20.3.08

Miksei ministeri saisi ihastua strippariin?

45-minuuttia –ohjelmassa käsiteltiin poliitikkojen julkisuuskuvaa, mm. Kanervan Jonna Tukiaiselle lähettämiä eroottisia tekstareita. Koko skandaalihan kertoo lähinnä siitä, että maamme julkkikset ovat keskimäärin niin harmaita, ettei niillä oikein saa elätettyä näin suurta suomenkielistä roskalehdistöä. Vai oliko jollekulle vielä uutinen, että Kanerva tykkää tekstailla tuhmia?

Mielestäni paljon huolestuttavampaa oli tapa, jolla jutussa käsiteltiin Tukiaista. Kirjastosta oli tavoitettu ihan oikea tutkija (Erkka Railo) kertomaan, kuinka on ”aivan legitiimi huolenaihe, onko meidän ulkoministeri ihan kartalla, jos hän lähettää 200 tekstiviestiä eroottiselle tanssijattarelle.”

Miten niin ”legitiimi huolenaihe”?

Olisiko huoli vähemmän legitiimi, jos tekstailun kohteena olisi ollut kampaaja tai sosiologi? Miten juuri Tukiaisen ammatti herättää huolen ”kartalla” olemisesta? Miksei ministeri saisi ihastua strippariin, saati sitten tekstailla kenen kanssa haluaa?

Jos kyse oli yksipuolisesta viestinnästä avosuhteessa elävälle naiselle, eikö silloin pitäisi puhua seksuaalisesta häirinnästä? Jos taas kyse oli molemminpuolisesta viestittelystä, mikä tässä on se ongelma?

Maikkarin jutussa Tukiaisesta annetaan järjestelmällisesti niin negatiivinen kuva, että se hyppää reilusti hyvän maun tuolle puolen. Toimittaja toteaa, että ”moni poliitikko harkitsisi imagoaan tarkkaan, ennen kuin lähestyisi tätä naista.”

Samaan aikaan näytetään pornokuvaa Tukiaisesta.

Totta on, että moni poliitikko ei julkisuuden pelossa olisi missään tekemisissä stripparin kanssa. Tämä on ihan oikeasti ongelma, varsinkin, kun samaiset poliitikot (toimittajien kerkeällä avustuksella) kuitenkin säätävät seksityöntekijöiden asemaa heikentäviä lakeja. On olemassa tiettyjä ihmisryhmiä, jotka on työnnetty niin marginaaliin, että jo heidän seuransa stigmatisoi. Jos kyseessä on nainen, leima todennäköisesti liittyy hänen seksikäyttäytymiseensä. Naisen seksuaalisuudelle asetetaan edelleen tiukat normit, ja niiden rikkomisesta rangaistaan ankarasti. 45 minuuttia ei rakentanut Tukiaista vain kevytkenkäisenä naisena, vaan ikään kuin tämän seksuaalisen rikkomuksen jatkoksi hänen yhteydessään vihjailtiin myös rahan- ja julkisuudenahneuteen.

Samaisessa ohjelmassa toimittaja päivittelee, miten politiikassa seksiseikkailut sallitaan vain miehille. Kuitenkin hän itse uusintaa voimakkaasti sitä madonna-huora –jakoa, jolla (kunniallisen kategoriaan kuuluvat) poliitikkonaiset pidetään kurissa ja kunniattomilta estetään osallistuminen yhteiskuntaan.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

hyvä kirjoitus! Antti R.

Anonyymi kirjoitti...

Johanna Tukiaisen ja Ilkka Kanervan tekstiviesti-"kohu" kertoo moralipaniikkista ja nykyajan seksuaalisesta noitavainosta. Tähän nykyajan seksuaaliseen noitavainoon kuuluu "törkyäijien" jahtaamisen lisäksi seksipalveluja ostavien miesten jahtaaminen, seksipalvelujen myyjien tuomitseminen, perättömien pedofilia-, insesti-, hyväksikäyttö,- häirintä- ja raiskaus ilmoitusten keksiminen ja miesten syyllistäminen yeensäkin.

