Uuden tutkimukseni vuoksi olen viime aikoina istunut monta iltaa suurin piirtein ikäisteni duunarimiesten kanssa. Mistä arvelet heidän puhuvan oluttuopin ääressä? Viinasta, naisista ja urheilusta?
No tavallaan. Otantani on ehkä vino tai ehkä sosiologin läsnäolo vaikuttaa aihevalintoihin, mutta useimmin toistuvat teemat ovat
- miten kaverien kanssa ei enää tule käytyä rällästämässä. Kodissa ja lapsissa on niin paljon hommaa, että vaikka muijalta pääsisikin, ei jaksa lähteä
- miten siinä aina käy niin, että kun lapset saa vihdoin hoitoon ja on kahdenkeskistä aikaa, niin se menee riitelyyn (vaikka sitä tosissaan rakastaa)
- miten jotkut vanhemmat ei sitten tajua, että 10-vuotiaiden ringetessä pelaaminen on voittoa tärkeämpää.
Maailma on mennyt ihan kummalliseksi…
Aloittelen parhaillaan Riitta Jallinojan Perheen vastaiskua. Se kuvaa vakuuttavasti, miten 2000-luvun alun familistinen käänne oli edelleen keskustelua ensisijaisesti äidin vanhemmuudesta.
Silti historiallinen muutos on selvästi käynnistynyt: isät ovat koko ajan enemmän osallisia perheiden arjessa.
3 kommenttia:
Ennen politiikan puhuminen oli rakennustyömailla suurinta ajankulua,mutta nykyään se tuntuu jotenkin kielletyltä aiheelta.Yli 50-vuotiaat innostuvat vieläkin aiheesta,mutta nuorempien kiinnostus on aivan muualla.Rakennusliiton toimintaan olen muutoin tyytyväinen,mutta heidän kantaansa vuokratyövoiman aseman parantamiseen ihmettelen.Puheenjohtaja puhui hesarissa kysymyksen olevan jollain tavalla vallasta,joka taas ei minulle sanonut mitään.Kysy niiltä!
Jos tuopin ääressä ei jollain tavalla sivuta urheilua , naisia , armeijaa tai viinanhuuruisia viikonloppu hölmöilyjä niin siinä oluella ei istu tavallisia hetero duunareita.
-yllättäen huomaammekin, että suomalainen keski-ikäinen perusduunari ei olekaan stereotypian mukainen: urraa, urraa, pehmoisät eivät olekaan enää kotona, koska lapset ovat kasvaneet isoiksi, pehmoisät ovat menneet duuniin!!!
Lähetä kommentti