Työntekijöiden aseman rapautuminen

Viime päivien mielenkiintoisin keskustelu liittyy nuorten vappujuhlien jälkimainingeissa ilmestyneeseen tekstikokoelmaan Prekaariruoska. Kirjassa Makasiinien tapahtumia analysoivat tutkijat, kansalaisaktivistit ja poliitikot. Hieno teko, Tommi Hoikkala ja kaverit! Toivottavasti tämä on esimerkki siitä, että myös tutkijat ovat alkaneet taas osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Aivan oikein kirjassa huomautetaan, että prekariaatti on paljon ”pätkätyöläisyyttä” ja ”paskaduuneja” laajempi käsite. Sanalla viitataan kaikkiin niihin ihmisiin, jotka työmarkkina-asemansa vuoksi jäävät pysyviin ja identiteetiltään selkeisiin työsuhteisiin perustuvan yhteiskunnan ulkopuolelle. Prekariaattia siis ovat pätkä- ja muut epätyypilliset työläiset, mutta myös kotiäidit, opiskelijat, eläkeläiset ja niin edelleen. Tuntuu jopa vähän pelottavalta, että suurelle osalla kirjassa esiintyviä establishmentin edustajia – pääministeri Vanhanen etunenässä – käsitteet ovat jääneet hämäriksi.

Eniten minua mietityttää, miten keskustelun luonteeseen vaikuttaa se, että työelämän murroksesta aiheutuva epävarmuus on tullut julkisuuteen nimenomaan nuorisokysymyksenä. Vaikka itse ongelma koskettaa kaikkia ikäryhmiä, siitä on nyt koetettu tehdä jatkoa Osku Pajamäen sukupolvikapinalle. Selvää on, että yhteiskunta on laajassa muutoksessa ja että se heijastuu työelämään perinteisten saavutettujen etujen rapautumisena. Muutos on tapahtunut ikään kuin varkain, monen yhtäaikaisen tekijän summana:

1. Perinteisestä palkkatyösuhteesta on yhä useammin siirrytty yrittäjämäiseen palkkatyöhön, kuten Kimmo Kevätsalo asian ilmaisee. Paljaimmillaan se näkyy tapauksissa, joissa entiset yritysten työntekijät jatkavat entisiä töitään ”itsenäisinä yrittäjinä”, mikä helpottaa riskien ulkoistamista työntekijöille ja palkkatyösuhteisiin liittyvien etujen karsimista. Pienyrittäjät eivät ole koskaan kyenneet kokoamaan omaa etujärjestöä ja siksi heidän on vaikea taistella etujaan.
2. Harmaa talous on kasvussa, eivätkä siellä päde minkään valtakunnan lait. Erityisesti tämä näkyy sellaisten ryhmien kohdalla, jotka ovat samanaikaisesti sosiaaliturvan ja virallisten työmarkkinoiden ulkopuolella. Esimerkiksi kiristynyt ulkomaalaispolitiikka lisää laittomien siirtolaisten määrää. Näillä ihmisillä ei ole mitään mahdollisuutta työllistyä viralliselle sektorille. Harmaa talous saattaa kattaa kokonaisia aloja (prostituutio) tai vallata periaatteessa laillisen alan sisältä yhä suurempaa osuutta (ravintola-ala).
3. Monet perinteisesti palkkasuhteen ulkopuolella tehdyt naisten reproduktiiviset työt ovat muuttumassa palkkatyöksi. Niin lastenhoitajille, siivoojille kuin seksityöntekijöillekin on tyypillistä, että työn arvostus on vähäistä, palkkaus usein kehnoa ja koska työ mielletään yksityisten kotitalouksien piiriin, kukaan ei oikeastaan valvo työehtojen toteutumista.
4. Julkisen sektorin töiden siirtyminen yksityisille yrityksille on esimerkiksi siivousalalla tarkoittanut työtahdin huimaa kiristymistä, samalla kun palkat, työehdot ja työsuhdeturva ovat heikentyneet.
5. Työntekijöiden hankkiminen työvoimavuokrauksen kautta on niin yleistä nimenomaan siksi, että se mahdollistaa tiettyjen työnantajan velvollisuuksien kiertämisen (esim. telakkateollisuus).
6. Ay-liike on heikentynyt.
7. Myös pysyvissä työsuhteissa perinteisissä duunariammateissa ollaan joustamassa työehdoista tavalla, jokia ei vielä 20 vuotta sitten olisi tullut kuuloonkaan: tämä näkyy esimerkiksi palvelualoilla palkattoman ylityön suuressa määrässä.
- Ja jos nämä muutokset eivät riittävästi auta, ainahan voi pelotella Kiina-ilmiöllä.