Olisi aika kysyä keitä nämä nykyajan inkvisiittorit ja miessukupuolta alati soimaavat naiset ovat ja miten heidän sallitaaan syyllistää ja tuomita ihmisiä näillä keksimillään termihirviöillä milloin mistäkin normaaliin elämään kuuluvasta asiasta. Kyse ei ole pelkästään muutamista naispoliitikoista. Meillä on erilaisissa feministisssä naisjärjestöissä (joiden valtionavuista on tehty lakisääteiset - miesjärjestöillä ei tälläisiä lobbausvaroja ole) sekä naistutkimuksen laitoksilla ja niihin kuuluvilla "kriittisen" miestutkimuksen laitoksilla satoja ns. "tasa-arvon asiantuntijoita", jotka ovat valmiita syömään kaikki tutkimuseettiset periaatteet ja kansainvälisissä naiskonferensseissa julistetamaan miehet "sioiksi, raiskaajiksi, vaimonsahakkajiksi, lastensa seksuaalisiksi hyväksikäyttäjiksi, pedofiileiksi jne... ajamansa ideologian edessä. Nämä sukupuolirasistit, jotka puhuvat seksistä vain lähinnä jonkinlaisena väkivalta- , hyväksikäyttö- ja häirintämuotona ja joilla tuntuu olevan jonkinlainen moraalis-ideologinen käsitys seksin vahingollisuudesta jo sinänsä, saavat riehua vapaasti asiantuntijoiden roolissa ja valtion virastoissa ja tuottaa vääristynyttä tietoa yhteiskunnasta, oikeasta miehuudesta ja naiseudesta sekä vääristää uutisointia, kansalaisten mielipiteitä ja lainsäädäntöä.

Keksimänsä ja olettamansa sukupuolittuneen vallan-teorian/sukupuoli on sosiaalinen konstruktio-teorian perustella naisasialiike/abolitionistinen feminismi/akateminen naistutkimus luo ongelmia asioista, joissa ei ole mitään ongelmaa ja syyllistää, patologisoi ja demonisoi miestä ja miehen seksuaalisuutta milloin mistäkin ja uhriuttaa ja "vapauttaa" naisia toteuttamaan itse omassa piirissään keksimiään ja kristinuskolta lainaamiaan sopivuusnormeja. Juutalaiskristillisen siveyden rinnalle naisten kontrollisoimisessa tullut abolitionistinen valtionfeminismi/akateeminen naistutkimus on luonut kokonaan ihan oman uuden käsitteistön ja terminologian, joilla kristillinen syntikäsitys on ideologisoitu tasa-arvokysymykseksi ja joilla tytöista kasvatetaan pidättyväisiä "kunnon" naiskansalaisia. Abolitionistinen feminismi määrittää naisen seksuaalisuutta yhä raamatun kuudennen käskyn kautta.

Amnestyn naisten ihmisoikeuskysymysten asiantuntija Pia Puu Oksanen vaatii valtiolta tehokkaampaa lainsäädäntöä naisten kokeman seksuaalisen väkivallan torjumiseksi naisten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden takaamiseksi. Jään mielenkiinnolla odottamaan milloin Pia Puu Oksanen vaatii valtiolta tehokkaampaa lainsäädäntöä seksityöntekijöiden ja heidän asiakkaidensa ihmisoikeuksien ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden takaamiseksi. Kategorisoidessaan virheellisesti liian yleistävin termein kaikki seksityöntekijät omasta elämästään päättämään kykenemättömiksi ihmiskaupan ja patriarkaalisen vallan uhreiksi, Amnestyn akkaryhmä määrittee samalla kaikki naiset omasta elämästään päättämään kykenemättömiksi uhreiksi. Naisen seksuaalinen itsemääräämisoikeus näyttää olevan joillekin sellainen kauhistus, että se oikeuttaa ihmisoikeuksien loukkaamisen.

