28.1.09

Runkkausyhteiskunta

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vähän sellaisia tilanteita, joissa voisi luontevasti koskettaa ja tulla kosketetuksi. Elämme yhteiskunnassa, jossa jo neuvolassa opastetaan laittamaan vauva omaan sänkyynsä ja pysymään lujana, kun lapsi itkee viereen. (Tilanne on historiallisesti poikkeuksellinen, sillä suurimmassa osassa kulttuureita on jo tilanpuutteen vuoksi elettävä ja nukuttava lähekkäin.) Me emme tervehtiessä yleensä kosketa ja halaukset ovat enemmänkin poikkeustilanteisiin ja –ihmissuhteisiin.

Kosketus on ihmisen perustarve. Pieni lapsi kuolee, ellei sitä kosketeta ja olen varma, että merkittävä osa murrosikäisten masentuneisuudesta hoituisi halimisella. Myös suurin osa aikuisista kaipaa säännöllistä kosketetuksi tulemista. Ruumiillisella läsnäololla ja koskettamisella on parantavaa ja ahdistusta lievittävää voimaa. Hellyys ja lohduttaminen ovat syliin ottamista ja seksuaalisuus on olemista iho ihoa vasten.

Aikuisilla merkittävä osa kosketuksen tarvetta kanavoituu seksiin. Otsikko kuitenkin viittaa viimeaikaiseen kehitykseen, jossa ihokosketukseen perustuva pariseksi vähenee ja masturbointi lisääntyy. Osmo Kontula viimesyksyisen tutkimuksen mukaan seksiä harrastetaan nyt selvästi harvemmin kuin vuosituhannen alussa. Ihmisillä on nyt aiempaa vähemmän rinnakkaissuhteita, ja parisuhteissakin yhdyntäkerrat ovat vähentyneet. Samaan aikaan niin sinkut kuin pariutuneetkin raportoivat sooloseksistä useammin kuin ennen. Masturboinnin yleistymiseen viittaa myös nettipornon kasvu.

Yhdyntäkertojen vähentymisessä ei sinänsä olisi mitään huolestuttava, jos seksin laatu vastaavasti paranisi tai jos ihmiset vain kokisivat keksineensä hauskempaa puuhaa. Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Suuri osa ihmisistä toivoisi nykytilannettaan vilkkaampaa seksielämää, mutta arjen vaatimusten jälkeen ei vaan jaksa. Seksi on siirtynyt kosketuksesta koneelle, koska niin on helppoa ja nopeaa.

Meillä poliittinen keskustelu seksistä on yleensä keskustelua ruumiillisen koskemattomuuden turvaamisesta. Tämä on ymmärrettävää, sillä koskemattomuus on perusoikeuksiamme. Ruumis piirtää minuuteemme fyysisen rajan ja odotamme ruumistamme kohdeltavan arvokkaasti.

Silti, vastentahtoinen koskemattomuus voi olla painajainen ja tuottaa aivan yhtä lailla tuskaa kuin vastentahtoinen kosketus. Yksinäisyys on kosketuksen ikävöintiä, sitä, että ruumis huutaa tulla kosketetuksi. Itsensä koskettaminen ei voi korvata toista ihmistä. Miten on mahdollista, että yltäkylläisessä Suomessa ei ihmisillä ole varaa viipyä toistensa sylissä?

Kuten Frank Pappa jo ammoin totesi: Kosketelkaa toisianne!

26 kommenttia:

Panda Paalanen kirjoitti...

Yksi peruste pornon suosiolle on sen tarjoama vaihtelu. Uskollisuudelle perustuva parisuhde kun saa useimmat meistä leipääntymään arkiseksiin, vaikka kumppani olisi kuinka ihana.

Parisuhdejärjestelmämme ei ruoki kiihkeyttä. Kiireinen ja huolestunut elinympäristö vielä vähemmän...

Anna Kontula kirjoitti...

Hei vaan,

mun kokemus pornosta on kyllä ihan päinvastainen - ainakin valtavritaporno kyllä tarjoaa toistoa eikä vaihtelua...

Viiden vuoden kaupallisen seksin tutkimisen jälkeen voin sanoa valtavirtapornosta ainoastaan: katso yksi niin olet nähnyt kaikki.

Tietysti on olemassa monenlaista (kiinnostavaakin) marginaalipornoa, mutta kaupallisiin tarkoituksiin tuotettu matsku tarjoaa suurin piirtein yhtä paljon vaihtelua kuin pikaruokaravintola.

Panda Paalanen kirjoitti...

Itse en ole vielä lakannut ihmettelemästä pornon omituista maailmaa. Aina tuntuu löytyvän jotakin uutta tai kulmakarvoja nostattavaa. Olen harrastellut pornoa jo vuosia ja osan tästä ajasta myös tutkimusmielessä.

Vaihtelu-sana voidaan myös ymmärtää monin tavoin. Porno on vaihtelua vakikumppanille tai sitten pornon vaihtelu tarkoittaa vain sitä, että katseen kohteena oleva henkilö on joka kerralla eri.

Vaikka valtavirran peruspornossa meininki onkin aina samanlaista, niin samaahan voi sanoa itse seksistäkin. Esim. takaapäin naiminen on sivusta katsoen aina aika samanlaista touhua, mutta eri henkilön kanssa kokemus ja kiihottuminen voivat olle erilaisia.

Ehkä tämä vähän selventää näkemystäni... :o)

Anonyymi kirjoitti...

Katsoin Voimalan maanantaina 2.2.

Esitit keskustelussa, että nettipalstojen miesmäärät kertovat vain siitä että nettipalstat toimivat miehille eikä suuremmasta miestarjonnasta.

Olisi kiva kuulla tästä vähän lisää, ja mielellään myös jotain todisteita.

Anna Kontula kirjoitti...

Hei vaan,

näissä asioissa on mahdotonta hankkia pitäviä todisteita suuntaan tai toiseen. Kaupallista seksiä tutkiessani törmäsin kuitenkin siihen, että naisasiakkaat eivät juuri koskaan hae miesseksityöntekijää miehille suunnattujen nettikanavien kautta. Ne joilta kysyin, kertoivat syyksi sen, että miesten tarpeita varten suunnattu ilmoitusformaatti ei tarjoa sellaista tietoa, jota he tarvitsisivat päätöksen tekemiseen. Asiakassuhteisiin päädytänkin joko toisten naisten suosituksesta tai sitten sellaisista ympäristöistä, jotka mahdollistavat ensin viattoman jutustelun ja tutustumisen.

Naiset siis toimivat näin myös maksuseksisuhteissa, joissa tarkoituksena on hakea vain satunnaista seksiseuraa. Pasisuhteen muodostamisessa malli todennäköisesti vain korostuu.

Jostakin syystä monet miehet ilmoittelevat myös ei-kaupallisilla sivustoilla perin lakonistisesti: ilmoituksessa saattaa olla pituus, paino, paikkakunta ja kuva peniksestä. Todennäköisesti ilmoituksen jättäjä voisi itse vastata tällaiseen ilmoitukseen, miksi hän muuten olettaisi sen toimivan? En kuitenkaan tiedä yhtään naista, joka osaisi näistä tiedoista päätellä, onko mies eroottisesti kiinnostava vaiko ei - varmaan heitäkin on, mutta ei ilmeisesti kovin paljoa. (Toisaalta miespuolinen, kirjallisesti lahjakas ystäväni näki kuvattomaan ilmoitukseensa vähän enemmän vaivaa ja sai lähes sata yhteydenottoa.)

