17.1.10

Poliitikoiksi ihmisiä, ei koneita

Viime kuukausina on useampi poliitikko ilmoittanut asettavansa perhettään uran edelle. Viimeksi Paula Lehtomäki kieltäytyi asettumasta keskustan puheenjohtajaehdokkaaksi perustellen sitä 2- ja 4 -vuotiailla lapsillaan. Keskustan puheenjohtajasta tulisi todennäköisesti myös pääministeri. Siinä ei jäisi aikaa äitiyteen.

Kaikki perheen vuoksi uraansa hillinneet poliitikot ovat olleet naisia. Se tekee asiasta vähän kiusallisen: toisaalta on hienoa ja kannatettavaa, että ihmiset ymmärtävät varata aikaa läheisilleen. Toisaalta homma haiskahtaa ikävästi konservatiiviselle perheihanteelle, joissa mies käy töissä ja nainen hoitaa kodin ja lapset.

Toinen tärkeä näkökulma on jäänyt vähemmälle huomiolle: se, että politiikan johtopaikat ovat niin haastavia, että niihin pyrkivillä ihmisillä ei saa olla muuta elämää. Kyse ei ole vain kaikki suositukset ylittävistä työajoista ja niitä tekevien ihmisten jaksamisesta, vaan koko kansaa koskevan päätöksenteon tasosta.

En minä halua asioistani päättämään ihmistä, jonka elämä on täynnä kuivia ja huonosti kirjoitettuja asiantuntijaraportteja, small talkia puolituttujen kanssa, kameroille hymyilemistä, avustajien kirjoittamien puheiden lausuntaa sekä kähmäilyä toisten yhtä pienessä maailmassa elävien pukuäijien kanssa.

Haluan poliitikkoja, jotka hoitavat työnsä rehellisesti ja tunnollisesti, mutta joilla on riittävästi lujuutta varata aikaa myös perheelle, ystäville, harrastuksille tai mille tahansa, joka tuoksuu elämälle. Myös pääministerin toimenkuva on rakennettava niin, että se ei pakota vieraantumaan elämästä.

16 kommenttia:

myytinmurtaja kirjoitti...

Kontula: Toinen tärkeä näkökulma on jäänyt vähemmälle huomiolle: se, että politiikan johtopaikat ovat niin haastavia, että niihin pyrkivillä ihmisillä ei saa olla muuta elämää. Kyse ei ole vain kaikki suositukset ylittävistä työajoista ja niitä tekevien ihmisten jaksamisesta, vaan koko kansaa koskevan päätöksenteon tasosta.


Minusta tämä on todella hyvä oivallus.

Tuossa korkeiden virkojen kohtuuttomassa paineessa on ehkä taustalla samantyyppinen pöhkö machoideologia kuin joillain teknisten alojen työpaikoilla: Että työntekijän pitää uhrata kaikkensa Firmalleen, että hänen kuuluu olla aina käytettävissä vuorokauden ympäri.

Tai ehkä tuo on jokin protestanttisen työmoraalin kierouma. Siksi varmaan naisenkin "pitäisi" uhrata kaikki aikansa vain perheelleen! Kotihan on "naisen työpaikka", ja siis sille ja vain sille on naisen myös annettava kaikkensa.

Juhani Kahelin kirjoitti...

Kontula kirjoittaa:
"...kähmäilyä toisten yhtä pienessä maailmassa elävien pukuäijien kanssa"

Ihmettelen kuinka naisilla on loputon oikeus kirjoittaa miehistä niin rumasti kuin ikinä keksivät.

Jos kuka tahansa mies lipsauttaa jotain vastaavantyylistä naisista, niin maailma käännetään nurin kymmenen kertaa.

Loukkaavaa kieltä.

Ta-Miit kirjoitti...

Naisten kieli muuttuu aina yllättäen rumaksi ja loukkaavaksi siinä vaiheessa, kun se sanoo ääneen totuuden.

