”Kontula arvioi prostituoituja olevan Suomessa noin 8 000, joista suomalaisia on
noin puolet. Suurin osa tekee seksityötä päätoimisesti, vain kourallinen heistä
on osa-aikaisia.”
Päätoimisten ja osa-aikaisten suhdehan on tietysti juuri päinvastainen… Kappale perustuu vuonna 2005 julkaisemaani raporttiin. Siinä jaottelen Suomessa toimivat seksityöntekijät osa-aikaisiin (vähintään yksi asiakas Suomen rajojen sisällä vuoden kuluessa) ja päätoimisiin (pääosa tuloista tulee seksin myymisestä ympäri vuoden). Osa-aikaisia on siis moninkertainen määrä.
Tosin tämähän on vain hiusten halkomista, sillä kukaan ei todellisuudessa tiedä seksityöntekijöiden todellista määrää ja valistunut arvauksenikin on jo pari vuotta vanha.
6 kommenttia:
Heh, ihmettelinkin tuota hieman, sillä muistelen että olisit joskus kirjoitellut päinvastaista.
TS uutisoi haastattelustasi tänään otsikolla "puolet osa-aikaisista prostituoiduista on opiskelijoita". Jäi vähän epäselväksi, mitä otsikoinnilla yritettiin hakea, varsinkin kun STT:n jutussa suhde oli juuri väärinpäin...
Aamulehtikin otsikoi noin. Huomauttaisin kuitenkin suorasta lainauksesta, joka lienee omasta suustasi. Sanoit jotain sellaista, että prostituutiota ei pidä mystifioida (kannatan), mutta jatkoit, että se on jotenkin arkipäivää ja meidän kaikkien asia. Lehti ei ole käsillä, joten tämä ei ole suora lainaus, mutta ilmaus "meidän kaikkien" oli kyllä sinulta.
Etköhän nyt liioittele? Vaikka suomessa on n.8000 prostituoitua, tai vaikka osa-aikaisia olisi kertaluku enemmänkin, se ei tee ammatista kovin arkipäiväistä. Olen itse onnistunut elämään 33-vuotiaaksi, ja ainoa kerta kun tietääkseni kohtasin prostituoidun (virolaisen) oli, kun autoin erään naisen eroon epämiellyttäväksi käyneestä asiakkaasta.
Hei Matti, ja kiitos kommentistasi. Itsellänikään ei nyt ole juttua käsillä, mutta oletettavasti viittasin siinä siihen, että seksityöntekijät eivät ole mitään fantasiahahmoja jossain toisessa todellisuudessa, vaan samaan tapaan tavallisia ihmisiä kuin oletettavasti sinäkin. Suurimman osan ajastaan he tekevät ihan jotain muuta kuin myyvät seksiä.
Koska seksityö on niin voimakkaasti stigmatisoitu, siitä ei yleensä kerrota edes lähipiirille. Siksi et voi mitenkään tietää, montako jossain elämänsä vaiheessa seksiä myynyttä henkilöä olet tavannut.
Ihmisillä on kummallisia oletuksia, että seksityöntekijä istuskelisi päivät pitkät korsetti päällä kynsiä lakaten odottelemassa asiakkata, milloin nyt eivät makaa huumetokkurassa pahoinpideltynä jossain likaisella kujalla. Toki tätäkin tapahtuu, mutta paljon yleisemmin seksityöntekijä opiskelee, käy ruokakaupassa, lukee kirjaa, menee ystävän kanssa elokuviin, ulkoiluttaa koiraa, parsii lastensa vaatteita tai tekee päivätyötään. Siis ihan tavallisia asioita.
