Aina kunnan oma palvelutuotanto ei ole paras ratkaisu. Esimerkiksi huostaan otetut lapset on usein inhimillisempää sijoittaa tavallisiin perheisiin kuin kunnan laitoksiin ja perhekoteihin. Nyt kokoomus-vihreä –johtoinen Tampere on kuitenkin käynnistänyt ulkoistamiskampanjan, jollaista minä en ole poliittisen historiani aikana nähnyt.
Alla on lista sellaisista lasten ja nuorten palvelujen sektoreista, joilla toimintoja aiotaan torstaina hyväksyttävän strategian mukaan ulkoistaa, kilpailuttaa ja hankkia kaupungin ulkopuolisilta tuottajilta. Kyse ei siis ole koko kaupungin listasta, vain sen yhden osa-alueen.
päiväkotihoito
perhepäivähoito
avoin varhaiskasvatus
esiopetus
koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta
opiskeluterveydenhuolto
puheterapiapalvelut
neuvolapsykologipalvelut
nuorten psykologipalvelut
ravitsemusterapeuttipalvelut
suun terveydenhuolto
sosiaaliasemien sosiaalityön avopalvelut
lastensuojelun avotyö
lastensuojelun perhetyö
jälkihuoltonuorten ohjaustyö ja tuettu asuminen
lastensuojelun perhehoito
nuorisopsykiatria
ehkäisevä päihdetyö
päihdepalvelut
kulttuuri- ja vapaa-ajan nuorisopalvelut
kulttuuripalvelut
Listan ongelmana on, että se ei erottele järjestöjä, voittoa tuottamattomia yrityksiä ja markkinaehtoisia yrityksiä. Siten emme todellisuudessa tiedä, kuinka suuri vahinko on tapahtumassa. Silti lista kylmää, varsinkin, kun samanlaisia löytyy kaikilta sektoreilta.
Surullista tietysti on sekin, että jos vihreät eivät johdonmukaisesti kannattaisi tätä yksityistämisaaltoa, me voittaisimme äänestykset.
22.9.09
Joltain on karannut mopo käsistä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Ulkoistaminen on välillä todella uskomatonta. Henkilökohtaisesti en voi sitä kaikiltaosin "ymmärtääkäsittäätajuta". Ulkoistamisella vastuu vapautetaan aina "muualle".
Lasten sijaishuollosta sanoisin sen verran, että tällä hetkellä sen kenttä on tehty todella vaikeaksi. Suomi on täynnä perheitä ja pariskuntia, jotka haluaisivat ja voisivat ottaa "hylättyjä" lapsia huoltoonsa tai peräti adoptoitaviksi, mutta kun yhteiskunta ja laki ei sitä salli. Ja se laki lähtee siitä, ketkä voivat antaa lapsensa adoptoitaviksi, ja kuinka kauan yritetään saada lasta "palautettua" biologisten vanhempiensa perheeseen. Periaatehan Suomessa on se, että lapsi pyritään palauttamaan biologiseen perheeseensä takaisin ennemmin tai myöhemmin. Tästä syystä adoptio Suomessa on vaikeaa, oli biologinen perhe sitten millainen tahansa.
Vuodet vierivät ja ongelmat kasaantuvat odotellessa.
Vaikeaa on sitten enää sijoittaa mihinkään 15-vuotiasta narkomaania...
Ehkä sinä Anna, voisit osaltasi joskus, ja jossakin, tälle asialle tehdä jotakin...! Ulkoistaminen ei aina ole oikotie onneen. Eihän?
On monia paikkoja, joissa palvelujen täydentämiseksi on järkevä käyttää yksityisien toimijoiden tuottamia palveluita. (Nämä kun toimivat usein joustavammin ja tarjoavat monipuolisemmin erilaisia räätälöityjä palveluita joita julkinen jäykkä järjestelmä on hidas järjestämään)
Siksi huomiosi, että
Listan ongelmana on, että se ei erottele järjestöjä, voittoa tuottamattomia yrityksiä ja markkinaehtoisia yrityksiä.
onkin erityisen tärkeä. Mielestäni yhdistysten, voittoa tuottamattomien ns. sosiaalisten yritysten ja ehkä pienyritysten toimiminen mainituilla sektoreilla voi olla järkevää. Se, että nämä kyseiset sektorit avataan isoille pörssiyhtiöille, onkin jo eri juttu.
Tätähän tapahtuu jo vanhuspalveluissa, isot pörssiyhtiöt syövät kilpailuissa (suhteellisen tehokkaasti ja edullisestikin toimivia) pienempiä toimijoita, ja hoivabisneksen rahat valuvat suursijoittajien taskuihin..
Adoptioasiasta olen vähän eri mieltä: minusta on ihan hyvä, että lastensuojelun linjana on perheiden pitäminen kasassa.
Tottakai järjestelmä on sijoitusperheille raskas. Juuri kun ehdit kiintyä lapseen tai ehkä vuosienkin yhteiselämän jälkeen, biologiset vanhemmat saavat asiansa kuntoon ja lapsi palaa kotiin. Peruuttamaton huostaanotto on kuitenkin niin raskas ja syvälle ihmisoikeuksiin menevä toimenpide, että siihen ei pidä ryhtyä kevyin perustein. Joskus lapset jäävät kierteeseen, mutta usein sijoitus jää yhteen kertaan.
Ongelmana on pikemminkin se, että tilanteet ylipäätään pääsevät kriisiytymään, kun ei ennalta ehkäisevään perhetukeen ole rahaa. Toinen ongelma on, että uudesta lastensuojelulaista huolimatta huostaanottotilanteessa biologinen vanhempi jää edelleen ilman apua, jolloin lapsen mahdollinen kotiinpaluu pitkittyy.
Kiinnostavaa on, että lastensuojeluun on viime vuosina tullut uutena ilmiönä ns. "hyvien perheiden" teini-ikäisten lasten huostaanotot. Näissä tapauksissa vanhemmat usein pyytävät itse apua eikä taustalla ole pitkää lastensuojeluasiakkuutta. Monet perheet ottavat mielellään söpöjä pikkulapsia, mutta finninaamaisille teinikapinallisille paikkojen löytäminen on haastaeellista...
Lähetä kommentti