin voitaisiin väittää, että jokainen 15-vuotias on potentiaalinen mummojen potkija. Tai että minun valkoisena eurooppalaisena tulisi hävetä rotusyrjintää.

Myyttiä miehen väkivaltaisesta seksuaalisuudesta perustellaan radikaalifeminismin klassikoissa biologialla: vain miehellä on raiskausväline eli penis, joka pääsääntöisesti lerpahtaa, jos miestä yritetään raiskata. Tästä syystä raiskaaja on yleensä mies ja raiskattu nainen. Paradigma demonisoi toisen sukupuolen ja samalla uusintaa yhdyntäkeskeistä seksikäsitystä, eli että raiskaus tarkoittaa tunkeutumista peniksen avulla vastentahtoiseen vaginaan. Siitä myös vedetään implisiittisesti johtopäätös, että raiskausta lievemmässä häirinnässäkin mies on tekijä ja nainen uhri.

Tutkimustyöni aikana olen valitettavasti törmännyt monenlaiseen väkivaltaan, ja siksi näen seksuaaliseen väkivaltaan puuttumisen tärkeänä. Silti tuntuu, että seksuaalisen väkivallan vastustamisen nimissä tuotetaan sukupuolten vastakkainasettelua, joka ei palaudu todellisuuteen ja joka mitätöi tai piilottaa osan väkivallasta. Me puhumme raiskauksesta ensisijaisesti vaginaan tunkeutumisena, vaikka tiedossa on runsaasti tapauksia, joissa ruumiin raja ylitetään esimerkiksi suun tai peräaukon kautta. Ja miksi raiskaukseen edellytyksenä olisi penis? (Tiedän tapauksen, jossa nainen raiskattiin kurkulla.) Tällaiset yksinkertaistukset tuntuvat järjettömiltä - paitsi jos puheen tavoitteena ei olekaan ihmisten seksuaalinen koskemattomuus vaan sukupuolisodan lietsonta.

Olen huolissani siitä, että järjestelmämme ei tunnista miespuolisia seksuaalisen väkivallan uhreja (tai naisten harjoittamaan seksuaalista väkivaltaa). Tiedossa on, että vain harva nainen voi tai uskaltaa valittaa kohtaamastaan häirinnästä. Silti väitän, että naisena minun olisi helpompi saada tuomio (sosiaalinen tai juridinen) miespuoliselle takapuolen nipistelijälle kuin jos kuvio olisi toisin päin. Kuinka moni mies todella voi valittaa naispomonsa lähentelystä tai tekee rikosilmoituksen tullessaan raiskatuksi?

Tuoreen tutkimuksen mukaan 8-luokkalaisista pojista useampi kuin samanikäisistä tytöistä oli kokenut seksiin pakottamista. Kysyn vaan, että kuka näille lapsille järjestää tiedostavia itsepuolustuskursseja. Eivät ainakaan radikaalifeministit.

(Radikaalifeminismi tarkoittaa siis vain yhtä, erityisesti USA:ssa, Ruotsissa ja jossain määrin myös Suomessa hallitsevaa feminismin suuntausta. Meitä on muunkinlaisia femmareita.
[Muokattu 14.05.2007]

10 kommenttia:

Tapio Laakso kirjoitti...

"Tuoreen tutkimuksen mukaan 8-luokkalaisista pojista useampi kuin samanikäisistä tytöistä oli kokenut seksuaalista häirintää. Kysyn vaan, että kuka näille lapsille järjestää tiedostavia itsepuolustuskursseja. Eivät ainakaan radikaalifeministit."

No ei kai se radikaalifeministien tehtävä ole? Minusta on hiukan outoa, että ihan kaikenlaiset feministit joutuvat jatkuvasti puolustautumaan sitä vastaan, että he eivät huomioi tuota tai tätä miehiä koskevaa ongelmaa. Miehet voivat ihan itse huomata sukupuolittuneet ongelmansa ja ryhtyä tekemään niille jotakin.