Millä oikeudella nämä feministit tirkistelevät mitä kukakin yksityielämässään ja makuuhuoneessaan puuhaa? Esimerkiksi vapaaehtoisen seksipalvelujen myynnin ei pitäisi kuulua ulkopuolisille, mikäli Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Suomen kansalaisten perusoikeuksia ja nimenomaan oikeutta seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kunnioitetaan.

Johanna Tukiaisen ja Ilkka Kanervan tekstiviestittelyn tuomitseminen ja Naisasialiitto Unionin / Naistutkimuslistan tohtorien yllyttämä Ilkka Kanervan erottamiskamppanja ja MTV3:n alhaisella asenteella tekemä juttu Johanna Tukiaisesta kertoo että moraalipaniikki ja nykyinen seksuaalinen noitavaino saa koko ajan yhä naurettavampia ja tolkuttamampia muotoja.

Mitä tämä kaikki kertoo meidän aikamme ihmisistä ja yhteiskunnastamme? Se kertoo, että olemme kaapissa seksualisuutemme kanssa. Se kertoo, että seksuaalisuus on iso ongelma ja vaikeasti käsiteltävä asia hyvin suurelle osalle ihmisiä ja että emme osaa suhtautua terveellä tavalla luonnollisesti seksuaalisuuteen. Se kertoo seksikielteisestä, seksinvastaisesta, seksivihamielisesta, ahdistuneesta, suvaitsemattomasta, ahdasmielisestä ja häpeilevästä seksuaalisesta ilmapiiristä. Se kertoo siitä, että suhtautumisemme seksuaalisuuteen on estynyt, jopa kouristunut ja että seksi kuuluu samaan sosiaalisesti peitettävien asioiden kategoriaan kuin ulostaminen.

Se kertoo kaksinaismoralismista ja tekopyhyydestä. Se kertoo ennakkoluuloisista ja sekavista käsityksistä miehistä, naisista ja kaikesta siitä mitä pidetään normaalina ja luonnollisena. Se kertoo ajan hengessä ajattelematta elävistä ihmisistä, joille seksuaalisuus on jotakin, miksi se kulloisenkin historiallisen väärinkäsityksen vuoksi tulee määritellyksi.

Anu Suomela kirjoittaa loistavasti City-lehden keskustelupalstalla: Kunnes toisin todistetaan

http://www.city.fi/artikkeli/Kunnes+toisin+todistetaan/2606/

"Joku ihmetteli miksi toin esiin uskonnon historiaa. Ehkä nuoret lukijat eivät ole pohtineet sitä, miten nykyajan 'seksuaaliset noitavainot' liittyvät uskonnon tuhatvuotisiin käsityksiin siitä mikä on syntiä ja tuomittavaa. 300-luvulla Pyhä Augustinus kehitti syntien hierarkian. Kuolemansyntejä olivat ne, joissa miehen siementä estettiin hedelmöittämästä nainen (munasolusta ei tuolloin ollut tietoa). Tämän vuoksi sellaiset synnit kuin masturbointi ja homoseksuaalisuus olivat kaikkein pahimpia. Edes oman äidin kanssa makaaminen ei ollut näin paha juttu. Tämä ehkä johtui siitä, että Augustinuksella oli perin erikoinen riippuvuussuhde omaan äitiinsä. Noitavainojen yhteydessä kirkko uskoi, että ihmiset parittelivat itsensä Saatanan kanssa. Syntyi moraalinen paniikin aalto. Erityisellä tappolistalla olivat naiset ja heistä erityisesti kätilöt, jotka tiesivät keinoja raskauden ehkäisyyn. Eli kyseessä oli seksi. 1400-1700-luvun Suomessa erityinen synti oli eläimeen sekaantuminen. Eli seksiin liittyvä moraalisen paniikin aalto. 1800-luvulta 1900 luvun puoliväliin Suomeenkin rantautui itsesaastutukseen liittyvä moraalinen paniikki. Eli seksiä ja paniikkia taas.
1970-luvulla USA:sta alkoi seksuaaliseen hyväkäytön paniikki, joka rantautui Suomeen 1980-luvun puolivälissä. Eli seksi taas. 2000-luvulla on taitettu peistä prostituutiosta ja väitetystä ihmiskaupasta. Siis seksi taas. Seksuaalisen hyväksikäytön moraalinen paniikki ei ole meillä juurikaan laantunut, vaikka sen kärki on muualla taittunut tieteellisen tutkimuksen myötä.
Siis ne käsitykset joita luotiin kristillisessä kirkossa runsaat 1700 vuotta sitten ihmisen seksuaalisuuteen liittyvänä syntinä, elävät tänä päivänä Suomessa seksuaalisuuteen liittyvänä moraalisena paniikkina."