Suomalaisessa seksikulttuurissa keskeisimpiä paikkoja lyhyiden seksisuhteiden solmimiseen ovat baarit ja internet. Nettipalstoilla selkeänä enemmistönä näyttäisivät olevan miehet, mutta baareissa suhteet menevät suurin piirtein tasan. Alkoholista huolimatta baariympäristö on ilmeisesti naiselle ystävällisempi pariutumispaikka.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vastauksesta.

Ainakin minun ymmärrystäni haittasi, että tarkoitit nettipalstoilla kaupallisen seksin hakupalstoja, etkä esim. yleisiä seksinhakupalstoja tai treffipalstoja, jotka olisivat saattaneet tulla asiayhteydestä mieleen. Kaupallisen seksin hakupalstat ovat aika kaukana mainstreamista, vaikka ohjelmassa olikin kyse seksistä.

Jos muistan oikein, käytit nettipalstoja argumenttinä sen puolesta, että miesten kumppanin puute ei ole suurempi kuin naisilla. Mutta myös treffipalstoilla tuntuu kuitenkin pyörivän selvä miesenemmistö. Miehet myös raportoivat saavansa selvästi vähemmän viestejä nettitreffipalstoilla. Lisäksi kulttuurissamme on vieläkin selkeästi vallalla käytäntö, jossa mies tekee aloitteen. Siksi on todennäköisempää, että lähes kaikki halukkaat naiset tekevät profiilin, joihin miehet ottavat yhteyttä.

Jos puhutaan seksin harrastamisesta yleensä, niin asiaa mutkistaa myös se, että naisten ja miesten kumppanien lukumäärien jakaumat ovat erilaiset. Keskiarvot kumppanien määrässä eivät kerro mitään todellisuudesta, vaan on katsottava jakaumaa kuvaavia histogrammeja tarkemmin.

Esimerkiksi speed dating -tapahtumia tutkimalla on havaittu että naiset ovat isommissa ryhmissä kaksi kertaa valikoivampia kuin miehet. Suuremmasta valikoivuudesta ja jakauman suuresta vinoumasta seuraa käytännössä, että isompi prosentti miehistä jää ilman kuin aiemmin.

Naisten seksuaalinen vapautuminen on, hämmästyttävää kyllä, synnyttänyt miehille aiempaa suuremman seksuaalisen paarialuokan. Ongelma on ihan todellinen, eikä sen vähättely hävitä sitä mihinkään.

Muuten en jaksaisi nipottaa, mutta kun olet mielestäni kunnostautunut loistavasti monessa paikassa juuri puhumalla faktojen ja tutkimuksen etkä mutun pohjalta.

- Kysynyt anonyymi

Anna Kontula kirjoitti...

Tarkoitin nimenomaan kaikkia treffipalstoja. Sanoin, että näiden sukupuolittuneisuus ei kerro mitään seksikumppaneita etsivien ihmisten sukupuolijakaumasta, koska ympäristö ei ole naisille ihanteellinen ja he siksi todennäköisesti hakeutuvat muualle.

Ei myöskään ole mitään näyttöä siitä, että seksuaalinen "vapautuminen" olisi synnyttänyt miehille aiempaa suuremman seksuaalisen paarialuokan, kuten väität. Ensinnäkin seksi ei mielestäni ole "vapautunut", pikemminkin päinvastoin. Toiseksi luulen, että e-pillereitä ja kondomien yleistymistä edeltävänä aikana seksiin liittyvät seuraukset olivat niin paljon merkittävämpiä, että seksiä pyrittiin säätelemään myös avioliitoissa paljon nykyistä tarkemmin - naimisiin pääsy ei siis mitenkään automaattisesti merkinnyt seksin runsautta (eikä muuten merkitse nykyäänkään), ja toisaalta irtosuhteisiin halukkaita kumppaneita oli huomattavasti nykyistä vähemmän.

Panda Paalanen kirjoitti...

"Ensinnäkin seksi ei mielestäni ole 'vapautunut', pikemminkin päinvastoin."

Tämä on kyllä aika outo väite, kun katsellaan kotomaamme kulttuurihistoriaa vaikkapa 1950-luvulta tähän päivään asti. Asenteet ovat liberalisoituneet vuosikymmenten saatossa huomattavasti.

Toki uusia ongelmia ja kipupisteitä on ilmaantunut keskusteluun, mutta käytännössä yksilöllä on hyvin suuret mahdollisuudet ohjata omaa seksielämäänsä haluamaansa suuntaan.

Anonyymi kirjoitti...

Seksualisti kirjoitti

""Ensinnäkin seksi ei mielestäni ole 'vapautunut', pikemminkin päinvastoin."

Tämä on kyllä aika outo väite, kun katsellaan kotomaamme kulttuurihistoriaa vaikkapa 1950-luvulta tähän päivään asti. Asenteet ovat liberalisoituneet vuosikymmenten saatossa huomattavasti.

Toki uusia ongelmia ja kipupisteitä on ilmaantunut keskusteluun, mutta käytännössä yksilöllä on hyvin suuret mahdollisuudet ohjata omaa seksielämäänsä haluamaansa suuntaan."

Tuossa viimeisessä kappaleessa taitaa piilläkin se ongelmien ydin. Liberaali ja hedonistisesti painottunut individualismi tuntuu kivalta, mutta tarjoaako se mitään muuta elämässä tärkeää? Tuleeko pornosta onnelliseksi? En ole huomannut.

Vapautta enemmän ihmiset tarvitsevat perinteitä, kunnioitettavia auktoriteettejä, turvallisuutta ja selkeyttä elämään tuovia sääntöjä.

t. anomalia

Anonyymi kirjoitti...

Vähän vaikea uskoa, että "sopimaton ilmoitusformaatti" estäisi naisia hakemasta seuraa netistä. Ilmoituksissahan voi vapaasti kertoa ja kysyä mitä pitää oleellisena. Ei siellä baarin metelissäkään kovin syvällistä kuvaa toisen sielunelämästä muodosteta.

Naiset näyttävät myös olevan varsin innostuneita Facebookin tapaisista palveluista, jotka eivät ulkoisesti eroa deittipalveluiden profiileista.

Markku kirjoitti...

Ei myöskään ole mitään näyttöä siitä, että seksuaalinen "vapautuminen" olisi synnyttänyt miehille aiempaa suuremman seksuaalisen paarialuokan, kuten väität.

Miesten seksuaalisen paarialuokan kasvu seuraa kahdesta premissistä 1) avioliiton solmimisen myöhäistyminen merkittävästi ja 2) että miehiä ei paheksuta runsaasta irtoseksin harrastamisesta. Sukukypsyyden saavuttamisen ja avioliiton solmimisen välisenä aikana ihmiset harrastavat seksiä erilaisissa suhteissa, jotka vaihtelevat monogaamisesta avoliitosta yhden illan suhteisiin. Väliin mahtuu erilaisia vakituisia tai vähemmän vakituisia seksisuhteita. Vaikka (virheellisesti) oletettaisiinkin, että miesten ja naisten joukkojen seksuaalisen viehätysvoiman jakaumat ovat identtiset, noista kahdesta tekijästä seuraa, että etsiessään seksisuhteita, jotka eivät ole vakiintuneita parisuhteita, naisten kannattaa panostaa kumppania valitessaan laatuun, kun taas osa miehistä on vapaa vailla sosiaalisen rangaistuksen pelkoa panostamaan määrään (rinnakkaissuhteet, sarjamonogamia). Näistä preferensseistä seuraa matemaattisesti, että paarialuokka muodostuu nimenomaan miesten joukkoon ja että monogamiapaineen vähetessä tämä paarialuokka kasvaa.

