14.8.11

Konttauskypärä

Se on oiva esimerkki lapsille suunnatun turvateollisuuden rajattomuudesta. On sopimatonta edes kysyä, miten ihmeessä aikaisemmat sukupolvet ovat selviytyneet ilman konttauskypärää. Lapsihan on aarteista kallisarvoisin, ja varmuus on aina varminta. Kun vauva syntyy, häntä saattaa kotona odottaa jo satojen eurojen edestä portteja, lukkoja, kameroita ja pehmusteita.

Lapset ovat tiukemmassa seurannassa kuin koskaan aikaisemmin. Siinä missä 1950-luvun tenavat leikkivät kilometrien reviirillä, samanikäinen nykylapsi ei välttämättä saa mennä yksin omaa korttelia kauemmaksi. Kodin sääntöjä täydentävät turvavälineteollisuus, nettisensuuri ja koulujen valvontakamerat. Teinien jäljittämiseen myydään jo siruteknologiaa.

Turvabuumi ei selity sillä, että Suomi olisi muuttunut vaarallisemmaksi. Keskeiset lastentaudit on saatu hallintaan ja nuorten päihteiden käyttö kääntynyt laskuun, tupakasta puhumattakaan. Tilastojen mukaan myös lapsiin kohdistuvat hyökkäykset ovat vähentyneet. Liikennettä on toki koko ajan enemmän, mutta vastaavasti esimerkiksi hevosiin, kaivonkansiin ja myrkylliseen lipeään liittyvät onnettomuudet ovat hävinneet – kaikki aikaisemmin tavallisia lasten kuolinsyitä.

Todellisia riskejä paremmin ilmiötä voikin selittää yhteiskunnan keskiluokkaistuminen, jonka seurauksena osalla vanhemmista on nyt käytettävissä historiallisen paljon aikaa ja rahaa. Lapsiin panostetaankin tavalla, jota 1960-luvun työläisperhe ei olisi voinut kuvitella. Silloin lapsista huolehtiminen tarkoitti ensisijaisesti ruuan ja vaatteiden turvaamista. Vanhempien ja lasten yhteinen aika oli se, mitä töiltä ja kotitöiltä jäi, eikä kypäriä käytetty edes pyöräillessä, konttaamisesta puhumattakaan. Suuri osa ekaluokkalaisista vietti iltapäivät ilman aikuisten valvontaa, mitä nykyään pidetään lähes heitteillejättönä.

Keskiluokkaistumisen myötä vanhemmuuden normi on tiukentunut. Vaikka elämän helpottuminen on hyvä asia, se voi johtaa myös lapsen vapauden ja itsenäistymiskehityksen vaarantaviin ylilyönteihin. Kasvatuskulttuurimme alkaa lähestyä yhdysvaltalaista mallia, jossa ainoastaan köyhät (lue: huonot) vanhemmat päästävät lapsensa yksin kouluun tai harrastuksiin.

Ja kuitenkin historiallisen moni suomalaislapsi kokee turvattomuutta. Nykylapsen suurimpia uhkia kun ovat koulukiusaaminen, ilmastonmuutos ja pelko elämänhallinnan menetyksestä – eikä niistä mihinkään auta konttauskypärä.

(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 13.8.2011)

4 kommenttia:

Jokke Karjalainen kirjoitti...

Tärkeä aihe, Anna! Itselleni yksi merkittävimmistä syistä, miksi en halua hankkia lasta, on vanhemmuuteen liittyvät kasvaneet vaatimukset ja paineet.

Anonyymi kirjoitti...

ei köyhä ole huono.. lasten turvattomuuteen on myös muita syitä. kuten se että kodeissa ei enää luoda rajoja lapsen tahtomisille.. kouluissa toimivat sitten samoin jo tarhassa näkyy häiriöitä yhä enemmän.

lapsen turvallisuus on rajojen luomista. se on vanhempien velvollisuus.

viimeistään alakouluihin olisi saatava köäytöksen opetus tunti, vähintään kaksi kertaa viikossa. Mielummin jo eskarissa.

Anonyymi kirjoitti...

Menee varmaan vähän ohi, mutta oikein pelottaa minkälainen yhteiskunta on muutaman vuosikymmenen kuluttua. Tämä siis pelkästään kiipeilytelineitä katsomalla. "Nykyaikaiset" ovat ns. turvallisia, mutta samalla ne soveltuvat vain niiden tarkoitettuun toimintaan. Ovat kuin nykyaikaiset legot - mielikuvitukselle ei anneta sijaa. Jos lapsuudessa ei pääse ymmärtämään omien tekojen tuottamaa vaaraa eikä kannusteta luovuuteen, päätöksentekokyky heikentyy.

Myöhemmin (esim. teknisissä) yliopistoissa taas koulutetaan yleishuttua eikä riittävästi panosteta aineiden tiukkaan ytimeen, joka opettaisi järjestelmällistä ja loogista ajattelua. Voi olla että systeemiajattelu kärsii ratkaisevasti. Esim. talouskriiseistä tulee pysyviä, kun a) ei ymmärretä kokonaisuutta tai yksityiskohtia, b) ei ymmärretä tekoihin sisältyvää vaaraa, ja c) ei keksitä miten lamasta päästään kaivautumaan ulos.

Neeta Inari kirjoitti...

Konttauskypärän voi puolestani kukin ostaa tai jättää ostamatta lapselleen vaikuttamatta kummallakaan valinnalla kakrun kehitykseen ainakaan negatiivisesti. Mummollani on kuitenkin konttauskypärä, tai ainakin vastaava aikuisten versio. Huonojalkaisena ja -silmäisenä se on oiva suoja päälle kaatuessa tai horjahtaessa.