Tampereen kaupunginvaltuusto päätti kilpailuttaa kaupungin tietotekniikkapalvelut. Kyse on noin 150 työntekijän yksiköstä, joka hankkii tai tuottaa itse lähes kaiken kaupungin tarvitseman it-palvelun. Kyseessä on siis merkittävä ratkaisu.
Me vasemmistossa (skp, sdp, vas) tietenkin vastustimme, samoin perussuomalaiset. Käytäväkeskustelujen pohjalta tiedän, että niin teki mielessään myös moni porvaripuolella, vaikka ryhmäkuri heillä piti. Porvarivaltuutetulla on toki lupa olla ”huolissaan työntekijöiden tulevaisuudesta”, ”paheksua asian puutteellista valmisteluprosessia” ja valitella ”toimintaympäristön muutoksia”, kunhan lopulta painavat käskettyä nappia.
Meidän vasemmiston lisäksi ratkaisua ovat vastustaneet myös tietotekniikkakeskuksen edellinen ja nykyinen johtokunta, sekä tietysti henkilöstö. Esityslistan liitteiden mukaan kilpailutus toisi säästöjä ja ehkä parempaa palveluakin. Kestäviä perusteita arviolle ei esitetty. Tutkimukset tietopalvelujen yksityistämisestä ovat ristiriitaisia, joskus tulee kuluja, joskus säästöjä, useimmiten talousvaikutukset jäävät vähäisiksi.
Olen tullut siihen tulokseen, että porvarien suosima markkinafundamentalismi on jokin salaperäisellä logiikalla toimiva uskonlahko, joka avautuu vain harvoille ja valituille. Sen pyhimpiä dogmeja on, että yksityiseltä yritykseltä ostettu on aina itse tuotettua halvempaa.
Tavallisella koulumatematiikalla varustettu henkilö voisi kysyä, miten tämä on mahdollista, jos yritys joutuu palvelusta koituvien kulujen lisäksi tekemään vielä voittoa omistajalleen. Kokoomusvihreän liturgian mukaan tämä ei ole ongelma, sillä markkinamekanismi hoitaa homman itsestään. Kaikki vain tehdään entistä tehokkaammin.
Totta onkin, että jos yksikön työt ovat huonosti organisoitu, voi kilpailu laskee hintoja. näin ei kuitenkaan ole tietotekniikkakeskuksen kohdalla, se on pärjännyt kaikissa arvioissa erinomaisesti. Mikään tehokkuusautomaatti ei yksityinen sektori ole, tästä ehkä useimmin käytettynä esimerkkinä USA:n yksityinen terveydenhuoltojärjestelmä, joka on julkisia sisariaan paljon kalliimpi että tehottomampi.
Jos työvoimavaltaisten alojen ulkoistamisesta syntyy toivottuja säästöjä, ei sitä tavallisesti tee mikään näkymätön käsi, vaan työvoimakustannusten leikkaukset – siis vähennetään työntekijöitä tai heidän työtuntejaan, tai heikennetään työehtoja. Tämä tietysti näkyy suoraan palvelun laadussa, pölyt jäävät pyyhkimättä ja mummojen luona käydään vain kääntymässä.
Tästä syystä ehdotin päätökseen vielä pontta, jossa turvattaisiin TIOn työntekijöille lomautus- ja irtisanomissuoja neljäksi vuodeksi. Se hylättiin samoin äänin kuin kilpailutus hyväksyttiin.
3 kommenttia:
Käytännössä nuo it-ulkoistukset on usein laadittu siten, että alussa tulee jonkin verran säästöjä. Sopimukset tehdään esimerkiksi viideksi vuodeksi. Viiden vuoden jälkeen hinta kasvaa roimasti, eikä ole enää vaihtoehtoja kun kaikki osaaminen on kadonnut talosta eikä kukaan enää edes muista osaajien nimiä. Ulkoistuksesta vastannut johtajakin on siihen mennessä kerennyt kerätä kannuksensa ja "säästöjen" tuomat bonuksensa, ja vaihtanut seuraavaan ulkoistamispestiin.
Toinen tapa, jolla ulkoistuksesta voidaan tehdä katetta on että luistetaan velvollisuuksista eli heikennetään laatua merkittävästi. Sopimuksia ei koskaan saada pomminvarmaksi, koska hyvää laatua ei voi mitenkään kirjata papereihin. Jos ulkoistus on kohdistunut esimerkiksi keskitettyyn it-osastoon, niin käytännössä jokaiselle osastolle tulee kaikessa hiljaisuudessa yksittäisiä it-jamppoja jotka tekevät oikeat työt. Kulut piilotetaan jollekin muulle momentille, koska tällaisia henkilöitä ei saisi olla olemassa, vaikka ilman heitä koko organisaatio pysähtyisi.
Samaa piirileikkiä käydään kyllä ilman ulkoistustakin. Joskus halutetaan keskittää it-osasto, sillä saavutetaan säästöjä. Koska säästöjä pitää löytyä, osaston budjettia leikataan toistuvasti 10%. Muutaman kierroksen jälken palvelu on rapautunut niin huonoksi, että noita it-jamppoja alkaa ilmestyä eri osastoille.
Näin ne keskitetty ja hajautettu it vuorottelevat.
Nimim. Alalla toimiva
Oletko, Anna, tietoinen, että yksi Suomen suurimmista talousongelmista on lähtöisin ylettömästä virkamiesmäärästä, joka on tuplat esim. naapurimaa Ruotsiin verrattuna. Ulkoistus ei mielestäni ole oikea ratkaisu tehokkuuden hakemiseen, vaan julkishallinnon pitäisi pystyä itse tekemään vaikeita päätöksiä.
Suojatyöpaikkoja karsimalla yksityissektori saisi lisää työvoimaa, eikä bored-out-virkamiesten tarvitsisi pyöritellä peukkujaan konttoreissa.
Ehkä virkamiehiä noin yleensä on liikaa, en tiedä - väitettä on vaikea todistaa pätevästi suuntaan tai toiseen. Selvää kai kuitenkin on, ettei Tampereen tietotekniikkapalvelujen kohdalla ollut kyse tästä: TIOhan päihitti alan markkinavetoiset yritykset muutama vuosi sitten sairaanhoitopiirin kilpailutuksessa.
Lähetä kommentti