Minä en usko, että mainitun kaksinaismoraalin hellittäminen pienentäisi vähääkään miesten seksuaalisen paarialuokan kokoa. Näin on siksi, että seksuaalisen epätasaisempi jakautuminen miesten joukossa seuraa jo pelkästään siitä, että aktuaalinen tai potentiaalinen(*) sosiaalinen status on merkittävä seksuaalipartnerin valintakriteeri naisille. Sosiaalinen status taas on nollasummapeliä. Miehille taas naisen ulkonäkö on määräävä tekijä seksikumppania valittaessa. Naisen kauneus ei ole nollasummainen suure, koska yhden naisen kauneus ei vähennä kenenkään toisen naisen kauneutta. Nuorten naisten seksuaalinen vetovoima on melkoisen tasaisesti jakautunutta: miesten joukossa bändäreitä on vain aniharvoilla tähdillä, kun taas joka ainoassa lukioluokassa on tyypillisesti useita tyttöjä, jotka kelpaisivat seksikumppaniksi lähes kenelle vain (ainakin moraalisten, logististen, hygieenisten ja laillisten esteiden puuttuessa).

*) Potentiaalinen (tai aktuaalinen, jos se ei ole tiedossa) sosiaalinen status luetaan osittain tiedostamatta ja automaattisesti miehen käyttäytymisestä. Yhteen sanaan tiivistettynä miehen seksuaalinen vetovoima riippuu miehen itseluottamuksesta. Mies voi olla jopa ruma, jos hänellä on korkea itsetunto ja sosiaalinen älykkyys. Nämä tekijät korreloivat kohtalaisen hyvin sosioekonomiseenkin menestymiseen mutta niillä selittyy myös ns. renttuparadoksi: sosioekonominen luuserikin voi olla seksikäs, jos on itsevarma ja hyvä puhumaan. (Itsevarmuuden ja sosiaalisen älyn ensisijaisuudesta keskimääräisen naisen seksuaalisen halun nostattajana seuraa lieveilmiönä psykopaattien suunnaton flaksi.)

Ensinnäkin seksi ei mielestäni ole "vapautunut", pikemminkin päinvastoin.

On aivan päivänselvää, että seksi on vapautunut verrattuna 1960-lukua edeltäneeseen tilanteeseen syistä, joista keskeisimpiin vetoat alla itsekin. Toinen äärimmäisen merkittävä syy on kaupungistuminen, joka on vapauttanut ihmiset kyttäämisestä.


Toiseksi luulen, että e-pillereitä ja kondomien yleistymistä edeltävänä aikana seksiin liittyvät seuraukset olivat niin paljon merkittävämpiä, että seksiä pyrittiin säätelemään myös avioliitoissa paljon nykyistä tarkemmin - naimisiin pääsy ei siis mitenkään automaattisesti merkinnyt seksin runsautta (eikä muuten merkitse nykyäänkään), ja toisaalta irtosuhteisiin halukkaita kumppaneita oli huomattavasti nykyistä vähemmän.


Ennen vanhaan avioliitot solmittiin keskimäärin nuorempina ja erot olivat harvinaisempia. Naimattomiksi ja lapsettomiksi jääneitä oli myös vähemmän. Myös koko parimuodostuskulttuuri oli täysin erilainen. Elettiin pienemmissä yhteisöissä, joissa puolisoehdokkaita arvioitiin niin sanoakseni kirkkaassa päivänvalossa eikä heitä tavattu suurkaupunkien klubimaailman anonyymeillä lihatiskeillä. Parinvalinnan tukena oli joukko valmiita rakenteita alkaen tanssi-iltamista tms. Ylipäätään koko kulttuurissa vallitsi vahva monogaamisuuspaine.

Anna Kontula kirjoitti...

Luen kommentistasi kolme implisiittistä oletusta:

1. että seksuaalisen viehätysvoiman hajonta olisi miesten joukossa suurempaa kuin naisten - siksikö, että toisilla on itseluottamusta ja toisilla ei? Itse ajattelen, että niin miesten kuin naistenkin viehätysvoima vaihtelee paljon eri elämänvaiheissa (omalla kohdalla jopa päivittäin). On olemassa enemmän ja vähemmän haluttavia ikäkausia, statuksia, pukeutumistapoja jne. Jos halutaan puhua heteroseksimarkkinoista, ei kannata jumiutua alle kolmikymppisten sinkkuvaiheeseen.

2. että "yhden naisen kauneus ei vähennä kekenkään toisen naisen kauneutta". Tämähän ei pidä paikkaansa, myös kauneus voi kärsiä inflaation ja yhden naisen kaunistautuminen synnyttää usein naisten välistä "kilpavarustelua". Ensinnäkin lukioluokat ovat täynnä tyttöjä, jotka ajattelevat olevansa rumia. Toiseksi, kun puhutaan naisista, kannattaisi ehkä laajentaa analyysiä muuallekin kuin lukioluokkiin. On olemassa muitakin kuin 17-vuotiaita naisia.

3. että avioliitto olisi sama kuin seksielämä. Jokainen pitkän avioliiton kokenut tietää, että parisuhteeseen liittyy myös seksittömiä aikoja. On aivan tavallista, että nämä kaudet kestävät vuosia. Ennen ehkäisyä (ja nykyistä terveydenhoitojärjestelmää) naiset todennäköisesti olivat suurimman osan alämästään haluttomia yhdyntään, koska raskaus merkitsi aikamoista vaivaa, jopa hengenvaaraa.

Oman tuttavapiirini kokemuksen peruteella seksiä saa parhaiten silloin, kun itse on hyvällä tuulella ja kokee itsensä viehättäväksi. Tämä pätee molempiin sukupuoliin. Tästä myös johtuu, että ulkoisesti vakaan "markkina-arvon" omaava ihminen voi toisinaan hukkua tarjouksiin ja sitten jäädä pitkäksi aikaa ilman. Tästä myös johtuu, että vaikka seksistäkin voidaan esittää tilastoja, sen ymmärtäminen ei koskaan onnistu matematiikalla.

Panda Paalanen kirjoitti...

Anna, oivallisia huomioita kommentissasi. Olen samaa mieltä miltei kaikesta!

Anonyymi kirjoitti...

Anna Kontula: Tietenkin olet oikeassa että parisuhde on muutakin kuin seksiä ja että seksiä harrastavat muutkin kuin parikymppiset tytöt.

Jostain syystä olet kuitenkin missannut täydellisesti mistä Laasasen ja Hännikäisen diskurssissa on kyse. On olemassa seksuaalinen paarialuokka, joka ei saa edes seksiä, saatika sitten parisuhdetta. He eivät etsi mitään kaksikymppistä kaunotarta, vaan käytännössä kuka tahansa kelpaisi. Vastauksesi ovat tyypilisiä naisten reaktioita seksuaalisen paarialuokan edustajien oman seksuaalisen halunsa ilmauksiin. Ihan kuin ison osan naisten mielestä näillä miehillä ei saisi olla haluja. Missä on se paljon mainostettu naisten empatia?