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä!
t. Niina

ubiq kirjoitti...

Mainiota pohdintaa, Anna!

Anonyymi kirjoitti...

Voisitko laittaa blogisi Blogilistalle, olisi helpompi seurata päivityksiä? Muutenkin saattaisit saada lisää lukijoita. Hirveän hyvä blogi, loistavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Luin pitkästä aikaa kiinnostuksella blogiasi. Pidän ahkerasta ja epäilemättä myös kunnianhimoisesta paneutumisestasi tutkimusaiheeseesi, sinulla on erittäin hyvä urheilullinen ote. Dynaamista ja intensiivistä.

Mutta. Mielestäni sinun perusväittämäsi, että naisen tie vapauteen kulkee sen kautta, että nainen saa itse ilman moraalista painetta päättää myykö hän seksipalveluja kehollaan vai ei, on metsässä. Hakoteillä. Minusta sinä sotket tässä kaksi asiaa. Koettanet taistella sitä tabua vastaan, joka naisen ruumiillisuuden ilmaisulle on asetettu, mutta lukkiudut liian kapealle alueelle eli seksuaalisuuteen. (Sinulle käy niin kuin Sigmund Freudille, joka myös oli tavallaan oikeassa, edellä kulkija, nero, kuten varmasti myös sinäkin olet, omalla alueellasi ja omalla tavallasi, sanon tämän ilman sarvia ja hampaita.) Minusta meidän pitäisi enemminkin ihmetellä sitä, miksi naisen koko fyysinen toiminta-alue on niin säädeltyä ja tabuin rajoitettua. Otetaan esimerkiksi vaikkapa vauvan imettäminen. Yhä edelleen suuri (suurin?) osa imettävistä naisista kärsii imettämiseen liitetyistä uskomuksista ja asennevammoista, imetys on ikäänkuin yliseksualisoitu, vaikka se on ennen muuta vastasyntyneen (ja isommankin lapsen) ensisijainen ruokintatapa. Suomessa naiset imettävät vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa, imetys loppuu aikaisin ja erilaisia ongelmia esiintyy pitkin matkaa.

Tai jo naisen vartalo itsessään on jatkuvan seksualisoinnin kohteena. Harrastan juoksua. En ehkä lähde jokaista polkua pitkin pinkomaan, jos yksinäistä reittiä on pitkästi ja minulla on vain pikku paita ja shortsit jalassa. Minähän olen itse pukenut itseni maalitauluksi. Mutta tähän ongelmaan ei mielestäni prostituution legitimointi auta vähääkään, päinvastoin.

Anonyymi kirjoitti...