Pihlajatar kirjoitti...

Hei Anna!

Tosi tärkeä pointti. Olen ihan samaa mieltä - haluan poliitikoiksi myös perheenäitejä, pientenkin lasten äitejä. Kyllä yhteiskunnan pitäisi johtopaikoillakin tukea sellaista mallia, että perhe ja ura ovat jotenkin sovitettavissa yhteen. Sitä paitsi kuten huomautit miespoliitikot (tai sen puoleen vaikkapa yritysjohtajat) eivät käytännössä koskaan luovu urastaan edes väliaikaisesti, koska perheessä on pieniä lapsia.

Nykyään monet nuoret puhuvat siitä, kuinka ei uskalleta tehdä lapsia ennen kuin on säännöllinen työ ja sitten taas toisaalta ei uskalleta jäädä siitä säännöllisestä työstä pois niitä lapsia tekemään, koska sitten on niin vaikea päästä takaisin työelämään... Kyllä perhe-elämä ja työelämä jotenkin pitäisi pystyä sovittamaan yhteen paremmin. Ettei sen aina tarttis olla joko tai.

myytinmurtaja kirjoitti...

Kahelin: "Ihmettelen kuinka naisilla on loputon oikeus kirjoittaa miehistä niin rumasti kuin ikinä keksivät."

Hyvä! Ei vahingossakaan puhuta asioista oikeasti, vaan käytetään kaikki aika sokeaan syyttelyyn! Sillä lailla mikään ei vahingossakaan koskaan muutu.

Sitäpaitsi, onko tuo muka tosiaan kovin rumasti sanottu poliitikosta? Eivätköhän ne ole kauheampaakin tekstiä saaneet lukea. Kuuluu vähän niin kuin toimenkuvaan, niillä.

myytinmurtaja kirjoitti...

On tärkeää muistaa, että useimmat omalla alallaan menestyneet miehet ovat olleet siitä etuoikeutetussa asemassa, että joku muu on jo tehnyt osan heidän työstään heidän puolestaan: esimerkiksi yhteisten lasten äiti on vastannut koko pesueen kasvatuksesta, ja isä on saanut keskittyä uraansa.

Jos näin ei olisi, eihän se miespoliitikkokaan olisi voinut alun perinkään päästä asemaansa! Ihan yhtä helisemässä uransa ja perheensä paineessa olisi joku parin lapsen yksinholtajisä.


Olemme vain niin tottuneet siihen, että naiset tekevät ilmaista työtä, ettemme edes osaa ottaa sitä huomioon.

Jaaha kirjoitti...

"Kaikki perheen vuoksi uraansa hillinneet poliitikot ovat olleet naisia."

Ei siitä ole kai vuottakaan kun Ville Niinistö kieltäytyi vihreiden pj-kisasta perhesyiden takia.

Myös, ajatus, että esim. pääministerin työ olisi jotain sellaista, jonka vaativuudesta voitaisiin erityisesti tinkiä pienten lasten takia, on vähän naivi. Suomen tärkeimmän poliittisen viran täyttäjältä on lupa odottaa 110-prosenttista panosta eikä selityksiä lasten korvatulehduksista.

Naisia on nyt viime vuosina valittu ministereiksi lähinnä sukupuolensa takia. Jälki on ollut sen mukaista. Nytkö pitäisi vielä lisää helpottaa vaatimustasoa, jotta saataisiin nuoria äitejä johtopalleille?

Miksi?

Ja kuka tekisi oikeasti työt, alati kasvava avustajien ja valtiosihteerien armeijako?

En minä halua lähteä tälläistä pelleilyä rahoittamaan. Kaikkea ei voi saada. Jos haluaa rauhoittaa elämästään pari vuotta lasten kanssa yhdessäoloon, niin siitä vaan. Ei siitä mitään haittaa uralle ole, voipa saada poliitikko jopa sympatiapisteitä sellaisesta.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Anna
Vaikka monessa olen aivan eri mieltä kanssasi, nyt osuit oikeaan.