Viehätysvoiman hajonta on miehillä ja naisilla tutkitusti erilaista. Luulisi, että sinua tutkijana kiinnostaisivat tutkimustulokset, eikä se mitä asiasta itse ajattelet. Olen todella hämmästynyt täydellisestä piittaamattomuudestasi asiaa koskevaa tutkimusta kohtaan, koska olet aiemmin osoittanut että olet kiinnostunut nimenomaan ymmärtämään etkä ajamaan jotain poliittista agendaa.

Markku kirjoitti...

Luen kommentistasi kolme implisiittistä oletusta:

1. että seksuaalisen viehätysvoiman hajonta olisi miesten joukossa suurempaa kuin naisten


Ei tämä mikään implisiittinen oletus ollut. Mielestäni sanoin tämän aivan selvin sanoin.

- siksikö, että toisilla on itseluottamusta ja toisilla ei?

Itsevarmuus ja sosiaalinen äly ovat miehen seksikkyyden kaikkein tärkeimmät määrittäjät. Muitakin on tietenkin, kuten ulkonäkö ja sosiaalinen status.

Itse ajattelen, että niin miesten kuin naistenkin viehätysvoima vaihtelee paljon eri elämänvaiheissa (omalla kohdalla jopa päivittäin). On olemassa enemmän ja vähemmän haluttavia ikäkausia, statuksia, pukeutumistapoja jne. Jos halutaan puhua heteroseksimarkkinoista, ei kannata jumiutua alle kolmikymppisten sinkkuvaiheeseen.

Naisten seksuaalinen vetovoima on lähes kokonaan kiinni ulkonäöstä. Flirttailun ohella pukeutumistapa on naiselle pelkkä kutsusignaali. Tästä syystä miehet usein kiihottuvat pelkästään naisen vartalon näkemisestä liikkumattomissa kuvissa. Naisen ei välttämättä tarvitse edes viestiä katsellaan mitään.


2. että "yhden naisen kauneus ei vähennä kekenkään toisen naisen kauneutta". Tämähän ei pidä paikkaansa, myös kauneus voi kärsiä inflaation ja yhden naisen kaunistautuminen synnyttää usein naisten välistä "kilpavarustelua".


Totta kai naiset kilpailevat kauneudessa, koska haluttavat miehet ovat rajallinen resurssi. Kauneuden kilpavarustelu ei kuitenkaan todista kauneuden nollasummaisuudesta, koska sukupuolielämä ei ole ainoa miesten kiinnostuksen kohde. Mitä rumempia naiset keskimäärin ovat, sitä todennäköisemmin tuloksena on "runkkausyhteiskunta" eli sitä suurempi osa miehistä hoitaa sukupuolitarpeensa pornon ääressä runkkaamalla ja käyttää aikansa muuhun kuin seksin perässä juoksemiseen.

Ensinnäkin lukioluokat ovat täynnä tyttöjä, jotka ajattelevat olevansa rumia.

Naisilla on joskus aika pahojakin harhakäsityksiä seksuaaliasioista.

(Dr. Philin sunnuntaisessa jaksossa oli ääriesimerkki naisesta, joka ei tajunnut seksuaalisen kelpaavuuden ja sitouttamiskyvyn välistä eroa. Kyseessä oli viisikymppinen ikäisekseen erittäin hyvin säilynyt ja seksuaalisen esillepanon äärimmilleen virittänyt (blondattu tukka, rakennekynnet, verkkosukat, minihame jne.) nainen, jolla oli useita ns. sugar daddyjä eli seksin vastikkeeksi häntä sponsoroivia varakkaita keski-ikäisiä miehiä. Nainen kuvitteli tosissaan, että voisi päästä kenen tahansa sponsorinsa kanssa naimisiin! Ohjelmassa esiintynyt sponsori totesi Dr. Philin kysyttyä suoraan tietävänsä tarkalleen mitä tekee ja että todennäköisyys mennä naimisiin tämän naisen kanssa on tasan nolla.)


Toiseksi, kun puhutaan naisista, kannattaisi ehkä laajentaa analyysiä muuallekin kuin lukioluokkiin. On olemassa muitakin kuin 17-vuotiaita naisia.


Analyysi ei tietenkään koskenut vain lukioikäisiä naisia. Lukioluokka oli pelkkä esimerkki määrittelemässäni kontekstissa. Fakta on, että naisten seksuaalisen puoleensavetävyyden keskihajonta alkaa kasvaa vasta lähellä menopaussia eli nelikymppisten ikäluokassa. Lukioiän ja menopaussin välille mahtuu yli 25 seksuaalisesti kaikkein aktiivisinta vuotta, jotka ovat mm. perheenperustamisen kannalta ainoat relevantit vuodet.


3. että avioliitto olisi sama kuin seksielämä. Jokainen pitkän avioliiton kokenut tietää, että parisuhteeseen liittyy myös seksittömiä aikoja. On aivan tavallista, että nämä kaudet kestävät vuosia.


Otin esiin avioliiton, koska avioliitoista pidetään tilastoja, joista ei tarvitse kiistellä. Tosiasia on, että vakituisissa parisuhteissa - avioliitoissa tai ei - elävien yhdyntätiheys on moninkertainen verrattuna sinkkuihin.


Ennen ehkäisyä (ja nykyistä terveydenhoitojärjestelmää) naiset todennäköisesti olivat suurimman osan alämästään haluttomia yhdyntään, koska raskaus merkitsi aikamoista vaivaa, jopa hengenvaaraa.


Tarvitseeko sinulle huomauttaa, että seksi voi olla muutakin kuin penis vaginaan -yhdyntää?

Oman tuttavapiirini kokemuksen peruteella seksiä saa parhaiten silloin, kun itse on hyvällä tuulella ja kokee itsensä viehättäväksi. Tämä pätee molempiin sukupuoliin. Tästä myös johtuu, että ulkoisesti vakaan "markkina-arvon" omaava ihminen voi toisinaan hukkua tarjouksiin ja sitten jäädä pitkäksi aikaa ilman. Tästä myös johtuu, että vaikka seksistäkin voidaan esittää tilastoja, sen ymmärtäminen ei koskaan onnistu matematiikalla.

Voin miehenä vakuuttaa sinulle, että pantavan näköinen nainen on pantavan näköinen nainen täysin riippumatta siitä onko tämä vastaanottavaisen ja ystävällisen vai torjuvan ja kylmän näköinen. Ainakin länsimaisilla miehillä on tapana jättää rauhaan ne naiset, joiden käyttäytyminen viestittää haluttomuutta tulla lähestytyksi. Seksiseurasta kiinnostuneet miehet eivät halua tuhlata aikaa naisiin, jotka näyttävät kylmiltä ja haluttomilta. Kun ystävättäresi sanoo sinulle "kokevansa itsensä viehättäväksi", hän käyttäytyy lähestyttävämmin, mikä merkitsee, että kiinnostuneet miehet uskaltavat ilmaista kiinnostuksensa.