Muistan joskus lukeneeni jostain artikkelista, että 1900-luvun alun Helsingissä joka kymmenes nainen olisi saanut ainakin osan tuloistaan prostituution kautta. Samassa artikkelissa esitettiin prostituution katoamisen syiksi mm. naisen yhteiskunnallisen aseman parantumista, parempaa tulotasoa ja seksuaalisen ilmapiirin vapautumista. Muistan kuulleeni, että vielä 60-luvulla yksinäisiä naisia ei päästetty baareihin, koska sitä pidettiin "epäilyttävänä". Eräs sukulainen kertoi myös, että samalla vuosikymmenellä naisten palkat olivat Suomessa niin pieniä, että nainen ei yksinkertaisesti voinut elää yksin, vaikka olisi tehnyt 8 tuntista työpäivää. Moni pakeni Ruotsiin, missä palkkataso saattoi olla peräti yli kuusinkertainen Suomeen verrattuna - esim. 2 markkaa vs. 17 kruunua.
Prostituutiota on tutkittu paljon, mutta onko prostituutioiden asiakkaita tutkittu? Tarjontaa kun ei ole olemassa ilman kysyntää. Sen lisäksi olen ihmetellyt tuota prostitutioitujen luokittelua; onhan se jo historiasta tuttu fakta, että prostitutioiduissa on kahden tai useamman kerroksen väkeä; Antiikin Kreikan hetairat ja Venetsian kurtisaanit olivat aikansa vauraita ja vaikutusvaltaisia naisia, joita kenellekään ei olisi tullut mieleenkään nimitellä huoraksi, mutta heihin verrattuna moninkertainen määrä naisia työskenteli kaduilla ja satamissa ja he olivat käytännössä orjia.
Oli miten oli, prostituution lisääntyminen kertoo omaa kieltään siitä, mihin tämä yhteiskunta on luisumassa; uuskonservatismi, -liberalismi ja niiden vanavedessä köyhyys ovat selvästi lisääntymään päin, eikä niiden aiheuttamiin epäkohtiin kyllä puututa kuin kosmeettisella tasolla, jos kuvitellaan, että lainsäädäntöä rukkamalla saadaan tämä ilmiö katoamaan. En yhtään ihmettelisi, etteikö oikeisto pian alkaisi ajamaan sellaisia vanhoja tuttavuuksia kuten irtolaislakia, joka aikoinaan tuomitsi epäsosiaalisen elämäntavan, joka ei ollut yhteiskunnan edun mukainen. Tähän kategoriaan saadaankin kätevästi niputettua niin työttömät, kodittomat kuin prostituoidutkin.
Tällä hetkellä taitaa ainakin pohjoismaissa olla niin, että asiakkaita tutkitaan huomattavasti enemmän kuin seksityöntekijöitä - heitä kun on helpompi tavoittaa ja suostutella haastatteluun.
Totta on, että monissa historian vaiheissa prostituoitujen enemmistö on elänyt meidän näkökulmastamme lähes orjuudessa. Renessanssin ajan omaisuudettoman ja naimattoman naisen asema ei ylipäätäänkään ollut hääppöinen, joten seksityö saattoi kuitenkin tarjota suuremman itsenäisyyden ja paremman tulotason kuin muut tarjolla olevat vaihtoehdot. Samaten antiikin Pireuksessa: sataman naiset olivat ihan lailliseltakin statukseltaan orjia, mutta surkeasta asemastaan huolimatta paremmassa jamassa kuin kaivoksissa työskentelevät orjat.
Tämä ei tarkoita, että prostituutio olisi lähtökohtaisesti hyvä asia. Monessa historian käänteessä se vain näyttää olleen houkutteleva suhteessa muihin köyhille naisille avoimiin vaihtoehtoihin.
Mielestäni tälle jokseenkin halveksitulle ammattiryhmälle pitäisi maksaa valtion tai kunnan varoista minimipalkka, jolla tulisi hyvin toimeen. näin palvelujen hinta nousisi ja tämä ammattilairyhmä pienenisi olemattomaksi ja ongelmasta joka tosin nytkin on marginaalinen saataisiin atavistinen jäänne historia mappeihin
Lähetä kommentti