21.7.06

Loppu rikoksille ihmisyyttä vastaan

Israelin pommitukset Libanonissa ovat surmanneet jo satoja ihmisiä. Sadat tuhannet ovat joutuneet pakolaisiksi. Maanviljelys ja lääketuotanto on tuhottu. Mikään ei oikeuta Israelia tappamaan ja tuhoamaan lukemattomien viattomien ihmisten elämää.

Maanantaina 24.7. osoitetaan mieltä Libanonin ja Palestiinan rauhan puolesta. Helsingissä kulkue kokoontuu Kiasmalla klo 17. Tampereella on mielenosoitus Hämeenpuiston tapahtuma-aukiolla Metson vieressä myös klo 17.

Vein tänään poliisille ilmoituksen Tampereen mielenosoituksesta. Jälleen kerran minulla oli kova työ valistaa viranomaisia siitä, että mielenosoittamisesta ei todellakaan tarvitse maksaa poliisille eikä mielenosoitusta varten tarvitse täyttää erillisiä kaavakkeita. Meillä kun ei - ainakaan vielä - tarvita lupaa mielenosoittamiseen.

15.7.06

Työntekijöiden aseman rapautuminen

Viime päivien mielenkiintoisin keskustelu liittyy nuorten vappujuhlien jälkimainingeissa ilmestyneeseen tekstikokoelmaan Prekaariruoska. Kirjassa Makasiinien tapahtumia analysoivat tutkijat, kansalaisaktivistit ja poliitikot. Hieno teko, Tommi Hoikkala ja kaverit! Toivottavasti tämä on esimerkki siitä, että myös tutkijat ovat alkaneet taas osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Aivan oikein kirjassa huomautetaan, että prekariaatti on paljon ”pätkätyöläisyyttä” ja ”paskaduuneja” laajempi käsite. Sanalla viitataan kaikkiin niihin ihmisiin, jotka työmarkkina-asemansa vuoksi jäävät pysyviin ja identiteetiltään selkeisiin työsuhteisiin perustuvan yhteiskunnan ulkopuolelle. Prekariaattia siis ovat pätkä- ja muut epätyypilliset työläiset, mutta myös kotiäidit, opiskelijat, eläkeläiset ja niin edelleen. Tuntuu jopa vähän pelottavalta, että suurelle osalla kirjassa esiintyviä establishmentin edustajia – pääministeri Vanhanen etunenässä – käsitteet ovat jääneet hämäriksi.

Eniten minua mietityttää, miten keskustelun luonteeseen vaikuttaa se, että työelämän murroksesta aiheutuva epävarmuus on tullut julkisuuteen nimenomaan nuorisokysymyksenä. Vaikka itse ongelma koskettaa kaikkia ikäryhmiä, siitä on nyt koetettu tehdä jatkoa Osku Pajamäen sukupolvikapinalle. Selvää on, että yhteiskunta on laajassa muutoksessa ja että se heijastuu työelämään perinteisten saavutettujen etujen rapautumisena. Muutos on tapahtunut ikään kuin varkain, monen yhtäaikaisen tekijän summana:

1. Perinteisestä palkkatyösuhteesta on yhä useammin siirrytty yrittäjämäiseen palkkatyöhön, kuten Kimmo Kevätsalo asian ilmaisee. Paljaimmillaan se näkyy tapauksissa, joissa entiset yritysten työntekijät jatkavat entisiä töitään ”itsenäisinä yrittäjinä”, mikä helpottaa riskien ulkoistamista työntekijöille ja palkkatyösuhteisiin liittyvien etujen karsimista. Pienyrittäjät eivät ole koskaan kyenneet kokoamaan omaa etujärjestöä ja siksi heidän on vaikea taistella etujaan.
2. Harmaa talous on kasvussa, eivätkä siellä päde minkään valtakunnan lait. Erityisesti tämä näkyy sellaisten ryhmien kohdalla, jotka ovat samanaikaisesti sosiaaliturvan ja virallisten työmarkkinoiden ulkopuolella. Esimerkiksi kiristynyt ulkomaalaispolitiikka lisää laittomien siirtolaisten määrää. Näillä ihmisillä ei ole mitään mahdollisuutta työllistyä viralliselle sektorille. Harmaa talous saattaa kattaa kokonaisia aloja (prostituutio) tai vallata periaatteessa laillisen alan sisältä yhä suurempaa osuutta (ravintola-ala).
3. Monet perinteisesti palkkasuhteen ulkopuolella tehdyt naisten reproduktiiviset työt ovat muuttumassa palkkatyöksi. Niin lastenhoitajille, siivoojille kuin seksityöntekijöillekin on tyypillistä, että työn arvostus on vähäistä, palkkaus usein kehnoa ja koska työ mielletään yksityisten kotitalouksien piiriin, kukaan ei oikeastaan valvo työehtojen toteutumista.
4. Julkisen sektorin töiden siirtyminen yksityisille yrityksille on esimerkiksi siivousalalla tarkoittanut työtahdin huimaa kiristymistä, samalla kun palkat, työehdot ja työsuhdeturva ovat heikentyneet.
5. Työntekijöiden hankkiminen työvoimavuokrauksen kautta on niin yleistä nimenomaan siksi, että se mahdollistaa tiettyjen työnantajan velvollisuuksien kiertämisen (esim. telakkateollisuus).
6. Ay-liike on heikentynyt.
7. Myös pysyvissä työsuhteissa perinteisissä duunariammateissa ollaan joustamassa työehdoista tavalla, jokia ei vielä 20 vuotta sitten olisi tullut kuuloonkaan: tämä näkyy esimerkiksi palvelualoilla palkattoman ylityön suuressa määrässä.
- Ja jos nämä muutokset eivät riittävästi auta, ainahan voi pelotella Kiina-ilmiöllä.