Miesten tilanne on sikäli erilainen, että itsevarmuus, joka ilmenee pääosin sanattomasti äänenpainoissa, asennossa, mikroilmeissä ja -eleissä, muodostaa suurimman osan miehen seksuaalisesta kiihottavuudesta. Epätavallisen suuri itseluottamus näkyy miehessä epätavallisena karismaattisuutena ja on magneettisena seksuaalisena vetovoimaina. (Lieveilmiönä psykopaatit ovat tästä syystä epätavallisen vetovoimaisia, koska heiltä puuttuvat kaikki normaalien ihmisten epävarmuudet.) Tästä syystä myös naiset eivät miesten tapaan tyypillisesti innostu tavanomaisesta visuaalisesta pornosta, koska he kiihottuvat miehen käyttäytymisestä vuorovaikutuksessa.

Naisen taas itsevarmuudella saattaa olla jopa negatiivinen vaikutus, koska se voi pelottaa naista heikompia miehiä.

Itseä psykologisesti heikommat (ts. vähemmän hallitsevat) eivät useimpia naisia seksuaalisesti kiinnostakaan. Tämä ei tosin merkitse sitä, etteikö pitkissä parisuhteissa psykologinen yliote voisi useinkin olla naisella, mutta siitä onkin usein seurauksena ongelmia varsinkin seksiasioissa: vaimot, jotka ovat lannistaneet miehensä, eivät enää kykene kiinnostumaan tästä seksuaalisesti.

Neuvoisin muuten sinua olemaan esiintymättä haastatteluissa minkäänlaisena seksuaaliasioiden yleisasiantuntijana, vaikka toimittajat yrittäisivät sinusta sellaista tehdäkin. Prostituution todellisuudesta sinulla sen sijaan on oikeasti tietoa, koska olet tutkinut asiaa tieteellisesti.

Anonyymi kirjoitti...

Markku: Huvittavaksi asian tekee, että Kontula itse toi esille Voimala-ohjelmassa että "suuri salaisuus lienee että feministitkin kaipaavat alfauroksia" (suora lainaus ulkomuistista).

Kontula ymmärtää kyllä käyttäytymisen peruslait, mutta ei osaa laskea 1+1=2 eli että kaikki urokset eivät koskaan voi olla alfauroksia, koska alfaurous on suhteellinen käsite. Alfaurous on mahdollista koska on paljon betauroksia.

Tietystikään pariutuminen ei ole näin mustavalkoista, mutta tämä biologinen ominaisuus on naisten ja miesten hajonnan erojen takana.

Minua ei häiritse, että Kontulan esiintyminen seksin yleisasiantuntijana, mutta häiritsee että hän käyttää prostituutiotutkijan roolia antaakseen vakuuttavuutta tavallisena naisena annetuille mielipiteille muista asioista. Pitäisi ymmärtää paremmin olla sekoittamatta rooleja.

Markku kirjoitti...

Markku: Huvittavaksi asian tekee, että Kontula itse toi esille Voimala-ohjelmassa että "suuri salaisuus lienee että feministitkin kaipaavat alfauroksia" (suora lainaus ulkomuistista).

Kontula ymmärtää kyllä käyttäytymisen peruslait, mutta ei osaa laskea 1+1=2 eli että kaikki urokset eivät koskaan voi olla alfauroksia, koska alfaurous on suhteellinen käsite. Alfaurous on mahdollista koska on paljon betauroksia.


Tuo on totta ja viime kädessä siksi, että jos riittävän moni mies omaksuu kukkoilustrategian kunnollinen perheisätyyppi - strategian asemesta, syntyy kilpavarustelukierre, joka johtaa fyysiseen väkivaltaan. USA:n suurkaupunkien gettojen kaltaisissa ympäristöissä vain kovat ja väkivaltaiset miehet, joilla on oikeasti valtaa, voivat käyttäytyä johtajaurosten tavoin.

Nähdäkseni runkkausyhteiskunta on tulosta muutamasta tekijästä: 1) ylipaino-ongelman räjähtäminen käsiin, mikä vähentää naisten keskimääräistä seksuaalista vetovoimaa, 2) perinteisten sukupuoliroolien hämärtyminen, mikä on tehnyt miehistä nössömpiä ja vätysmäisempiä sekä naisista kovempia ja miesmäisempiä ja 3) pornon yltäkylläisyys, joka tarjoaa korvikepurkautumisväylän miesten seksuaalisille patoutumille.

Anna Kontula kirjoitti...

Jostain syystä jotkut Laasasen ja Hännikäisen ihailijat ovat kovasti pitäneet esiintymisistäni ja laskeneet minut saman agendan ajajaksi. Oletus perustuu johonkin muuhun, mutta ei ainakaan omiin teksteihin/haastatteluihin.

Sanon nyt ihan suoraan: En jaa sitä diskurssia ja maailmankuvaa, jota nämä miehet edustavat. Siitä yksinkertaisesta syystä, että heidän kansoittamillaan keskustelupalstoilla joidenkin feministien epäreilu ja miesvihamielinen asenne on vain korvattu epäreilulla ja naisvihamielisellä asenteella. Kummassakin ratsastetaan iloisesti "tieteen" pyhän lipun alla ilman, että todellisuudesta oltaisiin kovin kiinnostuneita (nyt en siis viittaa suoraan Laasaseen ja Hännikäiseen, vaan heidän nimissään netissä touhuavaan, enemmän tai vähemmän anonyymiin miesasiaporukkaan).

Itse tavoittelen järjestelmää, jossa sukupuolten (niiden kaikkien) väliset erot ja erityiset ilmenemismuodot olisivat sallittuja, mutta erilaisuus ei tarkoittaisi eriarvoisuutta. Tällainen ajattelu edellyttää muiden kuuntelemista ja arvostamista, mitä "miesasiamiehet" tekevät ihan yhtä vähän kuin heidän kritisoimansa "naisasianaisetkin".

Minua ei huvita kiinnostua miesten ilman jäämisestä niin kauan, kun siitä vouhkaavilla miehillä ei ole sen vertaa empatiaa että edes myöntäisivät jonkun naisenkin voivan jäädä ilman (Ei, kaikki naiset eivät kaiken aikaa piehtaroi niiden pahojen alfaurosten kanssa!). Minua ei myöskään huvita edesauttaa sellaista todellisuutta, jossa seksimarkkinat organisoitaisiin ensisijaisesti stereotyyppisen betauroksen tarpeista käsin - olen yksityisesti kiinnostunut saamaan mahdollisimman hyvää seksiä ja yleisesti luomaan järjestelmää, jossa kaikki pystyisivät mahdollisimman hyvin toteuttamaan seksuaalisia intressejään.

Minusta on väsyttävää, että minuun viitataan siellä ja täällä oikeuttamaan argumentteja, joita en todellakaan kannata. Sitten vielä paheksutaan blogissani, etten olekaan sitä mieltä kuin joku on olettanut...

Mitä tulee laajoihin käyttäytymistutkimuksiin, kyllä, olen niitä paljon lukenut, mutta tiedän myös, että niiden perusteella seksistä saa säälittävän köyhän ja yksipuolisen kuvan. Jos mies ajattelee seksistä kuten ne, hän ainakin minun silmissäni viestittää olevansa todennäköisesti aika ikävystyttävä rakastaja.

Jos haluaa ymmärtää seksistä enemmän, kannataa lukea mieluummin hyviä romaaneja. Monet kirjailijat ovat suhtautuneet seksiin hyvin, hyvin vakavasti.

