20.3.07

Vääryys etenee tänään varmoin askelin

No niin, nyt on vaalit takana ja tappiot nielty. Vaali-ilta meni mieli maassa, mutta maailmassa riittää edelleen vääryyksiä poistettavaksi. Olen nyt aloittanut niiden asioiden hoitamisen, jotka vaalien tiimellyksessä sain kontolleni. Pienen loman jälkeen jatkan tutkimuksen kirjoitustyötä.

Kiitos kaikille äänestäneille ja erityisesti tukiryhmälleni! Sain 1450 ääntä, eli takana oli muitakin kuin äiti ja siskot. Oma äänimääräni nelinkertaistui, mutta jäi pienemmäksi kuin oletimme ja minkä näin hyvä tukiryhmä olisi ansainnut.

Vasemmisto hävisi selvästi ja kautta linjan. Vaalien kokonaistulos oli hurja: lähiöiden vuokrakopperoissa itketään vielä monet itkut, ennen kuin tämän oikeistoinvaasion seuraukset on korjattu.

Olen saanut sen verran kiertää maailmaa, että tiedän, ettei Suomen säälimätön mielipideilmasto ole mikään itsestäänselvyys. Ensi ajatus olikin, että mikä pakko täällä on asua. Toisaalta, seuraavien vuosien aikana Suomi tarvitsee meitä enemmän kuin pitkään aikaan. Ja onhan se niin, että vain rotat jättävät uppoavan laivan.

Koko vasemmistolla on rajun itsetutkiskelun paikka. On mentävä ongelmien ytimiin ja mietittävä, onko meillä mitään annettavaa tulevaisuudessa vai kuihdummeko pois niin puoluekartalta kuin ihmisten tietoisuudesta.

Tähän asiaan palaan myös blogissani myöhemmin.

13.3.07

Vaalilupaukset

Pääosin olen välttänyt antamasta eduskuntavaalilupauksia, koska tiedän, että asiat ovat harvoin yhden ihmisen päätettävissä. Sivuiltani löytyvät poliittiset tavoitteet, joita olen sitoutunut edistämään. Sieltä voi myös lukea tähänastisesta toiminnastani. Näiden tietojen perusteella ihmisten pitäisi osata päätellä, olenko heidän kannaltaan hyvä ehdokas.

Silti, vuosien varrella ja erityisesti nyt vaalityön tiimellyksessä on jokunen eksakti lupauskin tullut annettua. Kokoan ne tähän, niin eivät pääse unohtumaan. Olen siis ehtinyt luvata, että kun minusta tulee kansanedustaja,

1. ehdotan ensimmäisessä lakialoitteessani lapsilisien muuttamista etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotukiasiakkaille. Perustelut löytyvät aloitteestani.

2. äänestän sen puolesta, että kehitysyhteistyömäärärahat nostetaan prosenttiin bkt:sta (vaikka pysyvä muutos edellyttää puuttumista maailmankauppajärjestelmän epäoikeudenmukaisuuteen).

3. äänestän Suomen NATO-jäsenyyttä vastaan.

4. tuen ennaltaehkäisevän terveydenhuollon suosimista hallitusohjelmassa.

5. tarjoan tamperelaisille historian opiskelijoille mahdollisuuden majoittua työkämpässäni arkistomatkoillaan. (Entisenä historian lukijana tiedän, kuinka liian moni lupaava tutkielma on tyssännyt siihen, että keskeiset arkistot ovat Hesassa eikä köyhillä opiskelijoilla ole varaa hotellimajoitukseen.)

Lisäksi olen pitänyt mukanani vihkoa, johon kirjaan ylös yksityisten ihmisten asioita. Tein samoin kunnallisvaaleissa, jotta muistin palata asiaan sitten kaupunginvaltuutettuna ja totesin tavan hyväksi. Koskaan ei poliitikko saa niin paljon hyödyllistä palautetta kuin vaalien alla.

12.3.07

Menee huonosti

YLE:n uutiset kertoo, että pienituloiset maksavat Suomessa yhä suuremman osan veroista. Ansiotulojen verotuksen keventäminen on johtanut siihen, että rikkaat maksavat yhä vähemmän veroja, koska suurin osa veroista kerätään jo tasaveroina kuten arvonlisä- ja kunnallisverona. Tasaverot ovat ankaria köyhille: pienituloinen ja suurituloinen maksaa saman prosentin mukaan.

