Pikaratikka kuumentaa tunteita

Eilisessä valtuustossa käytiin mieliä kuohuttanut äänestys: valtuustosalin reaktiosta päätellen tästä tullaan vielä puhumaan. Heinivaho (kok) esitti aloitteessaan, että raideliikenteen eli pikaratikan lisäksi selvitettäisiin myös muut vaihtoehdot liikenteen järjestämiseksi. Aloite päätettiin palauttaa käsittelyyn lähinnä kokoomuksen, sitoutumattomien, joidenkin demarien ja joidenkin vassarien äänillä.

Minä äänestin palauttamisen puolesta, vaikka kannatan pikaratikkaa. Olen koko poliittisen urani kannattanut sitä, että luottumushenkilöille tuotaisiin useampi vaihtoehto päätöksenteon pohjaksi. Tässä pikaratikkahankkeessa on ollut huolestuttavaa sen vaihtoehdottomuus. Pelkään, että jos päätös on liian selvä, se voidaan runnoa läpi keskustelematta ehdoista: esimerkiksi on huolehdittava siitä, että ratikka ei merkitse Tampereen liikennelaitoksen alasajoa.

Äänestyksen jälkeen tuli kommenttia ”Mannerheim-intoilijoiden kannattamisesta”. Kuitenkin toinen johtava työskentelyperiaatteeni on, että aloitteentekijän persoona saa vaikuttaa ratkaisuun vain poikkeustapauksissa. Pitää päättää asioista, ei ihmisistä. Leimoja kun on niin helppo heittää.