Anonyymi kirjoitti...

Kommentistasi tuli vaikutelma, että tällä kertaa kirjoitit aidosti ja rehellisesti mitä ajattelet. Kiitos siitä.

Koet käyttäytymistutkimusten tulokset köyhiksi ja yksipuolisiksi. Mistähän syystä erityisesti naiset kokevat useimmiten kokevat nämä käyttäytymistä valottavat tutkimukset henkilökohtaisesti ahdistaviksi?

Defenssireaktio, jossa selitellään tutkimustuloksia pois tai vähätellään niitä on aika tyypillinen ja hyvin kiinnostava. Tuskin todellisuus kuitenkaan tutkimusten kanssa on räikeässä ristiriidassa, vaikka olet tietenkin oikeassa tulosten luonnehdinnassa.

Tutkijaksi kasvamiseen kuuluu, että uskaltaa muuttaa mielipiteitään kun todisteet ovat omien mielipiteiden kanssa ristiriidassa.

Anonyymi kirjoitti...


Minusta on väsyttävää, että minuun viitataan siellä ja täällä oikeuttamaan argumentteja, joita en todellakaan kannata.


Ilmiö on valitettava
sinänsä, että jätkät luottavat
sinuun liikaa. Mutta itse en ole sinuun luottanut koskaan, vaikka asiaa välillä puhutkin.

En ole olettanut sinun olevan edes osittain samassa veneessä "meidän" kanssa.

Jotkut muut Laasasen palstalla jaksavat kaivaa nimesi esiin, mutten ymmärrä miksi. Olen meinannut itsekin puuttua asiaan, mutten ole sitten viitsinyt välttääkseni "turhia henkilökohtaisuuksia".

Henkilökohtaisesti olen
kanssasi samaa mieltä lähinnä siitä, ettei prostituutiota pidä kieltää. Tosin tässäkin teen sen poikkeuksen, että haluaisin kieltää sen koeluontoisesti nimenomaan Pohjoismaissa (sekä oston, että myynnin).

Minua ei myöskään huvita edesauttaa sellaista todellisuutta, jossa seksimarkkinat organisoitaisiin ensisijaisesti stereotyyppisen betauroksen tarpeista käsin - olen yksityisesti kiinnostunut saamaan mahdollisimman hyvää seksiä ja yleisesti luomaan järjestelmää, jossa kaikki pystyisivät mahdollisimman hyvin toteuttamaan seksuaalisia intressejään.

Betaurokset kuitenkin
jäävät ilman, ellei heidän haluilleen löydy tyydyttäjiä, jos näin rumasti sanotaan.

Miehissä ei todellisuudessa
ole niin suuria tasoeroja, kuin naisten keskuudessa luullaan, vaan nämä tasoerot muodostuvat pitkälti naisten mielissä. Tietyt statukseen liittyvät piirteet, jotka eivät ole objektiivisesti katsoen niin merkityksellisiä saavat naisten mielissä suunnattomat mittasuhteet. Itse olen joku omega/beta uroksen sekoitus ja kokemusta naisten kanssa yhteiselosta löytyy, joten tiedän tarkalleen mitä on vaihto minun ja naisen (myös hyvännäköisen)
välillä.

Näin ollen hyvää seksiä
voi saada aika monenkinlaisen miehen kanssa. Naisella on tietty paremmat mahdollisuudet naida ylöspäin, jalogeenisempiä tai jalorotuisempia miehiä. Jos olisit miespuolinen ja samantapaisin ominaisuuksin varustettu, joutuisit todennäköisesti tyytymään itseäsi rumempiin naisiin.

Laasasen palstalla ollaan
realisteja, mutta ilmassa on suurta epätoivoa. Hännikäisestä en kauheasti perusta, kyseessä on niin suorasukainen ja niljakas ilmestys. Naisia vastaan meillä ei ole yhtikäs mitään ollut missään, milloinkaan. Ja toivon mukaan emme ole sinuakaan ahdistelleet. :->

Anna Kontula kirjoitti...

Miksi en kauheasti perusta käyttäytymistutkimuksista? Koska ne eivät vastaa tyydyttävästi tai lainkaan niihin kysymyksiin, jotka minusta ovat seksissä kiinnostavia.

Ne eivät tue henkilökohtaisia kokemuksiani parin valinnasta tai valituksi tulemisesta. Ne eivät myöskään riitä selittämään, miksi sitä jokus ryhtyy suhteeseen vaikkei haluaisi ja toisinaan pidättäytyy, vaikka haluaisikin (mikä luullakseni on tämän "ilman"-teeman kannalta ratkaisevan tärkeä). Käyttäytymistutkimuksiin myös yleensä vetoavat henkilöt, joiden käsitys seksistä ja naisista on hyvin kaukana omastani (esimerkiksi että naisen kauneus olisi ominaisuus, johon ei juuri voi vaikuttaa - eivätkö nämä tyypit ole kuulleet kauneuskirurgiasta ja kosmetiikkateollisuudesta...)

Käyttäytymistutkimukset eivät juurikaan auta analysoimaan seksiin liittyvää yhteiskunnallista kontrollia. Ainakaan sellaisesta näkökulmasta, jossa muutos olisi mahdollinen. Siksi se ei ole myöskään poliittisesti hyödyllinen tarkastelutaso.

Ennen muuta ne eivät tavoita sitä taikaa, joka syntyy (tai ei synny) kahden ihmisen välille ja saa täsmälleen samalta näyttävän aktin tuntumaan erilaiselta eri hetkinä ja eri ihmisten kanssa. Jossa ei ole kyse vain kahdesta ihmisestä, vaan todennäköisesti myös taiteiden ja uskontojen alkuperästä. Josta johtuu, että masturbointi ei koskaan ole sama asia kuin ihokosketus.

Omaan tarkastelukulmaani (jossa käyttäytymistutkimuksia sivutaan hyvin vähän) voi tutustua keväällä ilmestyvässä kirjassa "Tästä äiti varoitti". Se kertoo valtavirtafeminismin ongelmista seksin suhteen, mutta hyvin erilaisesta näkökulmasta.

Panda Paalanen kirjoitti...

Sosiobiologinen parinvalinta- ja seksuaalikäyttäytymistä koskeva tutkimus ei edes ole niin yksioikoista kuin edellisissä puheenvuoroissa on annettu ymmärtää.

Tieteenalan sisällä on keskusteltu paljon siitä, millaisia seksuaalikäyttäytymisen teorioita evoluutiobiologinen ihmistä koskeva aineisto tukee. Alalla on omat deterministinsä, jotka uskovat geenien ylivaltaan ja paljon heitä vastustavia tutkijoita, jotka pitävät väestötutkimuksia aivan liian heikkona aineistona evoluution skaalalla liikkuville teoretisoinneille.

Sosiobiologiassa pidetään kuitenkin vahvana näyttöä siitä, että eri sukupuolilla on erilaisia parinvalintataipumuksia. Tieteenala ei kuitenkaan oikein ota kantaa (eikä voikaan ottaa) siihen, kuinka paljon kulttuurinen variaatio ja yhteiskunnan seksuaalinormit vaikuttavat kulloinkin taipumuksien realisoitumiseen.

Lisäksi tutkimuksen tiellä on ihmistieteiden perusongelma, vapaa tahto. Ihmiset voivat tieten tahtoen toimia vastoin taipumuksiaan erilaisista ideologioista ja elämäntavoista riippuen. Tilastollisia ennusteita voi romuttaa myös ihan toisinajattelemisen ilosta.