Toisaalta palkkojen osuus kansantulosta on romahtanut samaan aikaan kun omaisuus- ja yrittäjätulot ovat kasvaneet. Reko Ravela havainnollistaa tilastoilla palkkojen ja omaisuustulojen kehitystä. Jos palkkojen osuus kansantulosta olisi suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 1990, se merkitsisi 8000 euroa vuodessa lisää jokaista palkkatyöläistä kohti.

Muiden kuin palkkatulojen osalta tilastot ovat vielä ankeampaa luettavaa. Kotihoidon tuen reaaliarvo on laskenut 34 %, opintorahan 20 %, lapsilisän 10,8 % ja toimeentulotuen perusosan 4 %. Omaisuustulojen reaalinen kasvu on puolestaan ollut 282 %.

Käykääpä tsekkaamassa tilastot Rekon blogista.

11.3.07

Rikolliset läskit

Tämä on ollut terveysviikko: tiistaina kabinetissani vieraili Marjatta Stenius-Kaukonen keskustelemassa terveysasioista ja keskiviikkona puhuin Sydänliiton ja Diabetesliiton yhteistilaisuudessa. Hyötyliikuntaakin on kertynyt, kun esiintymisten välissä juoksee jakamassa vaalilehteä. Tukiryhmässäni on käytäntönä, että en pyydä tukijoiltani sellaisia töitä, joita en itsekin ole valmis tekemään. Siispä hissittömät kerrostalot ovat tulleet tutuiksi, vaikka muita pienemmällä jakoalueella pääsenkin.

Näiden vaalien alla on puhuttu paljon siitä, kuinka kalliiksi käyvät epäterveelliset elämäntavat ja erityisesti ylipaino. Terveysjärjestöt vaativat resursseja ennaltaehkäisevään työhön, Hesari kampanjoi laihduttamisen puolella ja on jopa puhuttu erityisestä haittaverosta lihaville ihmisille.

Tietenkin kannatan sitä, että ihmisillä on tietoa ja mahdollisuus terveelliseen elämään. Kannatan alhaisia maksuja liikuntapaikkoihin ja karkkiautomaattien poistamista kouluista. Silti jokin tässä keskustelussa menee pahasti pieleen.

Ei se ole mitenkään sattumaa, että samaan aikaan kuin nautintoihin liittyviä terveysriskejä paheksutaan ankarasti, työntekoon liittyviä terveysriskejä ei pidetä todellisena uhkana tai kuluna. Kuitenkin tutkimukset näyttävät selvästi, että stressi ja työpahoinvointi ovat lisääntyneet huimasti. Itsemurhiin kuolee kolme kertaa useampi kuin liikenteessä. Mielenterveyshoito on rajusti aliresursoitu ja mielenterveysongelmaiset marginalisoidaan.

Pelottavaa on, että samaan aikaan kun ihmisiä kehotetaan laihtumaan, syömishäiriöt lisääntyvät ja saavat uusia alamuotoja. Yleisesti ajatellaan, että syömishäiriöiden taustalla on mielikuva- ja mainosteollisuuden epärealistinen ihmiskuva. Harvemmin mietitään, miten auktoriteettien taholta tuleva syyllistäminen ja jopa lihavien diskriminointi työelämässä vaikuttavat ihmisiin.

2.3.07

Kapitalistinen realismi

Kaikki tietävät mitä on sosialistinen realismi, mutta moniko on kuullut kapitalistisesta realismista – itse asiassa aika moni. Sillä tarkoitetaan markkinatalouteen oleellisesti kuuluvaa mainos- ja mielikuvateollisuutta.

Niin kuin sosialistisella realismilla aikoinaan, myös kapitalistisella on oikeastaan hyvin vähän tekemistä olemassa olevan todellisuuden kanssa. Ennemminkin sillä viitataan visioon, jonka oletetaan voivan olla totta jossakin oman arkikokemuksen ulkopuolella ja jota valtaapitävät haluavat ihmisten pitävän tavoittelemisen arvoisena. Se on visio, jota ilman yhteiskunta romahtaisi.

Kylmät väreet tanssivat lapaluissa.