Koti on kaikkien oikeus

Tänään olen kuntalaisen pyynnöstä selvitellyt, miksi kaupungin omistama VTS vuokraa asuntoja rakennusliikkeille. Lähtötilanne näytti lupaavalta: eikös julkisisn varoin rakennettuihin kohtuuvuokran asuntoihin pitäisi asuttaa perheitä eikä kapitalismin kätyreitä!

No, kissanraatoa ei kuitenkaan löytynyt. Yrityksille vuokrattuja asuntoja oli lopulta vain alle parikymmentä ja nekin sellaisia, joita ei peruskorjaustarpeen tai huonon sijainnin vuoksi saatu vuokrattua muuhun käyttöön. Näyttää siltä, että vaikka yksiöistä ja kaksioista on edelleen pulaa, Tampereella asunnottomuus on saatu isojen asuntojen osalta kuriin.

Vaikein kohta lienee nyt se, miten ihmiset saadaan säilyttämään vuokra-asuntonsa silloinkin, kun satunnainen kriisi tai pitempään jatkuneet vastoinkäymiset estävät vuokranmaksun. Ei kaikilla ole mahdollisuutta kerätä puskurikassaa, eivätkä kaikki saa lainaakaan, joten kun jotain menee pieleen, talous kaatuu nopeasti.

Tai kun mielenterveysongelmainen poikkeaa pariksi kuukaudeksi sairaalaanlataamaan akkuja eikä raha enää hoitomaksujen jälkeen riitä vuokraan, miten saada koti säilymään? Aika kolkkoa on palailla toipilaana keskelle muuttohärdelliä, kun muutenkin on elämässä ihmettelemistä.

Näillä leveysasteilla kodin pitää olla kaikkien oikeus, vaikka kuinka töppäilisi, tai vaikka oma elämänhallinta olisi kuinka hukassa. Nyt pitäisi keskittyä vääntämään siitä, että saataisiin enemmän tuettua asumista ja sosiaalista isännöintiä.