Parinvalinnan monimutkaiset mekanismit ovat kaikkea muuta kuin selvitettyjä tieteessä. Kiistoja ja aukkoja on paljon sekä tutkimustulosten tulkinnassa että teorioiden muodostamisessa.

Koska asiat ovat levällään kuin pornotähden jalat, on aika turha esittää mitään yhtenäistä ja kaiken selittävää kokonaisteoriaa parinvalinnasta ja seksuaalikäyttäytymisestä.

Erityisesti tästä syystä ilmaisin samanmielisyyteni Annan ongelmatisoinneista. On tärkeää osoittaa, että monimutkaisiin kysymyksiin ei ole yksinkertaisia vastauksia tai selityksiä. Sellaisten kehitteleminen johtaa yleensä vain hairahduksiin, tendenssimäiseen tutkimukseen tai tieteelliseen epärehellisyyteen.

Markku kirjoitti...

Käyttäytymistutkimuksiin myös yleensä vetoavat henkilöt, joiden käsitys seksistä ja naisista on hyvin kaukana omastani

Ehkä se johtuu siitä, että sinulla on joiltain osin vääriä käsityksiä. Et myöskään itse ole heteroseksuaalinen mies, joten sinulla ei mitenkään edes voi olla omakohtaista käsitystä heteroseksuaalisen miehen asemasta ja näkökulmasta vaan joudut luottamaan siinä asiassa toisen käden tietoon oli sitten kyse henkilökohtaisista kokemuksista tai tutkimustiedosta.

En myöskään väheksyisi käyttäytymistutkimusta, koska ihmisten puheet ja teot voivat poiketa toisistaan ja sanoilla valehteleminen on paljon vaivattomampaa kuin teoilla.


(esimerkiksi että naisen kauneus olisi ominaisuus, johon ei juuri voi vaikuttaa - eivätkö nämä tyypit ole kuulleet kauneuskirurgiasta ja kosmetiikkateollisuudesta...)


Kauneuskirurgia on radikaali, kallis ja harvojen käyttämä keino ainakin, jos sitä käytetään laajuudessa, joka merkittävästi muuttaa kasvojen kauneutta. Kaikkein merkittävin kasvojen kauneuteen vaikuttava tekijä on luuston rakenne. Kosmetiikan käyttä on heikosta tehokkuudestaan (poislukien aknen hoito, joka nykyään on tehokasta) huolimatta suosittua luultavasti siksi, että se on helppo ja halpa tapa tehdä edes jotain. Lisäksi on syytä jossain määrin uskoakin monien naisten vakuutteluja, että heille meikkaaminen ja koristautuminen on itsessäänkin tyydyttävää eikä pelkästään väline miestenhoukuttelukeino.

Tämä ei kuitenkaan merkitse, etteikö nainen voisi tehdä tarvittaessa paljonkin ulkonäkönsä kohentamiseksi. Oikeanlainen ja oikein mitoitettu liikunta ja ravinto voivat vaikuttaa valtavan paljon naisvartalon viehätysvoimaan. Melkein kaikille naisille henkilökohtaisesti optimaalinen painoindeksi löytyy väliltä 18-23. Nykyään ainakin lievästi ylipainoisia on nuoristakin naisista jo noin puolet. Lihaskuntoharjoittelua ei kannata unohtaa. Hyvä lihaskunto parantaa ryhtiä ja kiinteyttää. Voimaharjoittelulla on vieläpä mahdollista kiinteyttää vartaloa kohdistetusti. Jotkut "miehisiksi" mielletyt voimaharjoitteet, kuten maastaveto, voivat olla joillekin naisille optimaalinen harjoite, koska ne kasvattavat ja kiinteyttävät pakaralihaksia.

Nykyisen ylipainoepidemian vallitsessa on näkee päivittäin naisia, jotka voisivat nostaa kauneusrankingiaan kymmeniä persentiilejä pelkästään laihduttamalla itsensä terveellisenä pidettyyn normaalipainoon (ei alipainoiseksi - alipainoisuus on yhtä paha kuin merkittävä ylipainoisuus ja yhtä epäterveellistä).

Käyttäytymistutkimukset eivät juurikaan auta analysoimaan seksiin liittyvää yhteiskunnallista kontrollia. Ainakaan sellaisesta näkökulmasta, jossa muutos olisi mahdollinen. Siksi se ei ole myöskään poliittisesti hyödyllinen tarkastelutaso.

Voisitko selventää tuota ajatusta? En ole yhteiskuntatieteilijä, joten en tiedä mihin viittaat. Luulisi, että poliittisten päämäärien saavuttamista voisi auttaa mikä hyvänsä tieto ihmisten käyttäytymisestä. (Tämä tietysti riippuu varmaan paljonkin poliittisesta tavoitteesta. Voin kuvitella, että poliittisella toiminnalla voi olla joskus aivan muita kuin julkilausuttuja tavoitteita ts. jokin poliittinen toiminta voi olla tähdätä todellisuudessa epärealistisiksikin ymmärrettyihin tavoitteisiin jonkin sivuvaikutuksen saavuttamiseksi tai neuvottelutaktisista syistä.)


Ennen muuta ne eivät tavoita sitä taikaa, joka syntyy (tai ei synny) kahden ihmisen välille ja saa täsmälleen samalta näyttävän aktin tuntumaan erilaiselta eri hetkinä ja eri ihmisten kanssa. Jossa ei ole kyse vain kahdesta ihmisestä, vaan todennäköisesti myös taiteiden ja uskontojen alkuperästä. Josta johtuu, että masturbointi ei koskaan ole sama asia kuin ihokosketus.


Henkilökemia ei ole ainoa eikä edes pääsyy sille miksi masturbointi ei koskaan ole sama asia kuin seksi. Tämähän on aivan peruspsykologiaa eikä mikään mysteeri. Yhdentekevimpäänkin seksiaktiin liittyy vuorovaikutteisuus ja ihokontakti.

Henkilökemia tietysti tekee eron seksiin eri kumppanien kanssa. Mutta se keiden välille seksuaalikemiaa syntyy ja varsinkin keiden välille ei, miten ja mistä syistä, ei ole sattumaa ja juuri sitä käyttäytymistutkimuskin voi valaista. Yksi internetin tuomista uutuuksista on kansainvälinen pokaaja-alakulttuuri. Lukuisilla foorumeilla käydään nykyään vilkasta keskustelua miesten välillä, jotka vaihtavat kokemuksiaan, kenttätestaavat ideoitaan ja raportoivat tuloksistaan. Naisethan ovat kautta aikojen keskustelleet miesasioistaan keskenään omissa porukoissaan. Nykyajan uutuuksiin kuuluu, että miehetkin voivat helposti vaihtaa ajatuksia ja kokemuksiaan naisasioistaan vaikka anonyymisti. (Perinteisiin mieskulttuureihin ihmissuhdeasioista puhuminen ei ymmärtääkseni ole kuulunut.)

Anonyymi kirjoitti...

Käyttäytymistutkimukset eivät juurikaan auta analysoimaan seksiin liittyvää yhteiskunnallista kontrollia. Ainakaan sellaisesta näkökulmasta, jossa muutos olisi mahdollinen. Siksi se ei ole myöskään poliittisesti hyödyllinen tarkastelutaso.

