17.1.10

Poliitikoiksi ihmisiä, ei koneita

Viime kuukausina on useampi poliitikko ilmoittanut asettavansa perhettään uran edelle. Viimeksi Paula Lehtomäki kieltäytyi asettumasta keskustan puheenjohtajaehdokkaaksi perustellen sitä 2- ja 4 -vuotiailla lapsillaan. Keskustan puheenjohtajasta tulisi todennäköisesti myös pääministeri. Siinä ei jäisi aikaa äitiyteen.

Kaikki perheen vuoksi uraansa hillinneet poliitikot ovat olleet naisia. Se tekee asiasta vähän kiusallisen: toisaalta on hienoa ja kannatettavaa, että ihmiset ymmärtävät varata aikaa läheisilleen. Toisaalta homma haiskahtaa ikävästi konservatiiviselle perheihanteelle, joissa mies käy töissä ja nainen hoitaa kodin ja lapset.

Toinen tärkeä näkökulma on jäänyt vähemmälle huomiolle: se, että politiikan johtopaikat ovat niin haastavia, että niihin pyrkivillä ihmisillä ei saa olla muuta elämää. Kyse ei ole vain kaikki suositukset ylittävistä työajoista ja niitä tekevien ihmisten jaksamisesta, vaan koko kansaa koskevan päätöksenteon tasosta.

En minä halua asioistani päättämään ihmistä, jonka elämä on täynnä kuivia ja huonosti kirjoitettuja asiantuntijaraportteja, small talkia puolituttujen kanssa, kameroille hymyilemistä, avustajien kirjoittamien puheiden lausuntaa sekä kähmäilyä toisten yhtä pienessä maailmassa elävien pukuäijien kanssa.

Haluan poliitikkoja, jotka hoitavat työnsä rehellisesti ja tunnollisesti, mutta joilla on riittävästi lujuutta varata aikaa myös perheelle, ystäville, harrastuksille tai mille tahansa, joka tuoksuu elämälle. Myös pääministerin toimenkuva on rakennettava niin, että se ei pakota vieraantumaan elämästä.

14.1.10

Koko maahanmuuttokeskustelu ihan metsässä

Suomalaisen median ns. maahanmuuttokeskustelua hallitsee kolme poliittista suuntaa.

Ensinnäkin on "suvaitsevaistoksikin" nimitetty vihervasemmistolainen porukka, jonka mielestä rajojen avaaminen ja maahanmuutto ovat pääsääntöisesti hyviä asioita. Tällä hetkellä tämä ryhmä on liian pahasti altavastaajana, että se kykenisi tuomaan keskusteluun uusia aloitteita. Siksi se keskittyy haukkumaan perussuomalaisia rasisteiksi ja kirjoittelemaan tämän blogin kaltaisia yleispaheksuvia tekstejä maahanmuuttokeskustelun tasosta.

Sitten pelottavan nopeasti valtavirtaistuneiden perussuomalaisten kyljessä möllöttävät "maahanmuuttokriitikot", joiden mielestä maahanmuutto on lähtökohtaisesti huono asia, ainakin jos se tapahtuu muualta Suomeen päin. He kieltävät olevansa rasisteja ja täyttävät medioiden keskustelupalstat valituksellaan siitä, miten heidät on sensuroitu mediasta.

Sitten ovat vielä hallitsevien porvaripuolueiden ympärillä hengaava ryhmä, jonka mielestä siirtolaisuus on hyvä tai huono juttu riippuen siitä, kuinka paljon se hyödyttää heidän viiteryhmiensä taloudellisia etuja. Siten esimerkiksi sosiaaliturvaan oikeutetut turvapaikanhakijat ovat sosiaalinen ongelma, kun taas ulkomaalaisen työvoiman alipalkkaus jonkinlaista yritysten kehitysapua köyhemmille maille. Tämä ryhmä ajaa tiukkaa ja epätasa-arvoista kontrollipolitiikkaa, joka näyttää reaalipolitiikalta vain, koska sen esittäjillä on solmiot kaulassa ja koska sitä verrataan öykkäröiviin nettirasisteihin.

Keskustelulle puolestaan on tyypillistä

1. että kaikki ongelmat halutaan ratkaista rangaistuksia ja kontrollia tiukentamalla. Kaupassa ammuskellut mies osoittautuu maahanmuuttajaksi -> lisätään rikollistaustan omaavien henkilöiden karkotuksia. Turvapaikanhakijoita tulee "liikaa" -> heikennetään näiden oikeusturvaa käännytysten helpottamiseksi.

2. että logiikalla ei ole niin väliä. Ulkomaalaisia voidaan samaan hengenvetoon syyttää laiskoiksi sosiaalipummeiksi, jotka vievät suomalaisten työpaikat.

3. että kaksinaismoralismi voi hyvin. Esityksessä uudesta turvapaikkalaista sanotaan kuta kuinkin suoraan, ettei lain tarkoitus ole taata turvapaikkaa sitä tarvitseville, vaan auttaa Suomea luistelemaan kansainvälisistä ihmisoikeusvelvoitteista mahdollisimman halvalla. Tyypillistä myös on, että ulkomaalainen hyväksytään varsin varhain Suomessa verovelvolliseksi, mutta veroilla kustannettavien palvelujen piiriin ei niin vain pääsekään.

Kaikki tämä johtaa siihen, että keskustelu täyttyy aivan epäoleellisista kysymyksistä, kuten onko turvapaikanhakijoiden kuukausiraha nyt kympin enemmän vai vähemmän. Faktat korvataan mieluummin uskomuksilla, koska faktat sotivat ikävästi intressejä vastaan.

Tiesitkö esimerkiksi, että toisin kuin hesari etusivullaan väittää, ei toimeentulotuen määrällä ole selvää yhteyttä turvapaikanhakijoiden määrään?(http://www.intermin.fi/intermin/bulletin.nsf/HeadlinesLinked/A295206280725CDCC22576860046AA5C) Tai että lukuisten tutkimusten mukaan vastaanottajamaat lähes poikkeuksetta ovat hyötyneet siirtolaisuudesta?

Pitäisi polttaa kaikki tähänastinen keskustelu ja lähteä puhtaalta pöydältä. Todeta, että jonkin asteinen, jonkin sorttinen liikenne rajan yli meillä joka tapauksessa on ja että todennäköisesti se lisääntyy. Pitää lähteä katsomaan, millaisia haasteita siitä seuraa ja missä vastaaviin tilanteisiin on löydetty onnistuneita ratkaisuja. Ja miten luodaan järjestelmä, joka turvaisi sekä kansalaisten että ei-kansalaisten perusoikeudet.