Tyly Kotiäiti kirjoitti...

Kahelin: Minulle ainakin jäi epäselväksi, mikä lainaamassasi lauseessa oli mielestäsi loukkaavaa. Sana "kähmintä"? Arvelen kirjoittajan tarkoittavan sillä poliittista kähmintää eikä eduskunnan taannoista lääpintäskandaalia, noiden ns. pukuäijien kun ei yleensä kai koeta sukupuolisesti ahdistelevan toisiaan. Vai oliko nimitys "pukuäijä" mielestäsi alentava?

Komppaan aiempia kommenteja nostamalla esiin tuon kaiken uhraamisen uran eteen. Lehtomäki itse kritisoi jonkun aamutv:n haastattelussa keskustan puheenjohtajille kasautuvia velvollisuuksia: puoluejohdon ja mahdollisen pääministeriyden lisäksi pitäisi pitää yllä keskustan mainetta kylissä ja kunnissa jokaviinkonloppuisilla maakuntakierroksilla ja ylipäätään osallistumalla kaikkiin mahdolliseen. Lehtomäki peräänkuuluttikin miettimään, josko puolueen PR-vastuuta voisi hieman jakaa... Enivei, nykyisellään tuollaisessa hommassa apaa-aikaa ei oikeastaan ole ja vaikka olisi miten supertehokas koti-isä pyörittämässä arkea niin eihän se anna kuin mahdollisuuden valita näetkö lapsiasi illalla muutaman hetken vai ollenkaan.

Mutta miksi ihmeessä jokaisen, joka ottaa vastaan jonkin luottamustehtävän, pitäisi olla "kansan käytettävissä" 24/7? Ei tarvitse olla kuin minkä tahansa Suomen Seinäruusut ry:n sihteeri niin johan puhelin pilpattaa, sähköposti laulaa ja kysymyksiä satelee paitsi yhdistyksen toiminnasta myös oikeastaan ihan mistä tahansa. Työnsä ja muun elämän ohellahan ihmiset niitä yleensä hoitavat, ja palkatta, mutta sitä ilmeisesti voi olla luottamustehtävän arvoinen vain jos virka ajaa kaiken muun yli...

Buji kirjoitti...

Kun tekee lapset 20-30 vuotiaana, niin ehtii hyvin rakentaa uraansa ja ottaa niitä korkeampia tehtäviä vastaan noin viisikymppisenä.

Kansa äänesti viimekin vaaleissa eduskuntaan kymmenkunta 3-kymppistä lapsetonta naista, joista moni sitten ryhtyi ylivoimaisten sosiaalisten etujen turvin lisääntymään, mikä heille suotakoon. Kansanedustajan tehtävässä voi olla joukon jatkona ja nauttia etuja, mutta ministerin on tehtävä töitä yritysjohtajan tapaan.

Luottamustehtävät eivät saisi olla elämänura. Niitä tulisi hoitaa vain muutama vuosi, mielellään siinä vaiheessa kun muutakin elämänkokemusta ja yhteiskuntanäkemystä on.

Nimim. "Ek-vaaliehdokas 21-vuotiaana.":)

Äiti Johtaja kirjoitti...

Hei anna,
sanoit monia asioita just kohdalleen. koko keskustelussa minua on ihmetyttänyt ihan erityisesti se, miksi isien rooli perheessä on jäänyt niin vähäiseksi. Miksi äitiyttä korostetaan niin paljon, ikäänkuin isillä ei olisi kotona mitään vastuuta?

Onko meidän todellisuus edelleenkin näin? Ei meillä ainakaan. Minä äitinä olen tehnyt paljon matkustamista vaatinutta kv uraa jo vuosia, kun rakas mieheni kantaa isoa vastuuta perheen arjen sujumisesta. Kahden päiväkoti-ikäisen kanssa se oli vaativaa, kahden koululaisen kanssa jo ripaus helpompaa. Vastuu on silti kuitenkin meillä enemmän isällä.