Koetko siis olevasi ensisijaisesti yhteiskunnallinen vaikuttaja etkä tutkija? Eikö siinäkin olisi tärkeämpää ja myös reilumpaa, että vaikuttaminen pohjaa todelliseen ymmärrykseen eikä poliittisesti kannaltasi käteviin teorioihin?

Vaikka ylempänä dissaatkin epäsuorasti kommenttejani, en usko että kukaan tässä ketjussa on "laasaslainen". Henkilökohtainen intoni seksuaalivalintaan on ymmärtää ihmisten käyttäytymistä mahdollisimman hyvin. Pariutumiskäyttäytyminen antaa siihen erittäin hyvän perspektiivin, koska siinä ero puheiden ja käyttäytymisen välillä on erittäin suuri.

Suhtaudun aika epäluuloisesti siihen, että vaikuttaminen olisi oikeastaan edes mahdollista pohjautuen väärään tietoon. Ihmisiä voi huijata vähän aikaa, mutta ei loputtomiin.

Mutta ei vaikuttamisessa ole mitään vikaa, kunhan tutkijan tittelillä ei harrasteta vaikuttamista joka on törkeän räikeässä ristiriidassa kaikkien todisteiden kanssa.

Ei ole ihme, että koet että henkilökohtaiset kokemuksesi ovat ristiriidassa teorioiden kanssa. Jos olet tutustunut kunnolla yhteiskunnallisiin tutkimuksiin, tiedät varmasti että ihmisten (luultavasti hyvässä uskossa tekemät) ennustukset omasta käyttäytymisestään ovat aika huonoja.

Kaikki tutkimukset viittaavat siihen, että nainen ymmärtää omaa käyttäytymistään jopa miestä heikommin. Miksi kuvittelet olevasi tältä osin joku poikkeus? Ei ihmistenvälisen kemian kokemus tyhjene biologiaan, tai katoa. Päinvastoin, syntyy uudenlaista arvostusta tuota kemiaa kohtaan kun sitä alkaa hieman ymmärtää.

Seksualisti: On aika tyypillinen keskustelustrategia leikkiä puolueetonta koskien omalta kannalta ikäviä tutkimustuloksia, ja toisaalta heittää varsin puolueellisia mielipiteitä jotka eivät pohjaa muuhun kuin subjektiivisiin kokemuksiin. Loogista koherenssia tässä olen peräänkuuluttamassa, en mitään jäsenyystunnustusta jollekin ismille.

On selvä, että kattavaa yhtenäisteoriaa ei voida todistaa nyt -- ei ehkä koskaan. Se ei tarkoita, että tutkija saa silti ladella mitä tahansa tutkimustulosten kanssa räikeässä ristiriidassa olevia mielipiteitä.

Anonyymi kirjoitti...

"Sanoin, että näiden (treffipalstojen) sukupuolittuneisuus ei kerro mitään seksikumppaneita etsivien ihmisten sukupuolijakaumasta, koska ympäristö ei ole naisille ihanteellinen ja he siksi todennäköisesti hakeutuvat muualle."

Sanot, että keskeisimpiä paikkoja seksisuhtesiden solmimiseen ovat baarit ja internet.
Jos baareissa jakauma menee tasan, ja internetissä selkeä enemmistö on miehiä. Kun lasket jakaumat yhteen, niin mitä saat? (Seksi-)Kumppaneita etsiviä miehiä on enemmän.

Treffipalstat ei ole naisille ihanteellinen paikka. Luuletko se, että se on miehelle sitten jotenkin ihanteellisempi. Ei ole. Se, että miehet käyttävät noita palstoja naisia enemmän kertoo enemmänkin miesten suuremmasta kumppanin kaipuusta. Kyllä treffipalstojen sukupuoliepäsuhta on jokaisen palstaa käyttävän miehen tiedossa ja tiedossa samalla se, miten kovaa kilpailua siellä naisista käydään. Luulisi, että se lannistaisi miehet, mutta ei. Mutta koska parempiakaan vaihtoehtoja ei useille miehille (raittiille, baarissa viihtymättömille) ole olemassa.

Musta kaikkein epäreiluinta on se, että kumppanin etsintä keskittyy Suomessa niin paljon baareihin. Miten käy raittiille ja melkein raittiille miehille, joita ei kännääminen kiinnosta. Eilen muuten tuli telkkarista ohjelma huonosta seksistä, siinä oli Wallu Valpio. Hän teki listan siitä, mikä on huonoa seksiä, siinä oli mm. seksi selvin päin.

Toinen seikka, mikä on epäreilua, on se, miten naiset sorsii lyhyitä miehiä. Jos on lihava, voi laihduttaa jne., mutta mitä pituudelleen voi?

Panda Paalanen kirjoitti...

Anonyymi: "Se ei tarkoita, että tutkija saa silti ladella mitä tahansa tutkimustulosten kanssa räikeässä ristiriidassa olevia mielipiteitä."

Minusta tässä keskustelussa on luettu Annan käsityksiä turhan hyökkäävästi. Kysymys on siitä, että asioihin on monta mahdollista näkökulmaa, kuten ihmisten tekemisiin laajassa mittakaavassa aina on.

Itse vierastan ajatusta siitä, että jokin näkökulma olisi ehdottomasti väärä ja jokin oikea tällaisissa kysymyksissä, joissa yksi tarkastelukulma ei tavoita tyhjentävästi koko ilmiötä.

On tärkeää pyrkiä näkemään eri näkökulmat toisiaan täydentävinä ja kokonaisuutta tukevina, mikäli kiistatonta evidenssiä jonkin näkökulman ensisijaisuudesta ei ole. Ja tässä asiassa ei ole.

Tämän kiistan kuumana perunana on ollut kysymys miesten seksuaalisesta "paarialuokasta". On selvää, että on olemassa seksin puutteesta kärsiviä miehiä. On kuitenkin vielä osoittamatta, että tällainen varsinainen "paarialuokka" todella on olemassa.

En kiistä etteikö luokan olemassaolo ole mahdollinen, mutta moni kysymys on vaille vastauksia:

- Onko seksin puutteesta kärsiviä miehiä niin paljon, että voidaan oikeuttaa sanan "luokka" käyttö?

- Onko seksin puutteesta kärsivien miesten tilanne ja puuteen syyt niin samankaltaisia, että kyseessä on yhtenäinen ilmiö? Esimerkiksi uran seksin edelle laittava mies ja kaikkensa yrittävä, mutta silti ilman jäävä mies ovat aivan eri asioita.

- Onko seksin puutteesta kärsivien miesten joukko olennaisesti suurempi tai erilainen kuin naisten vastaava? Eli onko oikeutettua puhua miesten erityisongelmasta. Jos naisilla on vastaavia ongelmia lähes samassa määrin, niin silloin miesten "paarialuokasta" puhuminen on poliittista vääristelyä samaan tapaan kuin feministien vouhkaaminen tietyistä muka naiserityisistä ongelmista.

Kuten lainaamani kirjoittaja, peräänkuulutan aineistoa ja sen johdonmukaista tulkintaa. Tarvittaisiin siis kunnollista tutkimusta, joka keskittyy suoraan seksin puutten ja sen syiden ja seurausten selvittämiseen kummankin sukupuolen kohdalla.