Se, että minä uhraan aikaani siirtolaisten oikeuksille, ei tarkoita, että olisin esimerkiksi homojen oikeuksia vastaan. Olen vain päättänyt keskittää aikaani enemmän yhteen kuin toiseen asiaan.

Anonyymi kirjoitti...

Viittaatko Anna tällä "Tuoreen tutkimuksen mukaan 8-luokkalaisista pojista useampi kuin samanikäisistä tytöistä oli kokenut seksuaalista häirintää" Väestöliiton tekemään tutkimukseen, joka jäi yllättävän vähälle huomiolle?

Kerro muuten, jos tuohon tutkimukseen löytyisi linkki tai mikä tutkimus tämä mainitsemasi ylipäätään on. Iso kiitos!

t. Turo

Anna Kontula kirjoitti...

Moi Tapsa, kiva kun pistäydyit! Mutta tässä mä kyllä oon sun kanssas loogisesti eri linjoilla: jos feministit ovat kiinnostuneita vain naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä, miksi miesten pitäisi olla siitä kiinnostunut? Jos taas vaaditaan seksuaalista häirintää yhteiselle agendalle, silloin pitää kyllä puhua seksuaalisesta häirinnästä, eikä pelkästään sen naisiin kohdistuvista haitoista.

Musta tässä ei ole kyse "homot vastaan siirtolaiset" -jaosta, kuten esitit, sillä seksuaalimarginaalien ja siirtolaisten kohtaama alistaminen on mekanismeiltaan ja sisällöltään usein erilaista. Pikemminkin kyse on asetelmasta "vastustan B-lupaan liittyviä kontrollitoimia iranilaisia kohtaan, mutta en ole kiinnostunut somalien b-luvista".

Sitten on erikseen keskustelu siitä, pitääkö feministien ylipäätään huomioida muita kuin (biologisiin) naisiin kohdistuvia ongelmia, niin siitä on keskusteltu aika paljon. Me vasemmistofeministit lähdetään aika usein ajattelusta, että ei ole mahdollista purkaa patriarkaattia ja jättää muita riiston muotoja silleen, vaan että samalla kun keskitytään johonkin palaseen, on oltava herkkä huomaamaan myös kokonaisuutta. Sitten on tietysti ne feministit, joille (biologiset) miehet kuuluvat kokonaan toiseen ulottuvuuteen ja siten ovat kiinnostavia vain naisille aiheuttamiensa harmien vuoksi. Jos tavoitteena on miehetön todellisuus, silloin ehkä ei tarvitse kiinnittää huomiota siihen, että monet rakenteet alistavat ihmistä ehkä sukupuolispesifisti mutta sukupuolesta riippumatta.

Anonyymi kirjoitti...

Ainakin wikipedian mukaan radikaalifeminismi tarkoittaa feminismiä joka kyseenalaistaa perusoletukset sukupuolirooleista.

Näin ollen minä ainakin tuen radikaalifeminismiä, vaikka varmasti monilla itsensä radikaalifeministiksi määrittelevillä on erilaisia sokeita pisteitä, esim. miesten kohtaaman perheväkivallan ja seksuaalisen häirinnän suhteen.

Jos haluan kritisoida tiettyjä feminismin tendenssejä, käytän joskus nimitystä "uhrifeminismi", tosin jonkun ryhmän määrittely sen ulkopuolelta on aina kyseenalaista.

Antti Rautiainen

Anna Kontula kirjoitti...

Hei Antti,

radical feminism ei tarkoita jonkin ajatussuunnan äärimuotoa (vastakohtana vaikkapa reformistinen Kirsi Piha -feminismi), vaan on feminismin toiseen aaltoon sijoittuvan feminismin "alalajin" nimi. Se kyllä kyseenalaistaa joitakin patriarkaatin perusoletuksia sukupuolirooleista, mutta ei sinällään miesten ja naisten perustavaa erilaisuutta. Tästä syystä sitä on syytetty essentialismista ja siitä, että purkamiensa pakkopaitojen tilalle liike on rakentanut uusia.

