Saako valtuutettu tehdä aloitteita?

Koska valtuuston esityslistalla oli vain vähän päätettävää, innostuivat valtuutetut pitämään puheita vähän asian vierestäkin. Jonkinmoinen keskustelu käytiin valtuustoaloitteista, joita on tänä vuonna jätetty jo yli 90. On tullut tavaksi paheksua niitä jotka tekevät aloitteita ”vääristä syistä”. Katsojasta sitten riippuu, tekeekö aloitteesta huonon konkretian puute (”maailmanparannusaloitteet”) vai liika konkreettisuus (”pikkuasioihin jumiutuneet aloitteet”), realismin puute (”populistiset aloitteet”) vai se, että asia olisi jo muutenkin toteutumassa (”toisten työstä kunnian varastavat aloitteet”). Yleisesti ottaen paheksuttavia ovat siis kaikkien epämiellyttävien ihmisten kaikki aloitteet.

Itse jään miettimään aloitteen tarkoituksenmukaisuutta lähinnä silloin, jos se on huonosti kirjoitettu: aina joskus valtuutettu ei ole viitsinyt selvittää, onko esimerkiksi hänen esittämänsä uudistus jo toteutettu. Muuten kannatan vapaata aloiteoikeutta jo siksi, että tavallisella rivivaltuutetulla on kohtalaisen vähän mahdollisuuksia nostaa esille tärkeinä pitämiään asioita. Useimmiten aloite pakottaa päättäjät kiinnittämään asiaan huomiota, ja vaikka aloitteet harvoin suoraan tuottavat tulosta, pitkällä aikavälillä monet niistä toteutuvatkin muuta kautta. Lisäksi aloitteiden kautta voi koettaa herättää sellaista poliittista keskustelua, jolle ei muuten ole tilaa arkisessa päätöksenteossa. Tein siis tällä kertaa kesän Animalia-kohun innoittamana aloitteen julkisen tilan kaupallisuuden vähentämiseksi ja JCDecauxin kanssa tehtyjen sopimusten purkamiseksi.