10.9.09

Suomi yllättyi: rahalla saa valtaa!

Viime kuukaudet on keskusteltu puolueiden saamasta rahoituksesta. Olen hämmentyneenä seurannut tätä kohua: meillä päin ei ollut mikään uutinen, että yritysmaailma tukee voimakkaasti porvaripuolueita ja vastineeksi rahalleen pääomaystävällistä päätöksentekoa. Mikä tässä on se uutinen?

Vuosien ajan ammattiyhdistysliikettä on arvosteltu paljon puoluesidonnaisuudesta. Onkin totta, että SAK:ta johtavat demarit vasemmistoliiton sivustatuella ja että nämä puolueet saavat rahoitusta liitoilta – ja vastineeksi palkansaajamyönteistä päätöksentekoa.

Oma arvioni on, että puolueiden saamat tuet ovat pikkurahoja verrattuna niihin summiin, jotka uitetaan yksittäisten ehdokkaiden vaalikampanjoihin. Käytännössä merkittävällä osalla edustajista on merkittäviä taloudellisia tukijoita. Kansanedustajaksi pääseminen ilman tukea edellyttää joko omaa taloudellista panosta tai poikkeuksellista ennakkojulkisuutta.

Siis, suomalainen demokratia on edelleen rahan demokratiaa.

Jos tämä kaikki todella on nyt tullut lehdistölle niin suurena yrityksenä kuin annetaan ymmärtää (mitä suuresti ihmettelen, rahathan menevät pääosin mainontaan mediassa), on ihan oikein vaatia suurempaa avoimuutta tukirahojen suhteen. Siten fiksu äänestäjä voi päättää, kenen rahoittama ehdokas kenties ajaisi hänen asioitaan.

Itse asiassa paljon hämärämmältä minusta tuntuu, että myös kirkkovaalit käydään pitkälti puoluelistoilla ja käräjäoikeuksien lautamiehet valitaan kunnallisvaalituloksen perusteella. Kun kirkkovaltuustot koostuvat lähinnä kokoomuslaisista ja keskustalaisista, onko kirkkokin silloin Kehittyvien maakuntien Suomen palkkalistoilla?

1 kommentti:

Arhi Kuittinen Finnsanity kirjoitti...

Kysymys onkin aatelisten kunnioittamisen kulttuurista, sieltä Ruotsin vallan ajalta, jolloin kirkko opetti, että Jumala antaa vallan kuninkaalle ja aatelisille. Ja siksi heitä on kunnioitettava ehdottomasti ja pelokkaasti.

Pelin henki oli yksinkertainen: jos kunnioitit valtaa, valta kunnioitti sinua edes hieman kunnon kansalaisena. Muuten jouduit kirkon kiroukseen ja tyrmään.

Suomalainen herrapelko on jäänyt ihon alle kunnioituksen jäykkänä pelkona. Jurnuttaa sai naapureiden kanssa humalassa mutta ei julkisesti.

Keinotekoinen demokratia on hyvä veli-piirien päälleliimattu "uusi" aikakausi, jota voimakkaampana on ollut vallan konsensus ja poliittinen kaupankäynti ovien takana. Pysy hiljaa, niin voit päästä osingolle valtapiireistä.

Demokratian vastaisista salaisista sopimuksista ei ole puhuttu julkisesti ja varsinkin virkamiehet ovat olleet hiljaa ja ovat palkkioksi saanet omaa valtaa ohi poliittisesti äänestettyjen edustajien.

Niin, Kirkko.
Vallan tärkein alasin Suomessa.

Kirkko on esimerkiksi suuri metsäomistaja ja on metsähallituksen ja sen metsähakkuita Suomessa monopolina valvovan systeemin suurimpia ystäviä. Tämä kepulainen metsähallintasysteemi, Metsänhoitoyhdistykset ja Metsäkeskukset pakottavat metsänomistajat epärationaalisiin ja luontoa tuhoaviin avohakkuisiin - ja kirkko tukee sitä avoimesti.

Metsänhoitoyhdistykset ja metsäkeskukset tekevät todella isoa bisnestä kepulaisella monopolilla.


Lama oli hyvä esimerkki taantumisesta Ruotsin vallan ajan poliittiseen kirkkopolitiikkaan.

1989 laman alkamisen jälkeen kirkoissa rukoiltiin poliitikkojen puolesta - juuri niiden puolesta, jotka olivat aiheuttaneet laman. Kansaa kehotettiin nöyryyten.

Antaa poliitikkojen ja Jumalan hoitaa asia. Kansa nöyrtyköön rukoukseen.

Näin kirkko tukee valtaa ja neutralisoi ihmisten mahdollista heräämistä ja poliittisesti aktiivista vastavoimaa epäpäteville poliitikoille.

Kirkon julistus on ns "epäpolitisoivaa" ja siis kehottaa ihmisiä alistumaan ja lannistumaan kulloinkin vallassa oleville voimille.

Kirkko antaa rauhaa poliitikoille ja torjuu avoimen politisoitumisen mahdollisuutta. Hys hys ja Herralle rauha.

Kirkko on korvaamaton poliittinen voima.