Hyvä radikaalifeministien itsensä kokoama ylesteos on Radically Speaking: Feminism Reclaimed. Diane Bell & Renate Klein (ed.) Zed Books, London 1996.

Kirjassa monet keskeiset radikaalifeministit kommentoivat mm. essentielismi-kritiikkiä. Useat kirjan kirjoittajatiedoissa vilahtelevat nimet ovat suomalaisessakin naisliikkeessä aktiivisesti lainattuja klassikkoja.

Ruotsin radikaalifeministien käyttämä "sukupuolten välinen sota" muuten löytyy radikaalifeministi Andrea Dworkinin kirjan esittelytekstistä.

"Uhrifeminismi" on kyllä osuva sana kuvaamaan tiettyä suhtautumistapaa feministisessä liikkeessä. Mielestäni uhriuttamista harrastavat eivät kuitenkaan rajoitu minkään yksittäisen aatesuunnan sisälle, vaikka tendenssi ehkä on toisissa porukoissa vahvempi kuin toisissa.

Anna Kontula kirjoitti...

Turo, ainakin Väestöliiton toiveet alkavalle eduskuntavaalikaudelle -kalvosarja löytyy täältä.

Millaista seksuaalista kaltoin kohtelua on kokenut vakavimman mukaan?
Nimittelyä: tytöt: 12,8%, pojat: 6,2%
Kehon intiimien alueiden koskettelu vasten tahtoa: tytöt: 9,2%, pojat: 6,2%
Yhdyntään tai muunlaiseen seksiin pakottamista: tytöt: 2,3%, pojat: 4,1%
32000 8-luokkalaista vuonna 2006/"Koululaisten tiedot seksuaaliterveydestä"

Esittelyn avaaminen kesti ainakin mulla kauan, mutta kärsivällisyys kannattaa: linkistä löytyy muitakin mielenkiintoisia käppyröitä, esimerkiksi varsin kattava esitys lapsiperheiden köyhtymisestä Suomessa.

Anonyymi kirjoitti...

wikipedia on hieman eri mieltä:

"Radical feminism is a branch of feminism that views women's oppression (which radical feminists refer to as "patriarchy") as a basic system of power upon which human relationships in society are arranged. It seeks to challenge this arrangement by rejecting standard gender roles and male oppression."

Mun mielestä tämä on asian ydin, ja sitten joidenkin tyyppien mahdolliset ylilyönnit ja virheet ovat asia erikseen.

Antti R.

Anna Kontula kirjoitti...

Antti hei, se, että kyseenalaistaa esim. patriarkaatin sukupuoliroolit, ei sinällään tarkoita kykyä nähdä sukupuolidikotomian ylitse: radikaalifeministien ongelma on, että kritisoimiensa sukupuoliroolien tilalle he normittavat tehokkaasti uusia. Tämä on asian ydin.

Kannattaa lukea sitä siteeraamaasi wikipedian linkkiä vähän pitemmälle. Siellä kerrotaan
(joskin harmittavan ylimalkaisesti) myös radikaalifeminismiin suunnatusta kritiikistä.

En viitannut mihinkään "joidenkin tyyppien mahdollisiin ylilyönteihin", vaan ajatussuunnan klassikoihin, joihin myös lähteenä käyttämäsi linkki nojaa, kun rullaat vielä vähän alemmaksi.

Luin muuten kapinatyöläisestä juttusi kansalaistulosta. Hyvä pointti.

Anonyymi kirjoitti...

Uudet tutkimukset kuitenkin ovat tuoneet esille sen tosiasian, että jopa kolmannes lesbonaisista on joutunut toisen naisen raiskaamaksi. Ennen vain ei osattu ajatella, että myös homoseksuaalisia raiskauksia voi tapahtua, kun naisella ei ole penistä.

Anonyymi kirjoitti...

Hah, nytpä tiedän missä kapista luetaan nykyään, kun eivät sitä enää punkkarit eikä nykuaktivistit lue:-)

Tein muuten seuraavaan jutun polyamoriasta.

Antti R.