Kuka tietää, mitä ovat ”kunnan kumisaappaat”? En minäkään tiennyt.
Ennen vanhaan kunta myönsi köyhille lapsille vaateavustusta. Jako tapahtui koulun kautta ja monesti oppitunnilla, niin että kaikki varmasti tiesivät, ketkä luokassa olivat niitä köyhiä (joskin lapset sen kyllä kai muutenkin tietävät). Kunnan kumisaappaista tuli tietyllä tapaa varattomuuden ja ehkä huonommuudenkin symboli.
Olen yllättynyt siitä, kuinka moni käveli aikanaan kansandemokraattiseen liikkeeseen kunnan kumppareissa. Väitän, että tällä on ollut ja on vielä jonkin aikaa suuri merkitys vasemmistolaiselle liikkeelle, sillä vielä hetken puolueen johdossa on ihmisiä, jotka oikeasti tietävät, miltä köyhyys tuntuu. He eivät tee politiikkaa köyhien puolesta vaan köyhien kanssa.
Minun tietooni tulleista saapastelijoista nuorin on nyt 49, vanhimmat jo eläkkeellä. Toki nuoremmissakin polvissa on köyhyyden kokemuksia, mutta oman ikäluokkani vasemmistolaisten keskuudessa se alkaa olla harvinaisempaa. Meistä nuorista löytyy paljon humanistisen keskiluokan ja liikkeen etabloiman työläisaristokratian kasvatteja, jotka ovat eläneet turvallisen lapsuuden. Toki heitäkin tarvitaan (keskiluokkaa se Marxkin oli), mutta jos liike koostuu pelkästään etuoikeutetuista, se helposti muuttuu sisäsiistiksi hyväntekeväisyysjärjestöksi.
Jollakin syvätasolla tämä voi olla uhka liikkeelle, joka aikanaan ponnisti alistettujen itsensä vapausliikkeenä.
1 kommentti:
Mun mielestä Suvi-Anne Siimeksen nousu puheenjohtajaksi oli hyvä merkki tästä sukupolvenvaihdoksesta. Seuraava Suvi-Anne on vasemmistoliiton loppu.
Lähetä kommentti