14.7.06

Kapitalismi sortaa isorintaisia

Halusin ostaa uimapuvun. Yleensä ihmiset tässä tilanteessa menevät kauppaan ja kertovat, haluavatko bikinit vai kokopuvun, push-upeilla vai ilman, kuviollisen vai yksivärisen ja niin edelleen. He kertovat kokonsa ja henkilökunta etsii heille muutaman kriteerejä vastaavan vaihtoehdon, josta sitten sovittamisen jälkeen valitaan mieluisin.

Minä menin kauppaan ja sanoin haluavani uimapuvun. Mallilla tai värillä ei ole väliä, kunhan se olisi sopivan kokoinen ja tukisi rintoja riittävästi, että sen kanssa voi viettää päivän uimarannalla.

Ensimmäisestä kaupasta kerrottiin, ettei heiltä löydy lainkaan E-kupin uimapukuja. Niin sanoi myös toisen, kolmannen ja yhdeksännen kaupan myyjä. Isorintaisia on niin vähän, ettei malleja kannata ottaa varastoon. Tai sitten isorintaiset eivät vain harrasta uimarantailua?

Meidän suvussa kaikki naiset kuuluvat isorintaisten syrjittyyn vähemmistöön. Ei riitä, että liikuntaa on harrastettava säännöllisesti, jotta selkä ei kipeydy rintojen kannattelusta. Tai että isorintaiset voivat vain unelmissaan juoksennella alasti ruispellossa, sillä liikunta edellyttää tukevia rintaliivejä. Lisäksi kapitalistinen järjestelmä säännönmukaisesti sortaa meitä. Vaatteita, erityisesti alusvaatteita on lähes mahdotonta löytää. Jostakin syystä vaatesuunnittelijat tuntuvat luulevan, että isorintaiset naiset haluavat vain valkoisia tai puuterinvärisiä rintaliivejä, mieluusti vielä ns. ”mummomalleja”. Jos nyt sitten jostain sattuu mukavat rintsikat löytämään, ne takuulla maksavat sen 50 euroa – viiden euron tarjouslaatikoihin ei koskaan laiteta yli C-kupin.

Minä uskon alusvaatteisiin. Niiden pitää olla kestäviä ja mukavia, mutta myös kauniita. Päällysvaatteet voivat olla mitä tahansa lumppuja, jos seksikkäät rintaliivit takaavat sisäisen hehkun. Mielestäni myös isorintaisilla naisilla pitäisi olla oikeus uimiseen, mikä tässä kulttuurissa edellyttää uimapukua. Olisiko elämäni helpompaa, jos käväisisin pienennyttämässä rintani?

Olen harkinnut isorintaisten etujärjestön perustamista. Mallia voisi ottaa iso- ja pienijalkaisten yhdistykseltä, joka on jo vuosien ajan auttanut ihmisiä löytämään kenkiä. Tässä on nyt vastarinnan paikka.

12.7.06

Faktasta ja fiktiosta

Loman pieniäisoja iloja: eilen helsinkiläinen ystäväni Tapio Laakso (käytän koko nimeä, koska tiedän ettei hän seuraa blogiani. Näin Tapsa tulee surffanneeksi tänne kun seuraavan kerran googlaa omalla nimellään…) tekstasi iltakymmeneltä, ilmoitti istuvansa parhaillaan Koskipuistossa hyvässä seurassa ja kutsui mukaan. Kolmen lapsen työssäkäyvälle äidille on tosi luksusta lähteä extemporee puistoon iltamyöhällä, eläköön kesäloma! Sitä paitsi ilta oli tosi kiva, paikalla oli vihreitä nuoria sieltä parhaasta päästä.

Da Vinci –koodin innoittamana kävimme yhteensointuvan väittelyn faktasta ja fiktiosta kirjallisuudessa. Opustahan on moitittu siitä, että siinä esitetään muka faktoina keksittyjä lähteitä ja auktoriteetteja. Totta onkin, että ilman teologian cumlaudea huomaa, että romaani ei täytä tasapuolisen argumentoinnin saati sitten tieteellisen julkaisun kriteerejä.

Oma pointtini kuitenkin oli, että valitessaan tyylilajikseen fiktiivisen romaanin, kirjailija on jo vapautunut velvollisuudesta sellaiseen totuudellisuuteen, jota akateemiselta tutkimukselta tai vaikka lehtikirjoittelulta edellytettäisiin. Fiktion pelisäännöt ovat erilaiset. Ajattelen, että fiktiollakin on tietty totuudellisuuden vaatimus, mutta että sen tehtävänä on kaikuluodata ja formuloida totuuden eri tasoja. Varmasti jokainen on joskus fiktiota lukiessaan kokenut teoksen avaavan lukijalleen paremman ymmärryksen itseensä, johonkin sellaiseen kokemuksen, tulkinnan tai tunteiden syväkerrostumaan, johon äärimmäisen harva tieteellinen tutkimus ulottuu. Tässä mielessä fiktio voi olla hirveän totta.

11.7.06

Pioneerileiriltä tulevaisuuteen

Terkut Suolahdesta pinskujen kesäleiriltä, jossa minä, lapseni ja noin sata muuta kävimme parantelemassa maailmaa. Kymmenen päivän aikana loikimme leikkien kautta läpi maailmanhistorian alkuräjähdyksestä nykypäivään. Lopuksi lapset saivat pohtia, millaisen tulevaisuuden he haluaisivat ja miten se olisi saavutettavissa.

Eräs tenavista, Monika, kiteytti hyvin lopputuloksen: parempaa kohti aletaan mennä heti, kun ihmiset ”lakkaa sikailemasta ja alkaa kunnioittaa luontoo.” Voiko tuota enää kattavammin sanoa?