Kun Sari Sarkomaa jättäytyi pois ministerin tehtävistä, hän perusteli syitään perhesyillä. Kuitenkin hänen miehellään Kimillä oli "varaa" tehdä täysipäiväistä, vaativaa työtä sekä samanaikaisesti täysipäiväistä, vaativaa MBA-tutkintoa! Kim ei pystynyt kantamaan vastuuta Sarin ollessa töissä, joten Sarin oli vedettävä johtopäätös ja jätettävä valtakunnan yksi tärkeimmistä päätöksentekopaikoista.

Missä isät luuraavat?

Kysyy S.E.N

myytinmurtaja kirjoitti...

Jaaha: "Naisia on nyt viime vuosina valittu ministereiksi lähinnä sukupuolensa takia. Jälki on ollut sen mukaista."

Miehiä on viime vuosisatoina valittu ministereiksi lähinnä sukupuolensa takia. Jälki on ollut sen mukaista.

myytinmurtaja kirjoitti...

Tässähän on muuten kyse myös isien oikeuksista: Jos miehet eivät alusta asti ota yhtä suurta vastuuta lastenhoitotyöstä kuin naiset, miksi heillä olisi yhtäläiset huoltajanoikeudet lapseen mahdollisen eron tullen?


Tiina Kaarelalla on hyvä kirjoitus tätä lastenhoitovastuun ottamista sivuten:

Tiina Kaarela: Sinkkumies isän ja puolison oikeuksin

Jaaha kirjoitti...

"Jos miehet eivät alusta asti ota yhtä suurta vastuuta lastenhoitotyöstä kuin naiset, miksi heillä olisi yhtäläiset huoltajanoikeudet lapseen mahdollisen eron tullen?"

Niin. Ja jos naiset "ottavat", niin miksi uraansa enemmän panostavien miesten pitäisi työelämässään tästä kärsiä?

Summa summarum:

pullantuoksu --> varma huoltajuus --> hidasteita uralla

duuni --> ei saa huoltajuutta --> etenee uralla.

Reilu peli.

Anonyymi kirjoitti...

"Haluan poliitikkoja, jotka hoitavat työnsä rehellisesti ja tunnollisesti, mutta joilla on riittävästi lujuutta varata aikaa myös perheelle, ystäville, harrastuksille tai mille tahansa, joka tuoksuu elämälle."

Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta kansanedustajan ja ministerin työt ovat määräaikaisia luottamustehtäviä, joissa edustetaan paitsi valitsijoita myös koko kansaa. Jos tähän työhön ei kykene omistautumaan niiden muutaman vuoden ajaksi, joksi siihen on valittu, tai jos ei ole sen vertaa elämänhallintaa, ettei kykene suunnittelemaan elämäänsä näiksi muutamaksi vuodeksi etukäteen, on rehellisempää olla asettumatta ehdokkaaksi.

Sitä paitsi ei näiden tehtävien kuulukaan olla mikään työura - sellainen ajattelu johtaa vain kähmintään ja äänestäjien pettämiseen.

Anonyymi kirjoitti...

"Naisten kieli muuttuu aina yllättäen rumaksi ja loukkaavaksi siinä vaiheessa, kun se sanoo ääneen totuuden."

Ei se nyt ihan noinkaan mene. Se nyt vain on niin, että solvaukset, jotka *joku* voi ottaa todesta ovat erityisen loukkaavia. (Myöskin haitallisia kohteelle ja siten lainvastaisia.) Moni muu ruma loukkaus annetaan anteeksi. Kukapa sitä joka sanaan jaksaisi tarttua, kun kuulee että se on sitä itseään?

Nykyään kuitenkin tilanne (varmaan myöskin ollut näin kautta aikojen) on se, että on sosiaalisesti hyväksyttävämpää loukata miehiä kuin naisia. Itse kannatan tasa-arvoa - tässäkin asiassa.