Luostarielämää

Vietin viikonlopun luostarissa. Ottamatta kantaa uskontoon jos toiseenkaan, miettikääpä maailmaa, jossa:

Jokainen omistaisi yhden päivän viikosta perheelle ja rauhoittumiselle.

Jokainen (riippumatta mielenterveydestä tai -sairaudesta) kävisi silloin tällöin juttelemassa elämästään ammattiauttajan kanssa. Nämä rippisuhteet kestäisivät useimmiten vuosikausia.

Jokainen lapsi saisi vanhempiensa lisäksi vähintään kaksi kummia, joilla ihan oikeasti olisi velvollisuus tukea lasta kasvussa ja vanhempia lapsesta huolehtimisessa.

Monta nyky-yhteiskunnan ongelmaa saataisiin näillä eväillä huomattavasti paremmalle tolalle…

Bussillinen turisteja pyysi saada valokuvata mua. Vähän ihmettelin, mutta mikä minä olen kieltämään: myöhemmin sitten selvisikin, että luulivat nunnaksi…