No niin, pääsemme siis prostituution ja seksikaupan ydinkysymyksiin. Oliko moraalisesti ok Ilkka Kanervalta, että hän lähetti 200 eroottissävyistä tekstiviestiä seurustellessaan TOISEN naisen kanssa? Onko millään teille prostituution kannattajista mitään väliä? Tuntuu siltä, ettei millään muulla ole merkitystä, kuin huomiolla pienelle sielulle ja muutamille sataslappusille. Henkisesti köyhää ja toista kunnioittamatonta.

Anonyymi kirjoitti...

Miksei ministeri saisi ihastua strippariin?
Palataanpa ilmiön alkulähteille, eli tekstiviesteihin. Miksi tekstiviestit alunperinkään tulivat median tietoon? Kyse ei minun mielestäni ole siitä (tietysti tällä paisuttelulla saadaan jutulle enemmän media-arvoa)että nainen on strippari, vaan että nainen ilmiselvästi haluaa hyödyntää tekstiviestejä mahdollisuutena nousta julkisuuteen. Olisi naiivia olettaakaan mitään muuta, joten sinänsä puhe Tukiaisen julkisuudenhimosta varmasti ihan oikeutettua. (Mielestäni Tukiaisesta ei kyllä saa vääntämälläkään uhria, strippari tai ei, niin julkkisseuraa metsästäviä naisia on aivan uskomattoman paljon, eikä kenenkään motiivit ole mitenkään erityisen uhrimaisia).

Ministeri saa ihastua strippariin, mutta Kanervan tasolla toimivalla ministerillä sietäisi olla tilannetajua ja älyä sen verran, että tietäisi kenen kanssa toimia ja miten. Tämän vuoksi hänen uskottavuutensa ainakin minun silmissäni murentui.

Kokonaan toinen ongelma on se, miten media käsittelee Tukiaisen "tapaisia" naisia. Se ei ole Kanervan vastuulla. Liekö hän potkuja olisi ilman median paisuttelua saanutkaan, joten luulenpa, että kysymys: "miksei ministeri saisi ihastua strippariin" on itseasiassa epärelevantti. Relevantimpaa olisi kysyä: miksi mediassa voidaan uutisoida tällaisista asioista niin suurella volyymilla, samaan aikaan kun maailmalla tapahtuu niin paljon kaikkea tärkeämpääkin? Tällaiset ilmiöt (ja tästä puheen ollen, miksei Matti Vanhanen ole jo saanut potkuja?) ovat saaneet yhteiskunnassamme kohtuuttoman suuren painoarvon, eikä puhe median vastuusta ole tämänkään asian kohdalla aiheetonta.

Vuosien saatossa Ile on varmasti tehnyt paljon kamalampiakin juttuja, kuin tekstaillut stripparille. Median nykyinen alennustila mahdollistaa sen, että tällaiset ilmiöt kasvavat suhteettomiksi ja aiheuttavat paljon tuhoa. Tämä ministeri- ja ja julkkisjahti on käsittääkseni suomessa vielä melko tuore ilmiö, vrt. paparazzit. Ile-raukka ei vain ole pysynyt median kehityksen kanssa varpaillaan.

Turha tästä on kuitenkaan siirtää vastuuta naisasianaisten niskaan. Feministit ovat ihan oikealla asialla puuttuessaan "sikaäijien" toimintaan. Kaikki, kenen persettä työpaikan viisikymppinen "naistenmies" on kourinut, tietävät mikä on sikaäijä ja kuinka oikeutettua heidän seksuaalisen halukkuutensa osoittaminen on. Vaikka Ile ei olisikaan ministeri, niin hän kyllä käytöksellään (viittaan nyt aiempiin ilmiöihin, en Tukiaiseen) edustaa sikaäijiä melko hyvällä menestyksellä. Jos Ile olisi raksafirman tj niin ok, mutta itse en henkilökohtaisesti edes kehityksen ja edistyksen nimissä halua sikaäijää edustamaan asuttamani valtion asioita.

Siihen, onko Ile miten paha sika, en ota kantaa. Mutta olisipa Ilen kuitenkin pitänyt tietää paremmin.